Veljesseura.org

rats kirjoitti:Joo, en mäkään ole käynyt englanninkielisessä konventissa moneen vuoteen. Vieläkö siellä on sama meininki?

Jotkut 30+ sinkut ovat kyllä hassun näköisiä: meikkaavat ja pukeutuvat kuin teinit ja haeskelevat konventeista elättäjää - eikun siis miestä. Monesti niillä kyllä on jo äpärälapsi rattaissa.

Ikäiseni vanhukset (siis poikamiehet) käyvät pohjoisesta Helsingin suomenkielisissä tapaamassa leskirouvia. Monia surullisia tarinoita

rats kirjoitti:Joo, en mäkään ole käynyt englanninkielisessä konventissa moneen vuoteen. Vieläkö siellä on sama meininki?

Kyllä käsittääkseni siellä läsnäolijamäärät on edelleen tuplasti tai triplasti sen mitä siihen kierrokseen oikeasti kuuluu.

rats kirjoitti:Joo, en mäkään ole käynyt englanninkielisessä konventissa moneen vuoteen. Vieläkö siellä on sama meininki?

Itse olin sielä vuosi sitten kesällä. Se oli oikeastaan aika koomisen näköistä, kun 50% seurustelevista pareista oli eri värisiä. siis tarkoitan että nainen oli vaaleaihoinen ja mies tumma. En tiedä mikä siinä sitten on. (en tod ole mikään rasisti mut..) jt ajasta tunnen kaksi sisarta joilla kummallakin on nyt tumma poika kainalossa. Mikäs siinä jos katseita haluu kerätä. Niin se vaan suomessa menee. Onko oikeasti niin että paikalliset urokset ei uppoa? Mut mikäs siinä jos tykkää...

joo, ja puhumattakaan niistä teinipissiksistä jotka kulkee ympäri jäähallia kunnon meikit naamassa, pitämässä suhteellisen kovaa melutasoa. Ei sillä ettei suurin osa ollut ihan kauniita, mutta vähän outoa kyllä. Ja ohjelman aikana kiikareilla tuijotellaan vastapäätyyn ja ihastellaan noin 26v komeaa miestä. Alko kyllä jo pikkuhiljaa tympimään.

Kieltämättä yksi pirullisimmista todistajuuden piirteistä.

Olet "nuoruuden kukoistuksessa", panettaa, vara mistä valita on useimmiten hätävara (tosin, minun mieheni oli loistotapaus). Naimisiin on pakko mennä, mikäli halajaa läheisyyttä ja kumppanuutta.

Pitäisi ohittaa nuoruuden kukoistuksen kausi, mikä monella loppuu henkisesti useimmiten 30-vuotiaana ja keskittyä puolison valinnassa henkisiin avuihin. Sopivuus toisille persoonina jää yleensä taka-alalle. Ja siinä sitä ollaan, 18-kesäisinä touhu aloitettu ja viiden vuoden päästä huomataan että ei ole muuta yhteistä kuin Raamatulla toisia päähän paukuttelu. Ei toiminut minulla.

Helposti ei kannata luovuttaa ja on hienoa jos jo teininä tapaat sen oikean ja ollaan yhdessä loppuun asti. Näin vain käy valitettavan harvoin. Useamman 50-kymppisen pariskunnan muistan, joista naispuolinen osapuoli sanoi: jos totuutta ei olisi, olisivat kantapäät käyneet jo monta kertaa kynnyksen yli. Vaikka molemmat puolisoista olisivat sitä mieltä, että ero olisi paras ratkaisu, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kärvistellä ja odotella paratiisia. Iik.

Vieras kirjoitti: itse menin 21v. kihloihin ei meikäläisen kanssa ja vanhimmat tuli oikeesti itkemään että voin purkaa sen kihlauksen vaikka se oli kuitenkin heidän oppien mukaan avioliittolupaus. silloin olin niin ymmällä mutta pidin pääni ja erosin itse lähettämällä kirjeen. vielä tulivat puhumaan että minulle annetaan kaikki anteeksi jos jätän sen miehen. elin kuitenkin kunniallisesti ja olin neitsyt kun menin siviilissä naimisiin.näin se elämä menee. nuoret omat ihanat lapseni mukaan lukien olen neuvonut menemättä edes kasteelle ennen täysikäisyyttä koska ovat kohta teini-iässä ja jo aivopesty että vain sisar kelpaa. ei kelpaa minulle vaan ihminen jota lapseni voi ja haluaa rakastaa, mielummin joku muu kuin jt.

