Veljesseura.org

Johanneksen poika kirjoitti: Voitte kiinnittää huomion tässä lehtileikkeessä olevaan juttuun, missä Matti Saastamoinen on samaa mieltä H. V. Mouritzin kanssa, että "elämme lopun ajan lopussa".

Artikkeli alkaa varsin mainiosti. Mistä ja kenen toimesta oikein tulevat salin perustukset?

"Salin perustukset oli tehty jo kesän aikana, joten nyt päästiin aloittamaan maanpäälliset työt".

"Lopun ajan loppu kiirehtii töitä"

Tässä 21 vuotta myöhemmin lausahdusta katsottaessa saataa jollain tulla mieleen, että hosuminen ja kiirehtiminen taisi olla aiheetonta.

RaM kirjoitti:Tässä 21 vuotta myöhemmin lausahdusta katsottaessa saataa jollain tulla mieleen, että hosuminen ja kiirehtiminen taisi olla aiheetonta.

Samaa mieltä on suomalainen sananlasku:
"Ei hoppu hyväksi ole, eikä kiire kunniaksi"

http://www.nettilinja.fi/~pniikko/sananlaskut.htm

Johanneksen poika kirjoitti:Espoon Puolarniityntien salikin rakennettiin ns. "pikasalina", vaikka uurastus kestikin 3 viikonloppua. Toki salin viimeistely vei sitten vielä aikansa, joten ihan aikataulussa ei pysytty. Tässä pikasaliesite.

Johanneksen pojan linkittämässä esitteessä kerrotaan kyllä asiallisesti, mikä rakennelma viereiselle tontille on nousemassa. Näitä on varmaan jaettu naapurustoon ja samalla kutsuttu kokoukseen, kuvittelisin.

Mikä sen sijaan pisti silmään (anteeksi OT), oli kuvaus salin varustelusta: "Saniteettitiloihin kuuluu myös WC vammaisille ja lastenhoitotila." Onko suomenkieli muuttunut tosiaan 20 vuodessa näin paljon, että sana vammainen on tuolloin ollut ihan käypä sana kuvaamaan liikuntarajoitteista tai liikuntaesteistä tms? Vai jos se olikin joku ultramoderni vessa, joka on suunniteltu myös vaikka kuulo- tai näkövammaisten käyttöön

kaffeli kirjoitti:Onko suomenkieli muuttunut tosiaan 20 vuodessa näin paljon, että sana vammainen on tuolloin ollut ihan käypä sana kuvaamaan liikuntarajoitteista tai liikuntaesteistä tms?

Kyllä kai termi liikuntavammainen olisi 20 vuotta sitten ollut hieman parempi, mutta koskapa jeput olisivat olleet kuuluisia moderneista arvoistaan. Kieliasiaan sen verran, että 10 vuottakin voi olla jo paljon: jos katsoo tv-ohjelmia vuodelta 1999 verraten niitä tämänpäiväisiin, niin huomaa jo arkikielen eroavaisuudet. 20 on jo niin pitkä aika, että huomaa välissä olleen useampiakin aikakausia (aionos kreik.). Olen vähän yli viikon aikana katsonut Hymyhuulia dvd:ltä ja tajunnut kuinka suuri aika tuo 20 v on sekä kielen että kulttuurin saralla.

Inva-wc:n sijaan sanonta wc vammaisille kuulostaa minunkin korvissani hieman oudolta, mutta uteliaisuuttani pienen googlaamisen kautta totesin sen olevan normaalia puhekieltä edelleen.
Tässä esimerkki.

"Jokaisessa kirjastossa tulee olla ainakin yksi WC-tila vammaisille."
http://www.minedu.fi/OPM/Kirjastot/tyoe ... kaytto.pdf

Neloselta tulee arki-iltaisin seitsemältä Hurja remontti.
Tämäniltaisessa osassa 22 rakennusmiestä rakensi talon perustuksilta ulkovalmiiksi viidessä tunnissa, yön aikana. Eli Jehovantodistajat eivät ole ainoita, jotka tämän taidon osaavat.

Tuo sarja on kokonaisuudessaan vieläkin suurempi osoitus siitä, minkälaista hyvää ihmiset saavat aikaiseksi kun siihen löytyy oikeanlainen motiivi. Siinä taloja rakennetaan ja sisustetaan apua tarvitseville talkoohengessä, ei oman edun tavoittelemista varten. Yksi ehkä tämän ajan parhaimmista hyvänmielen ohjelmista.

Osat löytyvät myös viikon ajan täältä: http://www.ruutu.fi/

nuppu kirjoitti:Siinä taloja rakennetaan ja sisustetaan apua tarvitseville talkoohengessä, ei oman edun tavoittelemista varten. Yksi ehkä tämän ajan parhaimmista hyvänmielen ohjelmista.

Kyllä he siitä rahaakin saavat...

äänilaiteveli kirjoitti:Kyllä he siitä rahaakin saavat...

""The show's producers and crew film set and perform the makeover but do not pay for it. The materials and labor are donated. Many skilled and unskilled volunteers assist in the rapid construction of the house.""

