Veljesseura.org

Johanneksen poika kirjoitti:

BlackWolf79 kirjoitti:Miten muilla, kauanko kesti saada opetukset, tavat, sanasto, mielenhallinta, muut asiat, pois ja palata siihen omaan elämään mitä olisi pitänytkin elää?

On epärealistista odottaa, että Vartiotorniseuraan liittyvät asiat voisi 100% pyyhkiä mielestään pois. Jehovantodistajuus on kuin tatuointi, sitä ei saa mitenkään lähtemään kokonaan pois. Mutta toki sen saa häivytettyä elämästä niin, ettei se enää häiritse.

Nyt on yli 10 vuotta ei-jehovantodistajana takana. Painajaiset jatkuvat, eli sikäli se häiritsee. Toki tiedän että koko uskonto on hevonpaskaa, mutta silti. "Kasvatus" aloitettiin kolmivuotiaana, jonka pitäisi olla rikos.

PAHA kirjoitti: Nyt on yli 10 vuotta ei-jehovantodistajana takana. Painajaiset jatkuvat, eli sikäli se häiritsee. Toki tiedän että koko uskonto on hevonpaskaa, mutta silti. "Kasvatus" aloitettiin kolmivuotiaana, jonka pitäisi olla rikos.

Totta. Lapsesta mukana olleet ja aikuisena liittyneet ovat tämän suhteen varmasti eri asemissa. Ei aivopesun uhri pääse tunteistaan irti vain sillä, että päättää erota lahkosta (tai joutuu erotetuksi). On itsepetosta kuvitella, ettei mitään tarvitse tehdä itsensä auttamisen suhteen. Aivopesun kautta rakennetut mielenhallinnan elementit täytyy ensin purkaa, jotta kykenee jatkamaan eteenpäin ilman menneisyyden painolastia. Pelkästään niiden olemassaolon tiedostaminen ei paljoa auta.
Tunne on kaikkein voimakkain ihmisen elämää ohjaava voima.

Osa tarvitsee ulkopuolisen ammatti-ihmisen apua, toiset taas onnistuvat ajan kanssa itse korjaamaan psyykettään. Itse jouduin tekemään valtavasti työtä tietynlaisen uudelleen ohjelmoinnin kanssa, joka oli alussa ennen kaikkea oikean tiedon hankkimista ja sen vertaamista ohjelmoidun herkkäuskoisuuden luomiin illuusioihin. Tässä auttoi uskonnon 'totuutta' koskevat keskustelut (väittelyt) vanhinten kanssa (niin livenä, netissä kuin sähköpostissa tapahtuneet). Minun kohdallani tunneriippuvuuden sekä pelkotilojen voittaminen tapahtui siis eksaktin tiedon avulla.

Erilaiset ihmiset tarvitsevat varmaan erilaista apua, mutta kannattaa muistaa ettei pelkkä kädestä kiinni pitäminen kuitenkaan ketään auta, vaikka voi hetkellisesti helpottaakin oloa. Jos mielenhallinan mekanismia ei kunnolla pureta, on varma että erilaiset kummitukset jäävät elämään.

Silloin, kun minut vuonna 1970 ilman mitään syytä ilmoittamatta potkaistiin pois Pietarsaaren (evl) suomalaisen seurakunnan nuorisonohjaajan duunista, meni minulta pari vuotta hyvin intensiivisessä terapiassa, mutta tietty epämääräinen pelkotila ja häpeäntunne ahdistuksineen jäivät vielä useiksi vuosiksi vaikka niitä ammattiauttajankin kanssa käsiteltiin. Vasta 1990-luvun alkupuolella olin siinä määrin kasvanut ulos asiasta, että pystyin siitä avoimesti puhumaan, jolloin kokemuksen viimeisetkin traumat siirtyivät menneisyyteen siten, etteivät ne enää häiritse.

