Veljesseura.org

Kun Jehovan todistajien julkaisemaa teosta "Kiinnitä huomiota Dnielin profetiaan" (dp-FI) enemmälti alkaa tutkailla, huomaan sen kriittisyyden, millä VTS hyökkää historialliskriittistä raamatintutkimussuntaa vastaan.

Tämä ei ole mikään yllätys. Myös luterilaisuudn piiristä löytää vastaavuuksia. Mm. rovasti Risto Santala ansiokkaassa kirjasarjassaan "Kristinuskon juureet" tekee samoin. Kysymys ei ole sen isommasta asiasta kuin eri eksegeettisten koulukuntien toisistaan eriävistä näkemuksistä. Juuri näillä VTS ratsastaa ja pistää osin paremmaksikin.

Ne argumentit joihin VTS vetoaa em. teoksessaan ovat helposti kumottavissa historialliskriittisin perustein ja myös tekstikriittisin ja arkeologisin perustein.

On myös huomattava, että VTS usein on aiemmissa kirjoituksissaan vedonnut mm. The Encyclopedia Britannicaan, mutta sen uusinta versiota The New Encyclopedia bitannican se suhtautuu hyvin kielteisesti samoin kuin The Encyclopedia Americanaan tässä suhtessa. Syykin on täysin selvä: kumpikaan teos ei anna tukea VTS:n näkemyksille.

dp-FI lähtee apologiassaan perustelemaan Danielin sijoittumista Babyloniaan fundamentalistisesta näkökulmasta ja virheellisesti väittää historialliskrittisen koulukunnan pahoin vääristelevän Danielin tulkintaa päätyen lopulta väittämään tätä tulkintaa väärennökseksi, vaikka kyse on pikemminkin eri katsantokannoista.

Jo vanhastaan on tunnettu Danielin kirjan fundamentalistinen tulkinta ja tätä on jo vanhastan oikeutetusti kritisoitu. VTS:lle on tärkeää, että sen näkemyksen mukainen tulkinta pidetään ehdottoman oikeana ja kaikki muu "väärennöksenä" tai "väärennettynä", mistä ei suinkaan ole kyse.

Tämän sijaan VTS:N omat hyvinkin tulkinnanvaraiset esitykset vuosiluvuista ovat historiallista taustaa vasten tarkasteltuina tietoisesti harhaanjohdettuja, milloin +20 vuotta, milloin +10 vuotta doktriinin 1914 tarkoitusperästä johtuen ja merityksettömimmissä kohdin ollaan ainakin näennäisesti vakiintuneen historiantulkinnan kannalla vuosilukujen suhteen.

VTS tuntee varsin hyvin historialliskritisen tulkinnan vahvuudet ja rohkenee silti tätä vastaan täysin rinnoin pullistella, mikä on tietoinen valhe ainakin asiantuntijoiden näkökulmasta vuosilukujen osalta.

Toki siteeksi on pantu rippu totuuttakin ja esitys liikkkuu myös oman fundamentalistisen tulkinnan ja historialliskriittisen tulkinnan välimaastossa kumpaakaan täysin poissulkematta, mutta silti oman VTS kuvitelman säilyttäen.

Ainakin alustavasti lukijalle jää hyvin epämääräinen käsitys siitä, mitä todella tarkoitetaan. Termit "näyttää miltei uskomattomalta", "ei ilmeisesti", "on paljon järkevämpää", "olisiko Dareios voinut olla sen mahtavan ... viranomaisen hallitsijanmi tai arvonimi", "Jotkut esittävät, että Dareios on vinut olla mies nimeltä Gubaru" (Jotkuja ei tietenkään mainita) ja niin edelleen...

Jatkanpahan loruiua, kunhan viitsin ja ehdin.

No niin. Jatketaan yksinäisen yksinpuhelua aiheesta.
dp-FI:ssä kiinniittää ensiksi huomion kummallisiin vuosilukuihin. Nämä tietysti selittyvät osin vuodesta 1914 ja sitten sitä johdetusta vuodesta 606 ja sitten siitä, että profetia pitää sada täsmäämään Jeesuksen syntymäajankohtaan, ainakin kuta kuinkin. Risto Heikkilä, kirjassan: "Joulun Tähti" (WSOY 2000) on tullut omissa harrastajatutkimuksissaan tulokseen Jeesuksen mahdollisesta syntymäajasta vuoteen 3 e.Kr ja otaksuu Herodes Suuren kuolinvuodeksi 1 e.Kr.

Minä lähden Joosiasta, joka oli juudan kuninkaana noin 640-609 e.Kr sekä Faarao Neko II:sta, joka hallitsi Egyptiä noin 610-595 e.Kr tai joidenkin toisten lähteiden mukaan 609-593 e.Kr ja Uusbabylonian kuninkaasta Nebukadnessar II:sta joka isänsä Nebopolassarin (Nabunaid) 626-605 e.Kr hallitsi vuodesta 605 e.Kr vuoteen 562 e.Kr ja jonka jälkeen kuninkaaksi tuli Evil-Merodak (562-560 e.Kr).

Kysyn: Tapahtuiko hurskaan Joosian aikana yhtään valloitusretkeä Juudeaan? Toki: Faarao Neko II 609 e.Kr Palestiinaan ja Joosia lähti häntä vastaan, mutta kaatui taistelussa 609 e.Kr. Megiddossa.

Kansa nosti kuninkaaksi Joosian pojan Jooahan, jonka halllituskausi kesti vain 3 kk. Neko nappasi hänet kiinni Riblassa toimittaen Egyptiin ja asetti sijalle vasallikuninkaaksi edellisen veljen Eljakimin, jolle antoi uudeksi nimeksi Joojakim, minkä lisäksi pisti tämän maksamaan kunnon veroa egyptiläisille. Joojakimin hallituskausi kesti 11 vuotta (609-597 e.Kr).

Nebukadnessar II voitti Neko II:en Karkemiin taistelussa yläeufratilla vuonna 605 e.KR, eikä Neko enää tämän jälkeen lähtenyt hyökkäilemään. Mutta Nebukadnessar II lähti. Vuonna 597 e.Kr hän valloitti Jerusalemin ja otti Joojakimin pojan Joojakinin (hallitusaika 3 kk) vangiksi 597 e.Kr adar-kuun alussa, siis nykykuukausina tammi-helmikuussa, vieden tämän ja osan kansaa vaskikahleissa Babyloniaan, ns. ensimmäinen pakkosiirto.

Seuraavan keran Nebukadnessar II joukot olivat Jerusalemissa 588 e.Kr ja viimeisen kerran 586 e.Kr, jolloin Jerusalem hävitettiin perusteellisesti ja temppeli poltettiin sekä loput kansasta vähäisiä köyhiä lukuunottamatta vietiin Baabeliin, ns. kolmas pakkosiirtolaisuus.

Miten kaiken edellä esitetyn perusteella voidaan väittää Danielin joutuneen pakkosiirtolaisuuteen vuonna 617 e.Kr tai Jerusalemin tuhoutuneen 606 e.Kr ! Jehovan todistajilla ja VTS:lla on varsin kummallinen laskuoppi, vai onko? Ehkä kaikki "vähäiset" todisteet Nebukadnessar II ajalta (muutamia tuhansia savitauluja) eivät riitä todisteeksi, kun sen sijaan todisteeksi riittää joissakin tapauksissa pelkkä savitaulun muru, jossa on jonkin keskeisen sanan, vaikkapa Daniel, osa.

Olen tässä Danielia käsitelevässä "verryttely" osiossa tuonut esille joitakin seikkoja Danielin kirjan tulkinnasta lainkan edes yrittämättä väittää kirjoitaman olevan lopullinen "totuus".

Nyt varsinaiseen selitykseen (eksegetiikkaan) en ole liiemmälti puuttunut. Kysymykseni on: Haluaisitteko, että yrittäisin selittää Danielin kirjan tässä kesän aikana. Siihen kuluu aikaa noin 8-10 viikkoa, ehkä enemmänkin.

En muista aiemmin Danielia selittäneeni, joten se olisi haaste minullekin, mieluinen sellainen. Periaatteesa voisin koettaa selittää tätä kirjaa luku kerrallaan ja erityisen tarpeen niin vaatiessa paneutua myös yksityiskohtiin.

Pyydän teitä ilmaisemaan mielipiteenne tämän johdosta, sillä on turhaa ja hyödytöntä, ellei asia edes yhtä ihmistä kiinnosta. Sen yhdenkin tähdn olen valmis tekemään melkoisen työn, sillä eksegeesin laatiminen ei totisesti ole yksinkertainen asia - sanokaamme yhtä lukua varten minun on tutkittava Raamattua ja Danieliin liittyviä muita eksegeesejä ja oheismateriaalia jopa useita kymmeniä tunteja tunteja, kunnes se on valmis julkaistavaksi ja sittenkin se on vain yksi näkemys muiden joukossa.