Olet eronnut lahkosta ja mennyt naimisiin ei-jt miehen kanssa. Olet opettanut lapsiasi etteivät mene kasteelle liian aikaisin ja heidät on aivopesty valitsemaan vain jt-sisar?!?!? Kertoisitko hieman lisää mitä oikein on tapahtunut lahkon suhteen - oletteko lahkoutunut uudelleen ja miehesi on nyt siinä innolla mukana vai mistä ihmeestä on kyse???

rats kirjoitti:25+ vuotiailla kiire kyllä hellittää, vähän liiankin paljon. Sisarilla esiintyy nirsoilua, parit seurustelevat useita vuosia eivätkä silti päädy yhteen jne. Pyörin itse (miespuolisena) näissä 25-30-sinkkupiireissä ja valikoimat on niin vähissä että monet sisaret ovat selvästi jo luovuttaneet. Heistä tulee vanhojapiikoja, joka näkyy myös suhtautumisessa kunnollisiin veljiin, jotka haluaisivat tutustua lähemmin - ne tyrmätään heti. 18-20-vuotiaat olisivat heti valmiita eikä heillä ole sellaista suojamuuria ympärillään... 25+ ikäiset jt-sinkut eivät yleensä ole luusereita, vaan he ovat esim. opiskelun tai maalaisjärjen takia jättäneet teiniavioitumisen.

Valikoimasta vielä, jos sinkkuja on yhdessä srk:ssa vaikka 4, niistä 2 on vastakkaista sukupuolta. Niin koko lähialueen 10 seurakunnassa (2 kierroskonventtia) on huikeat 20 puolisoehdokasta. Tästä kun karsii rumat, mielenterveysongelmaiset, ylimieliset ja täysin kuivat tyypit pois niin jäljelle jää ehkä yksi... joka on sitten jo vanhapiika eikä halua naimisiin. Life is tough

Itselläni oli aikoinaan tyrkyllä myös jonoksi asti sisaria. Joku niistä josaain määrin kiinnostikin, mutta koin itse suurena rasitteena sen 'julkisuuden' joka näiden tapailujen yllä leijui. Olin äärimmäisen ärsyyntynyt siitä, kun seurakunnan iäkkäämmät naiset vahtasivat kenen kassa konventissa puhun ja tulivat heti ensimmäisessä kokouksessa utelemaan, seurustelenko hänen kanssaan. Oman seurakunnan tytöissäkin oli tuolloin runsasta tarjontaa. Kun olin parikymppinen, niin itseään tyrkytti jopa äärimmäisen näkyvästi 15 vuotiaasta n. 35-vuotiaaseen eronneeseen asti. Ja seurakunnan juoruämmät jatkuvasti haukkoina, kenet oikein valitsen. Tilanne oli äärimmäisen vastenmielinen ja sairaaloinen etenkin, kun minulle tuon tuosta tultiin ehdottelemaan joitain vanhojapiikoja, jotka pitäisi naida (sammuttaa liekit) pois saatanan (lihanhimon) kynsistä. Saisin kuulemma siitä ja siitä hyvän vaimon itselleni huolehtimaan kodista. Tuo sairaaloinen kiinnostus ulkopuolisten osalta sai myös minut varmasti näyttämään kylmältä ja tylyltäkin monen tytön mielessä (siinä niinsanotusti meni muutama lapsikin pesuveden mukana). Mitä en itse missään määrin olisi sisälläni halunut.

Moni tuosta hornankattilasta puolisonsa löytää ja joku jopa onnistuukin lopputuloksen suhteen, mutta säälin minä silti jt-nuoria. Pitäisi sitoa itsensä loppuiäkseen ihmiseen, jota ei ehdi eikä saa kunnolla oppia tuntemaan, kun koko seurusteluajan panettaa niin että veri loppuu aivoista ja muutenkaan ei ole hyväksi seurustella liian pitkään. Ei kun rengas sormeen ja ihmetellään jälkeenpäin, mitä tuli saatua.

Vieras kirjoitti:Ei kun rengas sormeen ja ihmetellään jälkeenpäin, mitä tuli saatua.

Puolikultaa tai valkokultaa tai "kullittelua". Sori!

Jeppulat ostaa kyllä sian säkissä mennessään naimisiin. Noudattaessaan seuran ohjeita pariskunta ei ole missään vaiheessa seurusteluaan ollut suutelua kiihkeämmissä tekemisissä. Ennen naimisiin menoa he eivät ole asuneet päiväkään saman katon alla, joten he eivät voi tietää millaista on oikeasti elää yhdessä.Suurimpana ongelma tulee kuitenkin varmasti olemaan se fakta, että he eivät ole missään vaiheessa olleet tulevan puolisonsa kanssa kahdenkesken. Eli oikeasti syvälliset keskustelut ovat jääneet vähemmälle elleivät kokonaan pois kuvioista. Eli käytännössä menevät naimisiin ihmisen kanssa jota he eivät oikeasti tunne.

.

