Veljesseura.org

rötökoski kirjoitti:Onko sinulla joskus "täysin voimaton ja turhautunut olo sisällä"?

Usein on ollut. Turhautumista itselleni aiheutti jo sekin, että järjestöstä eroamisen jälkeen ei ihmiselle ole olemassa mitään tiskiä, johon voisi mennä tekemään reklamaation uskonnollisesta kusetuksesta, jonka kohteeksi on joutunut. Kun on saanut selville, että "totuus", johon uskoit, ei perustukaan mihinkään. Kun on saanut selville järjestön jatkuvan kieroilun ja valheellisuuden. Kun tajuaa, että oman elämän olisi voinut elää ihan toisinkin kaikkina niinä vuosina, joina tuli palveltua tuota organisaatiota. Minä ainakin luulin tuolloin palvelevani Jumalaa, ja siksi koenkin, että Jehovan todistajissa kyse on henkisestä/hengellisestä väkivallasta. Kaikki tämä todella aiheuttaa vihaa, joka on pelkästään ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Mutta mitäpä muuta lahkoilta voisi odottaakaan.

rötökoski kirjoitti:niskaan kaadettiin syylisyyttä ja kuinka sinua pakotettiin potkimalla muottiin!

Tässä yhteydessä on huvittavaa muistella, kuina järjestön julkaisuissa toistuvasti varoitettiin ympäröivästä pahasta maailmasta, jonka jumala haluaa painaa meidät muottiinsa. Järjestö itsehän painaa jäsenensä tiukasti omaan muottiinsa, aina pukeutumista ja ajankäyttöä myöten.

Sitten voisi toki kysyä sellaisenkin kysymyksen, että täytyisikö rakastavan Jumalan ylipäänsä käyttää ihmisiin tuollaisia keinoja saadakseen heidät toimimaan haluamallaan tavalla? Järjestö lainaa julkaisuissaan aina silloin tällöin tätä raamatunkohtaa:

"Ja Jehova on Henki, ja missä Jehovan henki on, siellä on vapaus." - 2. Kor. 3:17

Mutta tuo kohta sovelletaan äärimmäisen kapealla, tarkoitushakuisella ja itsekkäällä tavalla. Jt-lahkon mielestä tuossa mainittu "vapaus" on vapautta kaikista muista uskonnoista ja niiden näkemyksistä. Samoin se on vapautta yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä toimimisesta sekä myös ihmisen omasta henkilökohtaisesta ajattelusta ja hänen itsenäisistä ratkaisuistaan.

Samaan tapaan keskitysleirin johtaja voisi voitonriemuisesti julistaa, että juuri hänen leirinsä on ihmisen "vapautta" ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen suvaitsevasta ilmapiiristä.

rötökoski kirjoitti:Minun sisällä kytee valtava viha mitä en millään pääse purkamaan ulos! Viha jv.todista järjestöä vastaan

Erittäin tuttu tunne... sitä tiskiä kun ei todellakaan ole, jonne voisi mennä kertomaan näitä asioita niin, että asioista vastuussa olevat kuuntelisivat. Vastuuton lahkojohto istuu suuren meren takana, eikä se poikkipuolisia sanoja kuuntele.

Mutta on jo paljon, että vihansa saa sanottua ulos. Ajan kuluminen tietenkin auttaa, mutta sitä ennen tunteiden esiintuominen ja tuulettaminen on ensiarvoisen tärkeää.

rötökoski kirjoitti:Viha sukulaisia kohtaan ,jotka raukkamaisesti hylkäs erotuksen jälkeen!

Itse olen yrittänyt ymmärtää sukulaisiani ja entisiä ystäviäni muistuttamalla yhä uudelleen itseäni, mistä karttamisvaatimus on lähtöisin. Tiedän kyllä hyvin, miltä tuntuu, kun entinen läheinen kulkee ohi kääntäen päänsä pois minusta. Otsassani lukee selvät leimat: "entinen veli" ja "luopio". Mutta nämä ihmiset noudattavat vain järjestönsä käskyjä; he pelkäävät kohtaloani, koska eivät ymmärrä, minkälaisessa järjestössä he ovat itse mukana. He luulevat todellakin pelastuvansa uskomalla Brooklynin herrojen sepittämiin satuihin.

Mutta ei voi mitään, vihaksi pistää!

