Veljesseura.org

Heh - elämän hupaisuutta ei missään merkityksessä voida kieltää.

Markku Meilo kirjoitti:Käyttävät ja eivät käytä. Käännytystyössä jehovantodistajat saattavat hyvinkin tarjoutua tarkastelemaan asioita ovenavaajan omasta Raamatusta.

Hyvä huomio jälleen kerran

Käännytettävän raamatusta voidaan alussa katsoa ns yleisiä asioita mutta jatkossa pikkuhiljaa oppitunnit menevät siihen suuntaan jossa esiin otetaan Seuran kirjallisuus ja Seuran raamattu. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa kuvainnollinen Seuran aivopultin asentaminen eli Seuran määrittelemän tosi tm totuuden asentaminen ihmismieleen.

Seuraava on tuttu asia, mutta olen henkilökohtaisesti ymmärtänyt että vilpittömät Jehovan Todistajat eivät kovin mielenkiinnolla suhtaudu siihen: Mikäli joku haluaisi keskustella Seuran materiaalista tai esim. vilkkuvasta valosta. Yleisin selitys on: Palaan tähän asiaan sitten myöhemmin, noi nyt on ihan luopiojuttuja, ei ei sinä nyt ymmärrät väärin tämän asian,,,ja muuta bullshittiä. ->puhumattakaan siitä että ko kysymysten esittäjä olisi "arvoton" ala Seura.

Bergerac kirjoitti:Seuraava on tuttu asia, mutta olen henkilökohtaisesti ymmärtänyt että vilpittömät Jehovan Todistajat eivät kovin mielenkiinnolla suhtaudu siihen: Mikäli joku haluaisi keskustella Seuran materiaalista tai esim. vilkkuvasta valosta. Yleisin selitys on: Palaan tähän asiaan sitten myöhemmin, noi nyt on ihan luopiojuttuja, ei ei sinä nyt ymmärrät väärin tämän asian,,,ja muuta bullshittiä. ->puhumattakaan siitä että ko kysymysten esittäjä olisi "arvoton" ala Seura.

Kiintoisa havainto, mitä tuskin voidaan täysin kiistää. Onhan kysymys hyötynäkökohdista. Komppaan. Sitä paitsi: olen pitkään harkinnut "kentällelähtöä" tiettyyn suuntaan, mutta onko Raamatulla tässä mitään tekemistä, tätä en osaa vielä arvioida. Viskasee, sanoi ruåtsalainen, alkaen heitellä litteitä kiviä.

Edit: Onkin kulunut verrattomasti vuosia, etten ole tätä kentällelähtöä tehnyt. Kukaties matkan varrella sitten kokeilen kuntoani.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Edit: Onkin kulunut verrattomasti vuosia, etten ole tätä kentällelähtöä tehnyt. Kukaties matkan varrella sitten kokeilen kuntoani.

Yhteiskunnan muutoksien takia on spontaanista ovilla tapahtuvasta käännytyksestä on aika ajanut ohi etenkin näillä leveyksillä. Me olemme amerikkalaisen mittapuun mukaan lähinnä täysiä pakanoita, mitä jumalan mainitsemiseen milloin missäkin käänteessä (setelitekstistä puhumattakaan) ja henkilökohtaisen uskonsuunnan esilletuontiin tulee arkielämässä. Ovikellojen soittelu ärsyttää ihmisiä yhä enevässä määrin ja tuntuu myös siltä että näkemäni puolen vuosisadan takainen innostus on Suomessakin nyykähtänyt.

Toista oli toisen maailmansodan jälkeen, jolloin jehovatodistajien lukumäärä kasvoi maailmanlaajuisesti hetken aikaa noin 20 % vuodessa. Jäsenmäärän nettokasvu Suomessa 1995-2009 oli 34 jehovantodistajaa (1 % vuosittainen luonnollinen poistuma huomioiden). Hieman aiemmin päästiin samassa ajassa aivan toisiin lukuihin, 10 000 meni rikki vuonna 1970 ja vuonna 1985 ylitettiin 15 000.

Vanhaa sanontaa lainaten voi kysyä; 'eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?' Ilmeisesti ongelmia on molemmissa suhteissa.