Erotettu veli kirjoitti:Mun on pakko kysyä kaikilta.

Ettekö tosiaan salaakaan seuralta lemmiskelly ennen avioliittoa?

Itse kävin vain lavatansseissa puolisoni kanssa ennen avioliittoa.

Erotettu veli kirjoitti:Ettekö tosiaan salaakaan seuralta lemmiskelly ennen avioliittoa?

Melko huolella, kiitos kysymästä.

äänilaiteveli kirjoitti:

rats kirjoitti:Joo, en mäkään ole käynyt englanninkielisessä konventissa moneen vuoteen. Vieläkö siellä on sama meininki?

Itse olin sielä vuosi sitten kesällä. Se oli oikeastaan aika koomisen näköistä, kun 50% seurustelevista pareista oli eri värisiä. siis tarkoitan että nainen oli vaaleaihoinen ja mies tumma. En tiedä mikä siinä sitten on. (en tod ole mikään rasisti mut..) jt ajasta tunnen kaksi sisarta joilla kummallakin on nyt tumma poika kainalossa. Mikäs siinä jos katseita haluu kerätä. Niin se vaan suomessa menee. Onko oikeasti niin että paikalliset urokset ei uppoa? Mut mikäs siinä jos tykkää...

joo, ja puhumattakaan niistä teinipissiksistä jotka kulkee ympäri jäähallia kunnon meikit naamassa, pitämässä suhteellisen kovaa melutasoa. Ei sillä ettei suurin osa ollut ihan kauniita, mutta vähän outoa kyllä. Ja ohjelman aikana kiikareilla tuijotellaan vastapäätyyn ja ihastellaan noin 26v komeaa miestä. Alko kyllä jo pikkuhiljaa tympimään.

Se on niin yleismaailmallinen trendi nykyään, että on ulkkis puoliso.

En ole rasisti, parhaimpiin kavereihini kuuluu mustia. Mutta olen pannut merkille seuraavia asioita:

- Musta mies ottaa suomalaisen vaimon, ei koskaan toisinpäin: suomalainen mies + musta vaimo
- huomattava ikäero, 15-20 vuotta aivan tavallista
- mustilla usein takana aiempi(a) avioliittoja joko Afrikassa tai jossain muussa Euroopan maassa

rats kirjoitti:- huomattava ikäero, 15-20 vuotta aivan tavallista
- mustilla usein takana aiempi(a) avioliittoja joko Afrikassa tai jossain muussa Euroopan maassa

Eräs lapsuuden ja nuoruuden tuttavuus meni Ameriikan Yhdysvalloissa naimisiin n. 30 vuotta itseään vanhemman tummahipiäisen miehen kanssa. Ja miksipä ei olisi mennyt kun Harhagedon oli juuri oven takana, eihän ikäerolla ole paratiisissa mitään väliä. No, paljon on virrannut vettä Vantaassa eikä iso-H ole vieläkään tullut ja mies taitaa olla jo eläkkeellä. No, aina elämä ei mene niin kuin itse luulee. Heh, meneekö se koskaan?

rats kirjoitti:En ole rasisti,

Minä inhoan rasismia yli kaiken, mutta varttimannena en osaa sijoittaa romaneja paikalleen. Riittänee poliittisesta korrektiudesta.

ei koskaan toisinpäin: suomalainen mies + musta vaimo

No ei tieteskää, kyseessä on amerikkalainen 1800-luvun uususkonto ja purettiinko segrekaatio 1960-luvulla, jonka purkamisen jälkeen WTBTS ylläpiti Jehovan tahdosta edelleen eri kerhohuoneistoja ja vaelluskokouksia mustille ja valkoisille amerikkalaisille.

Mulla on omakohtainen kokemus siitä mitä oli tuoda aito yönmusta amerikkalainen naaraspuolinen naimaikäinen (ja -haluinen) Jehovan palvelija Helsingin eteläiseen seurakuntaan ihan vaan arkiviikon kerhoiltaan. Seurakunnanpalvelijat saivat lähinnä paskahalvauksen, onneksi sentään (siis Lindan kannalta) puolimustalainen mutsi oli tyylikkäämmin suunniltaan kun toin tämän mustan esimerkin jehovantodistajuudesta kotiini. Muistan mutsin huokailleen "ota nyt huomioon mitä isikin ajattelisi". Toki faijaan vetoaminen oli meidän perheessä sitä pehmeämpää jt-suostuttelua. Arkisemmissa asioissa jt-mutsi hakkasi aikuista poikaansa pahimmillaan harjalla, pienemmästä rikkeestä lensi tiskirätti naamaan.

Hilpeä havaita, että värimeno ei tuossa "veljesseurassa" oleellisesti ole muuttunut sitten viimeisen neljän vuosikymmenen mittaan.