Elin jakautuneessa huonekunnassa. Olin useinkin voimaton, älyttömän kilttinä kannoin sisälläni tuskaa ja vihaa siitä että tämä uskonto sitoi lapseni ikeeseensä. Tunteeni oli lukossa; olin älyttömän kiltti ja ahkera, ystävällinen ja sosiaalinen... MUTTA sisälläni velloi viha puolisoani kohtaan joka halusi viedä lapseni vastoin minun tahtoani tuon uskonnon alttarille. Toivoin hänelle autokolaria tai sairautta tms jotta hänen vaikutuksensa häviäisi. En tajunnut itse kuinka kammottava tilanne oli, paitsi sitten kun täällä suomessakin oli muutama hirvittävä perhetragedia lööpeissä. Ajattelin että niissä on voinut olla kulissien takana vaikka mitä. Lopulta tajusin että laitan illalla kaikki keittiöveitset laatikkoon ikäänkuin piiloon itseltäni etten vain illan pimeän hetkenä niitä käyttäsi. Tajusin myös että joskus olisi tehnyt mieli tuikata tuleen rakennus johon itse olin eksynyt ja toinen samankaltainen jossa nyt lapseni kulki. Silloin päätin että jotain on tehtävä ennenkuin sekoan.
Kaikki se tunteiden läpikäyminen johon se johti oli todella palkitsevaa. Helppoa se ei ollut, asioiden kelaamista, omien ajatusten ja tunteiden tulkintaa vuosikymmenten läpi, paljon keskustelua, lukemista, pysähtymistä se vaati. Omaan itseeni tutustumista: mistä minä pidän, mitä arvostan, mihin uskon ja miksi yms yms. Niin uskonnon kuin muidenkin läheisten ihmissuhteiden arviointia.
Lähdin keski-ikäisenä jt perheestä rakentaen täysin uuden elämän. Hintana omien lapsien menettäminen, mutta olen onnellinen että olen saanut nauttia heidän lapsuudesta. Lapsilleni olen tehnyt selväksi etten minä ole ottamatta yhteyttä ja olen toiveikas että jonakin päivänä välimme normaalisoituvat.
En olisi uskonut kuinka paljon sain tukea ihmisiltä, jt hapatus sumentaa kyllä inhimmillisen ajattelun ja suhtautumisen lähimmäisiin. Tulee mieleen tuosta uskonnosta sellainen ajatus ... tekeytyy valon lapsiksi...

Erittäin tervettä että tunnet vihaa tuota sydeemiä kohtaa, itsesi kannalta hyvä että tunnistat ja erittäi tarpeellista että purat sitä

"vapaa"

Pidin kirjoituksestasi "vapaa". Noinhan se menee. Toivon Sinun saavan lapsesi takaisin. Ainakin he tietävät Sinun heitä rakastavan -ja se on jo paljon.

Katselin itsekkin micael jacon elokuvaa sieltä täältä. Mutta parempi on se vanha dockari jacosta ,jossa hän kertoo traumoista huomaa että ne todella on vaikuttanut Jacoon. '
-Viha sisällä pito on syövää ja se pitäs vaan antaa anteeks yhteisölle ja kaikille jotka hylkäs... Sen työstäminen vaatii aikaa ja voimia ja pitää osata antaa itselle ennenkaikkea anteeks! Ja sukulaisiasten kanssa joudun jonkun verran olemaan tekemisissä ja niille ei todellakaan kannata sanoo ,muuta ku et toi karttamis käytäntö vaan häiritsee ,ja sanoo perään vaan et tiedän mitä aijot vastata. Anteeks anto sukulaisille ,minkäs ne sille voi et ne on nauttinu sitä jhvh huumetta koko elämän. Aivot on pesty ,turha niille on puhuu kannoista mitään. Sama ku seinälle puhuis aina samat vastaukset. Ei kannate kuluttaa energiaa siihen. Ehkä jotain pikku nokkelaa voi koittaa.
-Ja sen on huomannu ettei paljo kannate edes mainostaa et on entinen jhvh.
-Uutta elämää ja antaa anteeks itselle ja koittaa kehittyä persoonona. Oppia virheistä. Ei muistella pahalla. Säälitään vaan et niin moni persoona meni hukkaan siihen aivopesuun... Täytyy työstää itseä.