Jos haluatte teen iloiten tämän työn, ellette, en kommentoi tällä erää enempää.

Pahoittelen kirjoituksissani olevia kirjoitusvirheitä. Ne johtuvat paljolti sairauksistani, mutta pyrin niitä välttämään ja oikomaan.

Kyllä minua ainakin kiinnostaisi asiallinen selitys Danielin kirjasta. Jos sisua riittää, niin ryhdy toki hommaan.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Ainakin alustavasti lukijalle jää hyvin epämääräinen käsitys siitä, mitä todella tarkoitetaan. Termit "näyttää miltei uskomattomalta", "ei ilmeisesti", "on paljon järkevämpää", "olisiko Dareios voinut olla sen mahtavan ... viranomaisen hallitsijanmi tai arvonimi", "Jotkut esittävät, että Dareios on vinut olla mies nimeltä Gubaru" (Jotkuja ei tietenkään mainita) ja niin edelleen...

Minua muuten ärsytti Vartiotorniseuran jotkuttelu ja jokuttelu.

Isoptera kirjoitti:Kyllä minua ainakin kiinnostaisi asiallinen selitys Danielin kirjasta. Jos sisua riittää, niin ryhdy toki hommaan.

Itse asiassa minulla on noin kokeilumielessä työn alla Dan 9:24-27, eli nämä kuuluisat vuosiviikkosarjat 7+62+7. Kunhan saan valmiiksi voin heittää sen tänne. Koko kirjaa en ajatellut eksegeerata.

Kokeilumielessä siinä merkityksessä, että toinenkin paljon isompi homma on mietinnän alla. Ajattelin kesän mentyä, jos elän ja voimat riittävät, käydä syksymmällä käsiksi Ilmestyskirjaan. Se onkin sitten jo isompi ja haastavampi juttu.

Tällä Danielilla vain testailen lukijoiden kiinnostusta.

DANIELIN KIRJAN SELITYSTÄ, JOHDANTO

ALUKSI

Olen pyrkinyt mahdollisimman niukkoihin lähdeviitteisiin luettavuuden parantamiseksi. Käytetty lähdeaineisto siitä käytettyine lyhenteineen on tämän johdannon lopussa. Mikäli virheellisyyksiä havaitaan (ja niitähän havaitaan), pyydän näistä ystävällisesti palstalla kertomaan. Toivon lähdeluettelosta löytyvän apua tähän asiaan.

Joissakin tapauksissa vuosiluvut poikkeavat vuodella IRT:n luetelosta. Näissä tapauksissa olen katsonut RKH:n olevan täsmällisempi. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä.

Olen pyrkinyt niin huolelliseen työhön, kuin maallikolta yhdessä päivässä voidaan kohtuudella odottaa ja silti säilyttämään tieteellisen raamatunselityksen otteen. En ole pyrkinyt mihinkään täydellisyyteen. Se olisikin tässä tapauksessa absurdia, mutta olen pyrkinyt esittämään yhden näkökulman Danielin kirjaan.

JOHDANTO

Emme voi kieltää, etteikö Daniel olisi historiallinen henkilö. Raamattu tuntee heitä useitakin: kuningas Daavidin 2. poika 1. Aikak. 3:1, joka 2. Sam. 3:3:ssa olevassa rinnakkaiskohdassa kutsutaan Kilabiksi, Iitamarin sukuun kuuluva pappi, joka yhdessä Esran kanssa palasi Babyloniasta ja joka Nehemian mukaan teki liiton Jumalan kanssa, Esra 8:2, Neh. 10:6.

Kolmas Daniel mainitaan Hes. 27:1-2, jota Tyyron ylpeä kuningas pitää itseään vähäisempänä, vaikka Daniel on tunnetusti viisas mies (Hes 28:3).

Myös tiedetään nykyisen Syyrian alueella Ras Shamrassa sijainneesta Foinikialaisesta Ugaritin kaupungista, josta 1928 Ranskalainen arkeologiryhmä teki merkittäviä löytöjä, mm. sumerin, akkadin, ugaratin ja muunkielisiä tekstejä, jotka on ajoitettu noin 1400-1300 eKr olevaan aikaan (DA).

Näissä mainitaan Daniel/Danel-niminen henkilö tunnetusti viisaana ja oikeudenmukaisena kuninkaana, tai henkilönä joka jakaa viisauttaan ja oikeamielisyyttään kaupungin ”portissa” (RS s 307; DA; RS s 307; Curtis, Adrian: Ugarit: (Ras Shamra), Kustantaja: Lutterworth Press 2000).

Danielin katsotaan joutunen pakkosiirtolaisuuteen eri lähteistä riippuen 618 eaa. (dp-FI s 32,33 kappaleet 4-8 ), 617 eaa. (fi-FI, s 139 kappale 7), 605 eKr (IRT, osa 1 palsta 657, osa 3 palstat 7113, 7114), noin 600 eKr (RKH, s 540) – vrt. KR Dan.1:1-4.

Näin suuri ajoitusvaihtelu ei vaikuta uskottavalta. Historiallisin perustein Joojakimin 4. hallitusvuosi ja Nebukadnessarin 1. hallitusvuosi sattuvat vuoteen 605 eKr (Jer. 24:1, 2.Aikak. 36:4-7, 2.Kun. 24:1,2, IRT osa 3, palstat 7113 – 7116). Jehovan todistajien esittämä ajan määritys ei ole mahdollinen.

Lähtien liikkeelle siitä, kumman koulukunnan tulkintaa halutaan painottaa, fundamentalistisen vai historiallis-kriittisen, on Danielin kirjan ajoituksessa huomattavaa eroavuutta. Edellä mainitut, kuten perinteinen kansanhurskauskin, sijoittavat Danielin eksiilin aikaan 500-luvulle eKr, mihin kirjan sisältökin näyttäisi viittaavan.

Em. koulukuntaa edustavat mm. R. Santala, erityisesti Uuras Saarnivaara, Iso Raamatun tietosanakirja sekä Jehovan todistajat ja monet muut.

Viimemainittu, historiallis-kriittinen koulukunta sijoittaa Danielin huomattavasti nuorempaan aikaan 160-luvulle eKr. Asia ei ole mitenkään uusi.

Syyrialainen filosofi Porfyrios (k. noin 304 jKr ) teoksessaan ”Kristittyjä vastaan” päätyy tähän hypoteesiin (DA).

Samoilla linjoilla ovat mm. E.G. Gulin, A.F. Puukko, H. Räisänen ja E. Saarinen. (DA) Myös itse katson Danielin kirjoitusajan sijoittuvan 160-luvulle siitäkin huolimatta, että makkabilaishypoteesi on koettu perinteistä luterilaista raamattunäkemystä horjuttavaksi ja suorastaan järkeisopillisena ihmisajatuksena.

Kirjan tekijä ei ole Daniel, vaan tuntemattomaksi jääneen apokalyptikon Antiokus IV Epifaneen aikana (175-164 eKr) Danielin nimissä toimittama teos. Jonkun tunnetumman auktoriteetin nimissä kirjoittaminen ei noihin aikoihin ollut valehtelua tai harhaan johtamista, saati väärennöstä, vaan ajan tapa, kuten vielä paljon myöhemminkin.

Danielin myöhäistä ajankohtaa puoltavat mm. tekstikriittiset, ja historialliset lähteet.

Kirjan kieliasu poikkeaa Vanhan testamentin muusta kieliasusta Esraa lukuunottamatta, sillä osa tekstistä on arameaa, alkaen kesken jakeen 2:4b-7:28.

Tämä on jo ilmiönä äärimmäisen harvinainen ja suurta hämmästystä aiheuttaa kielen muuttuminen toiseksi kesken jakeen tässä tapauksessa. Onkin arveltu koko kirjan kirjoitetun arameaksi ja vasta myöhemmin alku ja loppu on käännetty hepreaksi. Päinvastaistakin on arveltu, mutta se ei vaikuta lainkaan vakuuttavalta.

Gulin viittaa Dan. aramean olevan myöhäistä länsiarameaa, jota puhuttiin Palestiinassa maanpakolaisuuden jälkeisenä aikana, mutta ei Babyloniassa. Myös heprea luvuissa 1 ja 8-12 on myöhäishepreaa ja sisältää runsaasti kreikkalaisia ja persialaisia lainasanoja (DA).