Mitä rahaa?

Hurjasta remontista muistui mieleen jakso, jossa autettiin jalattomana syntynyttä jehovantodistajanaista. Osa vapaaehtoistyöntekijöistä oli alueen vapaakirkosta (joka keräsi myös hyvän summan talolainan maksuun), mutta jehovantodistajia ei mainita auttajien joukossa.

http://www.mercedsunstar.com/268/story/654131.html

gloo kirjoitti:Erikoisinta on että Suomeenkin rakennettava sali pitää rakentaa pikana. Jälki ei oikeasti ole mitään täydellistä, vaikka päällepäin saattaa näyttää hyvältä/siistiltä. Ihan viime kesäisestä projektista on kokemusta. Jostain syystä sali pitää siis nostaa viikossa käyttökuntoon, vaikka mikään käytännön syy ei näytä vaativan. Huomionhakuisuuttako?

No eikähän kyseessä ole huomionhakuisuus (maailmallisille voidaan osoittaa kuinka meikäläisillä asiat toimii) sekä me-vilpittömät Jehovan Todistajat yhteishenki- että myös etuisuudet projekteissa. Näistä etuisuuksista käsittääkseni saadaan kuvainnollista -sulkaa hattuun- juttua. Riskinä myös se, että sulat voivat viuhua jos jotain kämmejä. Mutta jos kämmin tekijä on riittävän etuisuuden tai arvostuksen omaava niin kämmit voidaan unohtaa tai vähän vierittää jos kenenkin päälle. Näin ymmärrykseni mukaan.

Pieni analyysi:
0. Seurakuntalaiset lahjoittavat Seuralle rahaa.
1. Seurakunta ottaa lainan Seuralta salinrakennusta varten. Seurakunta maksaa takaisin joka ikisen sentin + muut lahjoitukset kaupan päälle.
2. Salia pitää peruskorjata: Seurakunta voi ottaa lainan Seuralta tätä varten ja maksaa takaisin joka ikisen sentin + muut lahjoitukset kaupan päälle. Sen päälle että saattaa olla vanhaakin lainaa jäljellä.
3. Sali myydään, Seurakunta siirretään toisaalle ja lainat Seuralta saadusta lainasta Seurakunnalta maksamatta,,(kiinteistöhän ei välttämättä ole itse Seurakunnan omistuksessa vaab Seuran omistuksessa) en tiedä miten tällöin tapahtuu. Jos Seura saisi suhteessa voittoa niin voisin olettaa että lainat unohdetaan. Miten lainat suhteutetaan tässä tapauksessa, meneekö toisen Seurakunnan piikiin johon sulautettu toinen Seurakunta omaisuuden myynnin yhteydessä ?

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Kaikki elementit olivat täysin valmiiksi rakennettuja tapetteja myöten. Paikalle tuli pari, kolme rekkaa. Valmiit palikat nostettiin sokkelille, kiinnitettiin toisiinsa, sähköputket ja muut vastaavat yhdistettiin. Valmiit kattotuolit koottiin, alus- ja päällyskate asennettiin. Huusholli yhdistettiin kaupungin vesijohto- ja viemäriverkostoon, sähköt sähköverkkoon ja siinä se. Kaksi päivää: kalusteet sisään ja asumaan. Tämä muistini mukaan 80-luvun loppupuolella.

Kuten RaM jo kirjoittelikin, niin ei se ihan näin ollut. Voi olla että tällainenkin pikasali on jossain tehty, mutta kaikki salit mitä minä tiedän, ovat puurunkoisia, ja runko on pystytetty viikonlopun aikana paikan päällä.

Homma meni niin että sokkeli oli tehty valmiiksi, koska betonin kuivumista ei ole viikonloppuna aikaa odotella. Puurungon pystytyksellä aloitettiin, eikä siinä kovin kauaa mennyt. Valmiit kattotuolit päälle, ja vesikatto kuntoon, niin voi useampi ammattiryhmä toimia yhtä aikaa. Useimmilla saleilla ulkomuurauksen teki useampi muurari yhtä aikaa.

Sisäpintojen materiaalit oli valittu nopeuden ehdoilla: gyproc levyä sun muuta, mutta kyllä vessatkin laattapinnan saivat saman viikonlopun aikana.

Homman toistuva onnistuminen oli kyllä rehellisesti sanottuna melkoinen saavutus, ja pikasalit oli varmaan monen JT:n mielestä hauskinta "palvelusta" mitä järjestön yhteydessä saattoi tehdä. Joku tienraivaajakin saattoi kuitata puolen kuukauden tuntihyvitykset yhtenä viikonloppuna joka itsessäänkin oli kiva kokemus ja sitten ei tarvinnut kenttäillä vähään aikaan. Itse olin niin pieni, että musta oli varmaan raksoilla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Nuorin kirjoitti:Voi olla että tällainenkin pikasali on jossain tehty...

No ei ole. Kirjoitin omakotitalosta, joka oli rakennettu tilaelementeistä. Valtakunnansalit ovat asia erikseen ja niitä olen nähnyt nousevan yhden viikonlopun aikana.