Kokemustani voi hyvinkin verrata JT-seurakunnasta erottamiseen. Kaikki erottamisen merkistöt täyttyivät. Ilmoitettiin puhelimitse myöhään illalla, en ollut saanut mitään huomautusta, varoitusta tai muuta, minua ei koskaan kuultu, syytä ei ilmoitettu, jäin totaalisen yksin, ns. kaverit kaikkosivat. Irvokkainta oli se, että erottajani pyyteli minua samaan paskapaikkaan takaisin parinn vuoden kuluttua. Turhaanpa pyyteli.

Kenties tämä menee OT:ksi, mutta osoittaa sen, miten sairas uskonnollinen yhteisö toimii muuallakin kuin JT-piireissä.

En tunne vuoden 1970 työlainsäädäntöä mutta eikös toi ollut silloinkin melko laitonta? Ei mitään perusteita edes sulle kerrottu missään vaiheessa?

RaM kirjoitti:Minun kohdallani tunneriippuvuuden sekä pelkotilojen voittaminen tapahtui siis eksaktin tiedon avulla.

Tieto voi todellakin vähentää tuskaa.

Minuakin auttoi tieto. En ollut aikonani kovin dogmaattinen Jehovan todistaja, vaan vanhempiensa mukana "Totuuteen" kasvanut. Aikuisena Jehovan todistajien oppien epäloogisuus alkoi kuitenkin vaivata. Muutama vuosi Jt-eroni jälkeen aloin opiskella teologiaa ensin avoimessa yliopistossa selvittääkseni, mistä kristinuskossa oikein on kyse. Klassista teologiaa opiskellessani tajusin hyvin nopeasti, että Jehovan todistajien opetukset "aidosta kristinuskosta" Jehovan todistajien uskonnon muodossa ovat roskaa. Myöhemmin hakeuduin yliopistoon.

Toinen tiedollinen vaihe tapahtui silloin, kun olin pääaineopinnoissani, jotka olivat laveasti ilmaisten kirkkososiologiaa. Oppiaineen tarkoituksena on tutkia, miten uskonnolliset yhteisöt toimivat. Kiinnostuin aiheesta. Eräänlaisena sivujuonteena selvittelin omia kokemuksiani ja ymmärsin, millaista on ollut elää suljetussa yhteisössä. Jälkeenpäin ajatellen koin nuo opinnot kovin vapauttavina.

Nightderanger kirjoitti:En tunne vuoden 1970 työlainsäädäntöä mutta eikös toi ollut silloinkin melko laitonta? Ei mitään perusteita edes sulle kerrottu missään vaiheessa?

Eipä ole perusteluita toistaiseksi kuulunut. Silloin kun niitä kyselin, vastattiin: "Kyllä sinä tiedät". Ei sitä 22-vuotiaana mistään työlainsäädännöstä ollut kuullutkaan. Jokunen vuosi minun potkimiseni jälkeen potkaistiin myös seurakuntasisar (diakonissa) samasta firmasta samankaltaisesti. Hän vetosi ammattiliittoonsa: ei auttanut, fudua tuli.

Olipa hauska nähdä sua BlackWolf79! Tuuhan jatkossakin tapaamisiin.

Jahka rohkaistut, voit kirjoittaa vähän elämäntarinaasi tuonne Kirjoittajien esittely -osioon.

Aaac kirjoitti:Olipa hauska nähdä sua BlackWolf79! Tuuhan jatkossakin tapaamisiin.

Samoin sua Aaac! Kirjainyhdistelmän takaa paljastui oikein Mainio kaveri . Todella mukavaa porukkaa oli paikalla, että kyllä uskaltaa ja kannattaa muidenkin jatkossa tulla ketkä vielä harkitsevat. Jos siis haluaa ja on mahdollista.

Jahka rohkaistut, voit kirjoittaa vähän elämäntarinaasi tuonne Kirjoittajien esittely -osioon.

Kyyyllä, ilman muuta. Tarttee vaan kirjotella sitä tässä muutamana päivänä, saa ainakin jotain tekemistä.