Puukko on samoilla linjoilla ja viittaa lisäksi Egyptistä Assuanin vastapäätä Niilissä sijaitsevalta Elefantinen saarelta löydettyihin aramealaisiin teksteihin, jota ei Persiassa puhuttu (RS s 310). Elefantinella tiedetään olleen juutalainen siirtokunta jo hyvin varhain.

Saarivaaran mukaan Dan:n aramea on Mesopotamian-Syyrian-Palestiinan alueilla puhuttua ns. virastoarameaa, jota käytettiin Babyloniassakin 500-luvulla eKr ja heprea on lähellä Hesekielin kirjan hepreaa eikä siinä havaita keikankielen vaikutuksia. Saarnivaara päätyy Dan:n kielen olevan kokonaisuudessaan 500-luvulla eKr puhuttua (DA)

Elefantinelta löytyneet arameankieliset tekstit muistuttavat paljon Dan:ssa olevaa ja ne ajoitetaan 500-400-luvuille eKr. Qmranista löydettyjen kääröjen perusteella on arvioitu Dan:n aramean olevan vanhempaa kuin 200-luvulta eKr ja heprean myöhäisempää kuin aramea.

Dan:n heprea ei kuitenkaan muistuta Hesekielin hepreaa, vaan Aikakirjojen hepreaa. Lisäksi heprea 1:1-2:4a:ssa on vanhempaa kuin 8-12. Näin Dan:n aramealaiset traditiot voidaan ajoittaa 400-luvulle eKr ja heprea tätäkin myöhempään aikaan. Joka tapauksessa Dan:n aramea näyttäisi olevan makkabilaisaikaa myöhempää.

On kuitenkin huomattava, että eksegetiikan tutkimushistoria on täynnä esimerkkejä kielellisistä virhearvioinneista ja – ajoituksista.

Kuka tämä Daniel on?
Kaikki lähteet ovat yksimielisiä nimen merkityksestä, joka tarkoittaa: ”Jumala (El) on tuomarini” tai ”Jumala on tuominnut”. Danielin tiedetään olleen hyvin käytetty nimi 500-400-luvuilla eKr ja siten on varmasti asetettu paljon toiveita nimen kantajaan nähden (DA).

Hesekielin kirja on tässä suhteessa kiintoisa. Se tuntee Danielin Nooan ja Jobin rinnalla (Hes. 14:14,20) ja tällä saattaa olla merkitystä Dan:n henkilöhahmoon mahdollisesti samankaltaisena sankarihahmona kuten Nooa ja Job. Heilläkin on esikuvansa menneisyydessä (DA).

Fundamentalistinen koulukunta näkee hänet pakkosiirtolaisuuteen vietynä nuorena poikana, joka toimii Persian kuninkaiden hovissa neuvonantajana ja profeettana Dareios I (Daarejaves) Hystapeen (521-486 eKr) aikana aina Kyyros II, Raamatun Koores ensimmäisen vuoteen (n. 550-529 eKr) asti, jolloin siirryttiin Babylonian alaisuudesta Persian alaisuuteen.

On tietenkin todettava, ettei persialainen historia tunne Dareios meedialaista Puukon mukaan, mutta oletan kyseessä olevan Dareios I:n.

Edellä mainitussa lukija huomaa heti ristiriidan vuosiluvuissa, palaan siihen myöhemmin. Tämä ristiriita on fundamentalistienkin pakko myöntää jo pelkästään maailmanhistorian valossa.

Historiallis-kriittisestä näkökulmasta Dan myöhäsyntyisyyttä puoltaa mm. seuraavat seikat.

Tiedämme raamatunhistoriasta, että kuuluisien hurskaitten karismaattisten henkilöiden ympärille on syntynyt lukuisa joukko erilaisia apokalypseja, jotka eivät ole päässeet VT:n kaanoniin. Puukko mainitsee näistä Heenokin, Esran, Baarukin, Eliaan ja Aabrahamin ynnä muiden nimellä kirjoitetut (RS 311-312).

On mahdollista, että Hesekiel on ollut kirjoittajan esikuvana Danielin kirjaan, joka on saanut lisää sävyjä vanhoista perimätiedoista ja arameankielisistä näkykokoelmista, jotka hyvinkin ovat voineet toimia Danielin näkyjen lähteenä ja pohjana varsinkin luvuissa 2-7. Tämä selittäisi miksi 7:28 sanotaan: ”Tähän loppuu kertomus”, ja kieli muuttuu jälleen hepreaksi.

Kuitenkaan täyttä varmuutta näistä ja muista mahdollisista Danielin lähteistä Puukko ei taida sanoa. Tämä puoli asiasta on jäänyt tuntemattomaksi (RS s 310).

Juuri Babylonian aikaa koskevat puutteet ja ristiriitaisuudet puoltavat Danielin myöhäsyntyisyyttä. Edellä esitetty ristiriita Kyyroksen ja Dareioksen välillä on hyvä esimerkki tästä. Vanhoista babylonialaisista hallitsijoista kirja tuntee vain neljä (Dan. 11:2). Ne, jotka Raamatussa mainitaan.

Dan on heprealaisessa kaanonissa sijoitettu ei suinkaan profeettoihin, vaan kirjoituksiin Esterin ja Nehemian väliin, mikä viittaa myöhäsyntyisyyteen.

Siirak, joka on syntynyt 200-luvulla ei tunne Danielia lainkaan, vaikka tunteekin koko joukon muita VT:n hurskaita, kuten: Eenok (Heenok), Nooa, Aabraham, Naatan, Daavid, Salomo, Elia, Hiskia, Jesaja, Joosia, Hesekiel, Serubbaabel, Joosia, Nehemia, ym. (APOKR s 187-197).

Tämä vaikuttaa varsin oudolta, vaikkapa Hesekielin mainitsemaan kolmikkoon nähden ja viittaa niin ikään Dan myöhäsyntyisyyteen.

Mitä lähemmäs Aleksanteri Suuren (336-323 eKr) ja makkabien, siis hasmonien, aikaa (165-63 eKr) tullaan, sitä selvemmäksi, jopa kirkkaaksi historia kristalloituu. Kuninkaat tunnetaan, historia sotineen ja valtakuntien jakautumiset tiedetään tarkalleen, erityisesti kreikkalaisten, seleukidien ja ptolemaiosten osalta.

Myös Antiokos IV Epifanes (175-164 eKr) temppelin häpäisyineen 167 eKr (hävityksen kauhistus, Zeus-Jupiterin alttari ja kuva temppelin alttarin paikalle) hänen sortovaltansa ja juutalaisen uskontokultin riisto 167-164 eKr tunnetaan, Mattatias Makkabilaisen vastarinta ja poikansa Juudaan voitto temppelin puhdistuksineen (165 eKr) tunnetaan yksityiskohtaisesti.

Dan päähenkilö edustaa hurskasta lakijuutalaisuutta parhaimmillaan: paastoaa, murehtii ja kieltäytyy tavanomaisista arjen mukavuuksista (vrt. Job), ei syö pakanallista ruokaa, pitää pitkiä rukouksia ja yleensä noudattaa pakkosiirtolaisuuden jälkeisen hurskaan juutalaisen tapoja kolmine päivittäisine rukoushetkineen, joissa jo lähestytään Uuden testamentin ajan hurskaitten fariseusten ja apostolien tapoja.

Yksin näillä argumenteilla ei voida Dan kohdalla päätyä muuhun lopulliseen kirjoitusajankohtaan, kuin 160-lukuun eKr.

Tämäntyyppiseen kirjallisuuteen on löydetty lisää tietoa Qmranin löydöistä ja niillä on ollut voimakas vaikutus myöhempään juutalaiseen apokalyptiseen kirjallisuuteen. Danielin kirjasta Jeesus on saanut itsestään käyttämänsä nimityksen ”Ihmisen poika” (Dan. 7:13).

Danielin ominaispiirteenä voidaan pitää, kaldealaisen tarkoittavan viisasta astrologia, ei Uusbabylonialaisen valtakunnan kansalaista, kuten esim. Jeremialla ja Hesekielillä (Dan 1:4, 2:2,4).

Oppi enkeleistä ja näiden luokista on aatehistoriallisesti huomattava kuten myös esitys enkelten välisestä taistelusta maanpäällisen historian ratkaisemiseksi (Dan. 10:13, 21; 11:1). Danielissa tavataan ensi kertaa myös oppi kahdenlaisesta ylösnousemuksesta (Dan. 12:2), jne. (RS s 310)

Juutalaisen ja kristillisen uskon peruskäsitteet, kuten Jumalan valtakunta eskatologisessa merkityksessä ja usko kuolleiden ylösnousemukseen sekä iankaikkisen elämään ovat saaneet ilmaisunsa Danielin kirjasta, joka tällä tavoin on ollut rikastuttamassa ja syventämässä uskonnollista käsitteistöä (DA)

Danielin kirjassa tavataan sama eskatologinen (lopunajallinen) tuntu kuin Jesajan luvuissa 24-27, Malakiassa, Jooelissa ja Sakarjan luvuissa 9-14. Tämä tuntu kasvaa, mitä lähemmäs ajanlaskun alkua tullaan.

____________________________________________________________
Käytetyt lähteet ja lyhenteet (suluissa):

Puukko, A.F. Raamatun seiltysteos, osa 4, Porvoo 1956 (RS)
Santala R. Kristinuskon juuret osa 1, Jyväskylä 1985 (Juuret 1)
Saarisalo A., Koilo T Suom. toim. Iso Raamatun tietosanakirja, osat 1-3
Kuopio 1972-75 (IRT)
Holm-Nielsen S, Noack B, Achen S. T. toim. Raamattu ja sen kulttuurihistoria, osa 5, Helsinki 1971 (RKH)
Kirkkoraamattu 1933 /38 Pieksämäki 1980 (KR)
Vanhan testamentin apokryfikirjat Pieksämäki 1985 (APOK)
Koskenniemi E. Danielin kirjan ajoitus SLEY, VT:n yleisluennot, nettiversio B (DA)

Linkki Koskenniemen nettiversioon: http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/ ... anielB.htm

Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen (si-FI)
Watch Tower Bible and Tractat Society of Pensylvania, Vantaa 1991

Kiinnitä huomiota Danielin profetiaan! (dp-FI)
Watch Tower Bible and Tractat Society of Pensylvania, Seltters/Taunus 1999

JOITAKIN TÄSMENNYKSIÄ DANIELIN JOHDANTOON

Edellinen esitykseni Danielin johdantoon kaipaa muutamia täsmennyksiä. Nämä täsmennykset lainaan suoraan Puukon kommentaarista. Mikäli varsinaisessa selitysosassa tulee eteen kysymyksiä, jotka kaipaavat lähempää tarkastelua, pyrin etsimään jo esitetystä viiteluettelosta täydennystä tai sitten mainitsen uuden viitteen, mikäli sellainen on käytössäni.

Varsinaisessa selityksessä tulen noudattamaan professori Puukon kommentaarissaan esille tuomaa linjausta,

Puukko, kuten esim. Jehovan todistajatkin jakavat Danielin tekstin kahteen pääosaan. Ensimmäiseen kuuluvat luvut 1-6, jotka käsittelevät Danielin ja hänen tovereidensa elämänvaiheita puhutelle Danielia kolmannessa persoonassa, joka sekin viittaa myöhäisempään ajankohtaan.

Luvut 7-12 taasen muodostuvat Danielin näyistä aikajärjestyksessä.

Tässä yhteydessä katson tarpeettomaksi toistaa mitä kukin luku pitää sisällään edes pääpiirteisesti. Tämähän selviää suoraan Raamatusta, olletikin jos käyttää
Kirkkoraamattua. Vuoden 1933 versioon olen päätynyt kahdesta syystä. Toisaalta sen käännösmetodi uutteen 1992 kirkkoraamattuun on toinen ja toisaalta Puukko kommentaarissaan käyttää vuoden 1933 kirkkoraamattua.

Vielä kolmannenkin syyn voisin mainita. KR 33/38 on lähempänä vuoden 1995 UM käännöstä, joten tekstien vertailu helpottuu sellaista harrastaville.

On myös huomattava se, että Danielin kirja on kirjoitettu peitekielellä, jonka ainoastaan asiaan perehtyneet saattoivat ymmärtää. On mahdollista, että vainojen paineessa tällaiseen on täytynyt mennä. Eihän tämä meidänkään aikoinamme ylen tuntematonta ole ollut.

Voisimme myös sanoa, että sen, minkä Daniel kirjoittaa peitellysti, apokryfikirjoista tuttu 1.Makkabialaiskirje kertoo avoimesti ja peittelemättä.

Puukon mukaan sanonnat ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi viittaavat Antiokos IV Epifaneen vainon aikaa kuten myös maininta puolesta vuosiviikosta. Kun enkeli vielä ilmoittaa Dan. 12:7 ilmoittaa saman ajan suuren ahdistuksen loppuun, ei voi olla epäilystä, etteikö tällä nimenomaan tarkoitettaisi Antiokosta.

Tämä aika kesti Puukon mukaan (RS s 309) vuoden 168 eKr joulukuusta vuoden 165 eKr loppuun. Temppelin puhdistaminen ja uudelleen vihkiminen Juudas Makkabialaisen toimesta tapahtui joulukuussa 165 eKr. Tämän voitettua Antiokos IV Epifaneen sotapäällikkö Lysiaan.

Tämän seikan Danielin kirjoittaja on vielä tuntenut, sillä kertomus katkeaa vuosien 165 ja 164 vaiheessa. Antiokos Epifanes kuoli talvella 164 eKr, mutta tätä kirjoittaja ei enää tunne. Puukko pitää tätä (165-164 eKr) kirjan lopullisena syntyvaiheena.

Danielin kirjan ymmärtämisen avain on siinä, että tiedostamme kirjoittajan apokalyptikoksi, Jumalan näkyjen näkijäksi, emme varsinaiseksi profeetaksi, joista hän poikkeaa suuresti.

Danielin tarkoitus on viestittää vainojen keskellä elävälle kansalleen luottamusta Jumalaan, joka varmasti auttaa. Antaa toivon näköaloja toivottomuuden keskelle ja rohkaista pitämään kiinni isien uskosta.

Profeetat kirjoittivat selkokielellä ymmärrettävästi ja puhuen oman aikansa lähihistoriasta. Heitä voisi luonnehtia terveen maalaisjärjen käyttäjiksi oman aikansa eettis-poliittisissa kysymyksissä.

Peitekielellä ja -nimillä asioiden ilmaiseminen kuuluu apykalyptikoille ja on tässä kirjallisuudessa hyvin tuttua ja tyypillistä. Tämä ei silti vähennä apokalyptikkojen arvovaltaa Jumalan sanan saattajina.

Toisaalta ei ole lupa lähteä johtamaan apokalyptisesta kirjallisuudesta liian pitkälle meneviä aikojen ehdotonta loppua tulkitsevia johtopäätöksiä nykyaikaisine valtioineen ja yhteiskunnallisine organisaatioineen.

Jaskan kattavaan yhteenvetoon minulla ei ole mitään lisättävää. Näen tuon selityksen huomattavasti loogisempana ja raamatunläheisempänä kuin Vt-seuran selittelyn. Siinä on vaan se pieni seikka, että Vt-seuran harha on kertaluokkaa helpompi torpata Vt-seuran omista lähtökohdista, asia joka sinänsä saattaa tuntua hieman oudolta. Mutta kun ottaa huomioon, että raevittaessa Vt-seuran tulkinta ohittaa Raamatun, niin todistelun outous katoaa. Danieliin liittyvä hyvä esimerkki tällaisesta todistelulähtökohdasta on Luukkaassa käytetty kreikan estai-sana. Ellei asia ole vielä tässä osiossa, niin sullon sen oman otsikon alle.

Toinen hyvä esimerkki todistelulähtökohdasta on Nebukadnessarin seitsemän ajan pituinen sairaus. Vaikka Raamatun ulkopuolinen lähde antaa luotettavan vihjeen siitä, että Nebukadnessar ei koskaan ollut sairauden takia pois vallankahvasta, vaan kyseessä on väärinkäsitys, niin se on tarpeettoman pitkä ja epävarma todistelutie esittää jt:lle. Sen sijaan on yksikertaisempaa pyytää jt:tä sijoittamaan kyseinen seitsemän kirjaimellisen vuoden jakso tähän Raamatun ja historian varassa olevaan taulukkoon:

http://www.kolumbus.fi/hextek/GTR/index.htm

Ainoa tapa selvitä tehtävästä on osoittaa virhe COJ:n luomassa taulukossa. Uskon Vt-seuran tarkistaneen taulukon tiedot useampaan kertaan, Vt-seuran materiaalissa havaittavin tuloksin.

Daniel 1

En lähde kirjoittamaan Raamattua uudelleen, joten itse kukin voi seurata tätä selitystä omasta Raamatustaan. Lähdeviitteisiin pätee se, mitä johdannossa jo olen todennut. Kun puhe on Danielin kirjan teksteistä tai sen lainauksesta viittaan vain lukuun ja jakeisiin nimeämättä tätä erityisesti.

Luvun 1 jaottelussa, kuten myöhemminkin, käytän Puukon esittämää jaotusta. Näistä ensimmäinen käsittää jakeet 1:1-7 Jerusalemin ensimmäisestä piirityksestä Danielin ja hänen tovereittensa uusiin nimiin, toinen 1:8-16 kumppanusten ruokakysymystä Baabelin hovissa ja kolmas 1:17-21 nuorukaisten ylivoimaista viisautta.

1-7
Jakeet 1 ja 2 sisältävät joitakin näennäisiä epätäsmällisyyksiä. Tieto ”Joojakimin, Juudan kuninkaan kolmantena hallitusvuotena tuli Nebukadnessar, Baabelin kuningas, Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä” sekä 2:Aikak. 36:5-6 oleva tieto verrattuna 2.Kun 24:1,6 ja Jer. 25:1

”Sana, joka tuli Jeremialle, sana koko Juudan kansaa vastaan, Joojakimin, Joosian pojan, Juudan kuninkaan, neljäntenä vuotena, se on Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä vuotena” eivät näytä täsmäävän.

Kyseessä on ajanlaskun tapa. Lasketanko hallitsijan ensimmäinen vuosi hänen valtaan astumisestaan vai sitä seuraavasta vuodesta. Kumpaakin tapaa käytettiin riippuen tässä tapauksessa juutalaisesta tai babylonialaisesta ajanlaskusta.

Varmuudeksi voimme tarkastella edellisten kappaleiden raamatunkohtia ja yleistä historiaa. Egyptin Neko hyökkäsi pohjoiseen ja matkallaan voitti kuningas Joosian Megiddossa v. 609 eKr, Jooahas valittiin isänsä sijaan, mutta vain 3 kk:n hallitusajan jälkeen Neko vangitutti hänet, vei Egyptiin ja asetti Eljakimin, Joosian toisen pojan tämän sijalle vasallikuninkaaksi samana vuonna.

Valtansa vertauskuvana ajan tapaa noudattaen Neko nimesi Eljakimin Joojakimiksi. Joojakimin ensimmäiseksi hallituskaudeksi saadaan 609-597 eKr. Tämä täsmää Jer. 25:1:ssä olevan tietoon niin Dan.1:1,2 tekstin kuin historiallisten taulukoidenkin kanssa (IRT, osa 3, palstat 7113 – 7116).

Puukon mukaan jakeet 1-2 ovat erehdyttäviä, koska antavat ymmärtää Joojakimin joutuneen pakkosiirtolaisuudeen. Näin ei kuitenkaan ole. Joojakim kuoli ja haudattiin Jerusalemiin. Erhe saattaa johtua joidenkin tietojen väärästä yhdistämisestä (vrt. 2.Kun. 23:28-36).

Joojakim hallitsi v. 607-597 eKr, väittää puukon teksti. Kyseessä on ilmiselvä painovirhe todellinen hallitusaika alkoi 609 eKr Joosian kuoltua ja Nekon samana vuonna siirrettyä Jooahaan (hallitsi 3 kk) vankina Egyptiin.

RKH osa 5, s 543 mainitsee Joojakimin kolmantena hallitusvuotena vuoden 606 eKr. Niin vuosi 607 kuin 606 eKr sopivat yhteen Nebikadnessarin ensimmäisen hallitusvuoden kanssa.

Jeremia toimi profeettana noin 626-586 eKr Joosiasta aina Juudan valtakunnan tuhoon, joten näitä tietoja voidaan pitää varsin tarkkoina, kuten myös 2.Kun. suhteessa 2. Aikakirjaan edellisen ollessa jälkimmäistä vanhempi.

Nebukadnessar II:n (v. 605-562) voitettua Nekon Karkemiin taistelussa 605 hänestä tuli samalla koko Syyrian hallitsija, Palestiina siihen mukaan luettuna.

2.Aikak. 36:5,6 mukaan Joojakim vangittiin, mutta näin ei 2. Kun. 24:1,6 mukaan tapahtunut. Joojakim näyttää kuolleen Jerusalemissa ja tulleen sinne haudatuksi.

Puukko arvelee Dan:n virheen syntyneen yhdistettäessä 2 Aikak. 36: 6:s. ja 2. Kun 24:1 olevat tiedot Joojakimin uskollisuudesta Nebukadnesarille sijoitettuna hänen hallituskautensa alkuun (RS s 312).

Nebukadnessarin ensimmäisessä hyökkäyksessä Jerusalemiin v. 605 eKr ei varsinaista väestön siirtoja tehty, mutta on mahdollista, että joitakin hovin väestä siirrettiin. Kuitenkin osa temppelin kaluista vietiin Sinearin (Etelä-Babylonia) maahan ja sijoitettiin voittajakuninkaan jumalan, todennäköisesti Marduk (Jer. 50:2 Merodak) temppelin aarteistoon.

Tämä oli yleinen itämainen tapa (Joos. 6:19; 1. Sam. 21:9; 2. Sam. 8:10 ss; 1. Makk. 6:1 s. ).

Nebukadnessarin 8. hallitusvuosi (2. Kun. 24:12) vastaa vuotta 597. Tällöin Joojakin astui kuninkaaksi isänsä jälkeen.

Hallittuaan vain 3 kk hän joutui kohtaamaan Nebukadnessarin toisen hyökkäyksen Jerusalemiin v. 597, antautui ja joutui perheineen, ylimyksineen, sotaurhoineen ja seppineen vaskikahleissa Baabeliin (2. Kun. 24:8-17 ).

Samassa matkassa siirtyivät kuninkaan linnan aarteet ja toinen osa temppeli kaluista valloittajien mukana.

2. Kun. 20:18 mainitsee Jesajan ennustuksesta Hiskialle:” Ja sinun omia poikiasi, jotka sinusta polveutuvat, jotka sinulle syntyvät, viedään hovipalvelijoiksi Baabelin kuninkaan palatsiin”. Sama toistuu Jes.39:9. Kuitenkaan ketään ei erityisesti mainita nimeltä.

Jakeet 3-5 antavat kuitenkin ymmärtää joitakin kuninkaallisia nuorukaisia viedyn, mutta tämän tiedon historiallinen arvo on kyseenalaistettu. Sen on otaksuttu olevan myöhempi rekonstruktio, jonka tarkoituksena on näyttää todeksi Jeremian ennustaman 70-vuotisen eksiilin toteutuneen (Jer. 25:12; 29:10 ), DA.

Erkki Koskenniemi arvelee tämän rekonstruktion pohjautuvat 2. Aikak. 36:6-7:aan ja 2. Kun. 24:1ss:aan. Paitsi Dan: 1:1-2 meille ei ole säilynyt mitään dokumentteja Jerusalemin piirityksestä tai valloituksesta vuonna 606/605, DA.

Jakeessa 3 mainittu Aspenas Esiintyy Septuagintassa muodossa Abiesdri, jonka heprealainen muoto lienee ollut Abiezer, jonka KR92 mainitsee eunukkiensa päällikkönä.

Jae 4. On lähinnä luonnollista, että tulevilta hovipalvelijoilta edellytettiin tervettä ja moitteetonta ruumiinrakennetta, monipuolista lahjakkuutta, mutta myös voimaa ja kestävyyttä. Kaldealaisten kielenä on ajateltu lähinnä nuolenpääkirjoitusta ja akkadia.

Jae 5 ja 6 osoittaa kuninkaan suosiota kolmivuotiseen koulutukseen valittuja kohtaan ja viittaa siihen, että neljän heprealaisen nuorukaisen joukkoon mahtui monia muitakin nuorukaisia valloitetuista maista.

Jakeessa 7 mainittu nimenmuutos puolestaan tarkoittaa alistussuhdetta uuden nimen antajaan ja uutta ratkaisevaa käännettä nimensaajan elämässä (vrt. 1. Moos. 17:5, 15; 32:27 s ; 41:45, ym. (RS s 313).

On varsin epätodennäköistä, että uusiin nimiin sisältyisi epäjumalien nimiä, minkä voisi otaksua viittaavan näiden palvontaan Abednego (ehkä sanasta Abed-Nebo), Nebon palvelija, Sadrakiin sisältynee Marduk, Meesak (mi-sa-aku) kuka on kuin kuun jumala tai Beltsassar, Beel-jumala kuningasta varjelkoon. RS s. 313. IRT, osat 1-2).

8-16
Tämä jakso on helppo selittää. Juutalaisuuden kannalta Baabelin kuninkaan ruoat olivat saastuttavia, etenkin koska ne saattoivat sisältää epäjumalille uhrattua lihaa ja viiniä, saastaisina pidettyjen eläinten lihaa tai eläin ei ollut teurastettu juutalaisen riitin mukaisesti.

Olen itse kokenut hieman vastaavan tilanteen erään ortodoksijuutalaisen kanssa, jolle tarjoamani ruoka ei kaikista vakuutteluista huolimatta kelvannut. Hänen piti välttämättä syödä omia eväitään.

Samasta asiasta on kyse Danielin ja hänen tovereittensa kohdalla. Uskonnollisista syistä he koettivat kaiken varalta olla rikkomatta juutalaista lakia. Kyse ei siis ole vegetarismista, vaan lakiuskollisuudesta.

Tämäkin antaa aihetta pohtia kirjan syntyajankohtaa, sillä 600-500-luvun Juudan kuninkaista Joosiaa lukuunottamatta mainitaan: ”Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran, silmissä”. Tähän sisältyy myös epäjumalan palvelus kaikissa muodoissaan (2. Aikak. ; RS s. 313).

17-21
Jumala palkitsee lainkuuliaisuuden sillä, että toverukset ovat kaikessa oppimisessa ja viisaudessa ylivertaisia, jopa suuren valtakunnan muihin viisaisiin ja oppineisiin nähden. Lisäksi Daniel palkitaan erityisellä unien ja näkyjen käsittämisen taidolla.

Ei siis ole epäilystään, etteivätkö moisilla lahjoilla varustetut pääsisi kuninkaan palvelukseen. Jakeita 17-20 voidaan verrata Joosefin asemaan Faraon hovissa tai Nehemiaan Persian kuninkaan hovissa.

Jae 21 sisältää ristiriidan 10:1 esitettyyn nähden. 1:21:ssä puhutaan Danielin olleen hovissa Kooreksen ensimmäiseen vuoteen, mutta 10:1:ssä Daniel näkee näyn vielä Kooreksen kolmantena vuotena.

Puukko arvelee 1:21:n syntyneen 11:1:ssä tavattavasta tiedosta, jossa Septuagintassa on lukutapa ”Kyyroksen ensimmäisenä vuotena”. Historiallisesti laskettuna Daniel olisi viipynyt Baabelin hovissa liki 70 vuotta – Nebukadnessarin hallituksen alusta Kyyroksen hallituksen alkuun (RS s. 313 ).

On kuitenkin huomattava, että Danielin kirjan kuningasluettelosta tuolta ajanjaksolta puuttuu lukuisa joukko kuninkaita välistä. Todellinen aika on ajateltava paljon lyhyemmäksi (RS s. 313; IRT osa 3, palstat 7113 – 7120 ).

EDIT: Korjattu nimim. RaM:n osoittama virhe.

Virhettä ei ole. Joojakimin 3. hallitusvuosi Babulonialaisen tavan mukaan laskettuna oli hänen 4. hallitusvuosi juutalaisen tavan mukaan laskettuna.

Daniel kirjoitti taanehtivasti noista alun tapahtumista (ei hänellä pakkosiirtolaisena ollut kirjotusvälineitä) vasta hieman myöhemmin eli kun oli saanut koulutuksen ja nimetty hoviin. Siksi ensimmäisistä vuosista kirjoitetaan muutenkin niin vähän. Niinpä hän käytti Babylonialaista ilmaisua hallitusvuosista eli valtaannousuvuotta ei laskettu mukaan. Jeremia taas luonnollisesti käytti juutalaista tapaa jossa valtaanousuvuosi laskettiin mukaan.

Daniel = valtaannousuvuosi + 1. + 2. + 3. = Nebun 1. vuosi
Jeremia = valtaanousuvuosi 1. + 2. + 3. + 4. = Nebun 1. vuosi

RaM kirjoitti:Virhettä ei ole. Joojakimin 3. hallitusvuosi Babulonialaisen tavan mukaan laskettuna oli hänen 4. hallitusvuosi juutalaisen tavan mukaan laskettuna.

Kiitos oikaisusta.

DANIEL 2

Toinen luku jakautuu kuuteen osioon 1-11 Kuninkaan uni, 12-16 Käsky Babylonin viisaiden tappamisesta ja toimeenpanon estäminen, 17-23 Danielin rukous, 24-35 Unen ilmaiseminen kuninkaalle, 36-45 Unen selitys ja 46-49 Nebukadnessarin tunnustus.

Käytännöllisesti katsoen referoin A. F. Puukon ”Raamatun Selitysteos IV, Vanhan testamentin profeettakirjat” –teosta, joten lähdeviitteitä ei paljoakaan esiinny. Kerrataan silti lyhenteet: RS = A. F. Puukko, Raamatun selitysteos, osa 4; IRT = Iso Raamatun tietosanakirja, osa 3; RKH = Raamattu ja sen kulttuurihistoria, osa 5.

1-11
Jakeen 1 lukutapa ”Nebukadnessarin toisena hallitusvuotena” ei ilmeisesti ole oikea. Todennäköisimmin tarkoitettaneen 12:tta vuotta. Olihan Danielin ja hänen kumppaneittensa kolmivuotinen oppiaika jo päättynyt (vrt.1:3,5,18 ).

Jakeen 2 ”viisaat” oli tehtäviensä mukaan jaettu eri luokkiin, joista kaldealaiset olivat yksi. Kyseessä eivät ole tavalliset kansalaiset, vaan tähdistäennustajat ja muiden salatieteiden asiantuntijat.

Baabel tunnetaan paikkana, jossa erilainen ennustelu ja salatieteily kohosi huippuunsa, eikä raja eri tietäjäluokkien välillä ollut välttämättä mitenkään kiinteä. Danielin kirjan kirjoittajakin asettaa kernaasti monia sellaisia sanoja vierekkäin, joiden merkitys lähenee toisiaan, kuten jakeissa 3:2,3.

Jakeen 4 keskeltä alkaa kirjan araminkielinen osa sanoista: ”Eläköön kuningas iankaikkisesti”, mikä on vanha itämainen kunnioitusta osoittava tervehdys kuninkaalle. Tuskin on epäilystä siitä, etteikö kuningas muistaisi untaan, mutta hän haluaa pistää viisaansa tiukoille. Heidän on ensin kerrottava uni, joka tätä vaivasi, jae 5.

Jakeessa 5 Nebukadnessar esittää oman uhkavaatimuksensa. Ellei unta kerrota, viisaat hakataan kappaleiksi ja heidän talonsa murskataan soraläjiksi. Tämä ei ole pelkkää uhoa, vaan enemmän kuin pelkkä kuolemantuomio.

Ruumiin silpominen palasiksi merkitsi, ettei kuollut saanut haudanlepoa ja asumusten murskaaminen sorakasaksi vainajan muiston häpäisemistä. Pelkkä ajan voittaminen sillä, että kuningas mahdollisesti myöhemmin muuttaisi mieltään ja peruisi käskynsä, ei hänelle riitä, jakeet 8-9.

Mutta tehtävä on mahdoton kuolevaisille. Moista vatimusta ei kukaan koskaan aikaisemmin ole esittänyt. Vain jumalat saattaisivat antaa ratkaisun, mutta he ovat taivaassa, eivät maan päällä. Vaatimusta on mahdotonta toteuttaa, jakeet 10-11.

Puukko tietää kertoa, että myöhemmin Lounais-Arabiassa sijaitsevan Jemenin maakunnan kuningas olisi vaatinut vastaavaa. Farao oli paljon vaatimattomampi pyytäessään ainoastaan selitystä uneensa (1.Moos. 41:8 ).

12-16
Tämän jakson teksti on jo Raamatussa niin selvää, ettei se juuri selitystä kaipaa. Oikeastaan pari seikkaa voidaan mainita:
Tappokäsky koskee myös Danielia ja hänen tovereitaan, vaikka he eivät kuuluneetkaan mainittujen tietäjien (kaldealaisten) luokkaan.

Toiseksi Daniel osoittautuu tietäjiä viisaammaksi siinä, että hän oivaltaa kysyä hirvittävän käskyn motiivia henkivartioston päällikkö Arjokilta, joka on tuomion täytäntöönpanija saaden näin tiedon asiasta ja samalla hieman lisäaikaa kuninkaalta.

Jae 16 osoittaa oikeastaan sen, että Nebukadnessar kaikessa julmuudessaankin osoittautuu oikeamieliseksi. Jakeesta voisi myös vetää sen johtopäätöksen, että muut viisaat Danielia ja hänen ystäviään lukuun ottamatta olivat jo käyttäneet kuninkaan heille suoman ajan, sillä tuskinpa edellisessä jaksossa (1-11) käytyä keskustelua aivan päivässä ratkaistiin, jae 8 (omaa tulkintaa).

17-23
Myöskään tämän jakson selitys ei tuo esille mitään erityisen yllättävää, vaan on pikemminkin luonnollinen jatko edelliselle.

Daniel käyttää vähän aikansa viisaasti. Hän kiiruhtaa kotiinsa ja jakaa asiansa ystäviensä kesken pyytäen näitä rukoilemaan Jumalaa kanssaan. (Eittämättä tulee mieleen Apt. 12:4-5 oma huom.).

Yöllä Daniel näkee unen, jossa kuninkaan salaisuus paljastuu. Rukous siis ratkaisi pulman ja Jumala osoittautuu ilmoituksen Jumalaksi, jolle salaisimmatkin asiat ovat tutut, 17-19.

Saadusta avusta seuraa välitön kiitos, joka alkaa Raamatun virsikirjan, Psalmien, sanoilla ja viisauskirjallisuudesta tutuin sanakääntein palaten lopuksi itse asiaan, kuninkaan salaisuuden paljastumiseen. Rukous kokonaisuutena on kaikkivaltiaan ylistystä. jakeet 20-23.

Jumala on ennen kaikkea valkeuden Jumala, jae 22 (vrt. Ps.36:10; 1.Joh.1:7; 1.Tim. 6:16).

24-35
Daniel palaa tuomion täytäntöönpanijan, Arjokin, henkivartioston päällikön luo ilmoittaen asiansa. Näin protokolla etenee.

Jae 25 kaipaa huomiota. Juuri muutamaa hetkeä aikaisemmin (jae 16) Daniel on henkilökohtaisesti tavannut kuninkaan. Olisiko hänen muistinsa niin heikko, ettei hän tuntisi Danielia, tuskin.

Puukko pitääkin jaetta 25 myöhempänä lisäyksenä sen sisältämän juutalaisille tärkeän piirteen vuoksi (”olen löytänyt juutalaisten pakkosiirtolaisten keskuudesta miehen, jne…”).

Daniel ei ota kunniaa itselleen, jakeet 28-30, vaan antaa nöyrän kiitoksensa taivaan Jumalalle, jolla yksin on valta paljastaa myös tulevat asiat. Hän itse on tavallinen ihminen, mutta hänen saamansa kyky kertoa kuninkaan salaisuus, on ainoalta tosi Jumalalta saatu vastakohdaksi Baabelin epäjumalia palveleville viisaille (oma kommentti). Jae 30 viittaa
1. Moos. 41:16, siis Joosefiin faraon edessä vastaavassa tilanteessa.

36-45
Kerrottuaan kuninkaan unen, Daniel selittää sen. Ei ole yllätys, että Nebukadnessar on kultainen pää, joka on saanut vallan taivaan Jumalalta –siis kaikkiin muihin jumaluuksiin nähden suvereenilta tosi Jumalalta.

Tämä suvereeni Jumala on kutsunut Nebukadnessarin palvelijakseen ja häntä puolestaan palvelevat jopa metsän eläimet (vrt. Jer. 27:6 , 28:14) muiden luotujen ohella. Hän on ”se ensimmäinen”.

Hänen jälkeensä tulee kuitenkin toinen, häntä vähempiarvoinen valtakunta. Danielin kirjoittajan mukaan tämä on Meedia (jae 39 vrt. 6:1). Kolmas valtakunta, vaskinen, joka hallitsee koko maata lienee Persia (539-332 eKr). Neljäs puolestaan on Aleksanteri Suuren Makedonia-Kreikka (333/332-323 eKr), joka raudan lujuudella murskaa kaiken tielleen sattuvan, mutta saveen sekoitettuna on samalla hauras.

Meedia on tässä kummajainen, sillä se ei näyttele mitään osaa Baabelin valloituksessa (IRT osa 3, palstat 7117 –7120, emt kartasto, RKH s. 543), vaan sen valloittaa Kyyros II 539 eKr.

Olisin itse valmis selittämään valtakunnat hieman toisin: Babylon, Persia, Makedonia-Kreikka ja Rooma, mutta Danielin teksti ei näyttäisi puoltavan tätä. Tosin maininta jakeessa 44 ”niiden kuninkaiden päivinä” riittää vallan hyvin Rooman maailman valtaan asti. Raamattu ei kaikissa vuosiluvuissaan ole kovin täsmällinen.

Aleksanteri Suuren perustaman valtakunnan jälkeen Palestiina ajautui kriisiin ollen egyptiläisten Ptolemaiosten ja syyrialaisten Seleukosten taistelukenttänä. Näitä eturistiriitoja pyrittiin sovittelemaan naimakaupoin, mutta laihoin tuloksin. Jae 43 näyttäisi viittaavan tähän: ”vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa” (vrt. 11:6, 17 ja niiden selitystä myöhemmin).

Jae 44 on myös moniselitteinen. Tässä viitataan Nebukadnessarin unen kiveen, joka ilmeisesti taivaallisen voiman liikkeelle panemana murskasi kaikki edeltäjävaltakunnat, mutta kasvoi itse suunnattomaksi vuoreksi, joka täytti koko maailman, jae 35. Tämä voidaan tulkita Jumalan puuttumisena historian kulkuun (oma kommentti).

”Niiden jälkeen” (Babylonin, Meedian, Persian ja Makedonia-Kreikan) Jumala pystyttäisi oman valtakuntansa, joka muut murskattuaan itse pysyisi iankaikkisesti (jae 44; vrt. jae 35). Kun sen valtaa ei anneta enää kenellekään muulle, arvelee Puukko tämän tarkoittavan, että vain Israelin pyhät (”Korkeimman pyhien kansa”) saavat siinä hallita (vrt. 7:27). Tällöin tarkoitettaisiin fyysisiä israelilaisia, jotka Jumala otti nimiinsä (Jes. 43:1 ; 45:4).

Tämä merkitsisi myös sitä, että ”niiden kuninkaiden päivinä”, jae 44, tarkoittaisi Aleksanteri Suuren seuraajien ns. diadokkikuninkaiden, lähinnä Syyrian seleukidien aikoja, joihin myös Antiokos IV Epifanes kuului ja jonka kuoltua (164/163 eKr) juutalaiset saavuttivat uskonnollisen ja kansallisen vapauden.

Sen estämättä, että edellä esitetty vaikuttaa hyvin loogiselta, voisin ajatella suunnattoman vuoren tarkoittavan Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa perustamaa taivasten valtakuntaa, joka on jo nyt ”sisällisesti teissä” (Luuk. 17:21) ja sen kansalaisia, siis kristittyjä, jotka levittäytyvät yli maan piirin.

46-49
Danielin menestys huipentuu tunnetun maailman mahtavimman hallitsijan maahan asti lankeavaan kunnioituksen hänen edessään sekä käskyyn uhrata Danielille, kuten jumalalle. Jakeen 46 teksti muistuttaa Apt. 14: 11, ss. tekstiä.

Vielä paremmin pakanavallan edustajan kumartumista tomuun riemuitsevan Israelin edessä kuvaa Josefuksen kertomus Aleksanteri Suuresta, joka Jerusalemissa ollessaan olisi kumartunut paikallisen ylipapin edessä kuultuaan Danielin ennustuksista ja rinnastettuaan ne itsään koskeviksi.

Joka tapauksessa kirjoittaja kertoo, kuinka Nebukadnessar lunastaa lupauksensa ja korottaa Danielin erityisen huomattavaan asemaan antaen hänen jäädä hoviin sekä muistaa korkeilla viroilla myös Danielin alempiarvoisia ystäviä, jae 49.

Koetan jatkaa koko Danielin kirjan selityksen loppuun tämän kesän aikana. Mielenkiintoisimmat jutut ovat vielä edesä.

Nyt kaksi lukua on käsitelty. Jäljellä on kymmenen. Tämä homma ei aivan helppoa minulle ole ja se vaikeutuu jatkossa. On silti ihan kivaa itselleenkin käydä vanhoja asioita läpi ja saada niihin uusia näkökulmia.

Tarkoitus ei ole millään tavalla rajoittaa keskustelua. Kuten johdannossa mainitsin kirjoittamani ei ole mikään raamatullinen ehdottomuus, ainoastaan yksi näkemys toisten joukossa ja sitä on lupa, suorastaan toive, kommentoida mielin määrin.

Jaksamisestani riippuu, vastaanko vai en, mutta keskustelua sopii käydä, vaikka juttu onkin pahasti kesken, löytyyhän teiltä asiantuntemusta mikäli keskustelu kiinnostaa.

Toivon, ettette kompastu lillukanvarsiin, ettekä ottamaani tapaan tulkita historiallis-kriittisesti. Mikä tahansa toinenkin kysymyksenasettelu on hyvin suotavaa. Luterilaisissa piireissä hyvin monet pidättyvät peinteiseen tulkintatapaan ja näin lähestyvät ennen 1700-lukua vallinneita käsityksiä, kuten Vartiotorniseurakin.

Tämä ei ole lainkaan väärin. Eksegeettisiä koulukuntia ja niiden variaatioita on useita. Katson edustavani tämän hetken maltillista linjaa, joskin normaalissa raamatunselittämisessäni olisin vähemmän "radikaali" ja enemmän konservatiivinen.

Itse asiassa tästä onkin kysymys. Koetan vain pistää peliin hieman erilaisen näkemyksen, mitä Jehovan todistajat absoluuttisena totuutena julistavat.

Lähdemateriaalini on niukka, mutta yritän poimia siitä parhaat palat asian tieteellisen pohjan enemmälti kärsimättä.

DANIEL 3

Raamattu ja sen kulttuurihistoria, osa 5, s. 541 toteaa suoraan koko kolmannen luvun olevan pelkkää legendaa ja antaa ymmärtää sen totuusarvon olevan lähes olematon. Lukua ei silti ole turhaan kirjoitettu.

Se kertoo Nebukadnessarin kultaisesta kuvapatsaasta Duran lakeudella. Patsaan korkeus on noin 30 metriä ja leveys noin 3 metriä, ollen kultaa joko kokonaan tai puulle päällystettynä. Ilmeisesti kyseessä on Mardukin patsas, jonka vihkiäisiin kaikki valtakunnan eliitti kutsutaan kansallisuudesta tai kielestä riippumatta (omaa tulkintaa).

Kaikki kumartaen palvovat saadun käskyn mukaan patsasta, paitsi Danielin kolme ystävää: Sardak, Meesak ja Abednego. Palvonnasta kieltäytymiselle on asetettu ankara rangaistus. Kieltäytyjät poltetaan tulessa välittömästi. On yllättävää, ettei Danielia ole juhlallisuuksiin kutsuttu (viim. lause minun).

Kertomuksen tarkoitus on opettaa, että juutalaiset henkensäkin uhalla vastustavat kuvainpalvontaa. Tämä kuvastaa osuvasti Antiokos IV Epifaneen aikaa (175-164 eKr), jolloin kaikki perinteiset uskonnolliset menot kiellettiin ja Jerusalemin temppeli häpäistiin tuomalla sinne Zeus-Jupiterin alttari ja kuvapatsas, josta termi ”hävityksen kauhistus”.

Luku jakautuu kolmeen osaan. 1-7 kerrotaan patsaasta Duran lakeudella ja sen palvonnasta, 8-18 syytetyt kieltäytyvät ehdottomasti kuvainpalvonnasta, joka on todellisen Jumalan palvelijan uskonvarma tunnustus ja 19-30 rangaistuksen täytäntöönpano seuraamuksineen.

Pääasiallisena lähteenä käytän A. F. Puukon ”Raamatun selitysteos, osa 4:ää.

1-7
Itämailla rakennettiin muinoin valtavia patsaita, joihin käytettiin erilaisia metalleja hyvin runsaasti. Tässä tapauksessa patsas saattaa olla pilarin muotoinen, jonka huipulla on ihmisen tai jumalan pää, mutta mitään varmuutta tästä ei ole. Duran lakeus sijaitsi Baabelin maakunnassa, mutta sen tarkempaa sijaintia ei tunneta.

Kutsuttujen arvohenkilöiden täsmällistä nimitystä ja tehtävää ei tiedetä ehdottomalla varmuudella. Kansat, valtakunnat ja kielet ovat näiden edustajia.

Jakeessa 5 mainittujen soitimien nimissä on monia kreikkalaisia lainasanoja, mikä viittaa kertomuksen kreikkalaiseen taustaan ja kirjoituksen myöhäiseen syntyhetkeen.

Tulinen pätsi lienee ollut muodoltaan suuri uuni, jonka päällä oli pyöreä pudotusaukko ja alla nelikulmainen aukko, josta tapahtumia saattoi sivusta seurata. Tulella teloittaminen ei ollut tavoista poikkeavaa (vrt. Jer. 29:22; 2. Makk. 7:5), ei silloin eikä vuosisatoja myöhemminkään: vrt. noitavainot.

8-18
Jakeessa 8 mainitut kaldealaiset ovat astrologeja ja okkultisteja, sen ajan viisaita. Jae 12 viittaisi kantelun motiiviksi kateuden (oma tulkinta). Joka tapauksessa kuningas itämaisen despootin tapaan suuttuu silmittömästi ja käskyttää kolmikon luokseen.

Kuulustelun jälkeen heille annetaan uusi mahdollisuus totella kuninkaallista käskyä ja toistetaan laiminlyönnin seuraamukset. Mutta enemmänkin: Nebukadnessar heittää haasteen Jumalalle itselleen ”kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?”, jae 15.

Jae 16 osoittaa hurskaan kolmikon mahdottomuuden kumartaa vierasta jumalaa. Mieluiten he ottavat vastaan kuninkaan tuomion, kuin luopuvat hurskaudestaan ja isiensä uskosta. Siksi ei ole tarpeen vastata kuninkaalle mitään. Lisäksi tosi Jumala voi pelastaa niin tulesta kuin kuninkaan mielivallalta, jae 17.

Tämä ainoan tosi Jumalan palvelijain uskon varmuutta huokuva tunnustus on nähtävä Antiokoksen toimeenpanemaa juutalaisvainoa vastaan annetuksi rohkaisuksi (oma tulkinta). Jakeen 18 loppuun on KR33/38:ssa liitetty viitteet 2. Moos 20:4 s ; 23:24.

19-30
Seitsenkertaiseksi, kuten monet muutkin luvut Danielissa, on vertauskuvallinen. Sillä tarkoitetaan ainoastaan, että uuni tuli olla tavanomaista huomattavasti kuumempi. Samankaltaista hyperbolaa (liioittelua) on seuraavassakin jakeessa. Tuskin teloittamisen toteuttamiseen olisi tarvittu sotajoukon väkevimpiä miehiä. Liioittelu jatkuu vielä miehiä uuniin heitettäessä, mutta tämähän on tyypillistä itämaisessa kerronnassa.

Jakeen 23 jälkeen on Septuagintassa ja muissa vanhoissa käännöksissä yli 60 jaetta käsittävä teksti ”Asariaan rukous” ja ” Kolmen miehen kiitosvirsi”. Nämä tekstit on siirretty Vanhan testamentin apokryfikirjoihin lisäyksinä Danielin kirjaan (ks. emt. s. 338-349, josta löytyy muitakin Danielin kirjan lisäyksiä). Kaikki nämä lisäykset ovat itsenäisiä tekstejä, eivätkä sinänsä vaikeuta Danielin luettavuuteen (Raamattu ja sen kulttuurihistoria, osa 6, s. 349).

Em. lisäys katkaisee kolmannen luvun tekstin, joka jatkuu jakeesta 24, jossa kuninkaan on ajateltu seuranneen teloitusta. Kolmen miehen sijaan hän näkeekin neljä. Tämä neljäs on Nebukadnessarin silmissä ”kuin jumalan poika”, jae 25.

Tässä toteutuu Jes. 43:2 lupaus, jossa Herra johdattaa omansa vaikka tulen läpi. Kolmas luku päättyy kuten 2:46-47, kuninkaan ylistykseen ainoalle tosi Jumalalle, Sardakin, Meesakin ja Abednegon ylentämiseen vieläkin korkeampaan asemaan sekä juutalaisten Jumalan pilkkaamiskieltoon, joka on sisällöllisesti sama kuin Baabelin viisaille annettu uhkaus 2:5 tällä kertaa laajennettuna koskemaan kaikkia valtakunnan kansalaisia.

Jakeen 31 tervehdys ”suuri olkoon teidän rauhanne” tarkoittaa samaa kuin ”voikaa hyvin” on yleisesti tunnettu ja sen variaatio ”lisääntyköön teille armo ja rauha” tavataan Uudessa testamentissa (1. Piet. 1:2; 2. Piet. 1:2).

Pelkistetysti koko 3. luku voidaan tiivistää: Älkää antako periksi. Pitäkää isienne usko. Jumala pelastaa ja palkitsee hurskaansa.