Veljesseura.org

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Ei, sinner74, kysymys ei ollut rakkaudesta, vaan totuudesta. .

Totta, kyse oli totuudesta. Alkoi tosin jo liippaamaan rakkauttakin.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Ja luuletko, etten ole omista sanoistani ja sanomisistani vastannut

Ellet väitä olevasi Jeesus, en luule

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Eikä Jumalakaan tappamista rakastanut, vaan sisälmysrasvaa. Tappaminen oli sellainen oheistuote luuseri leeviläisten ylläpitämiseksi.

Hmm...minä tarvisin uuden nahkatakin...

Olen usein miettinyt totuutta, totuus on alati muuttuva tekijä. Esim, minä olen humalassa, minä olen selvinpäin, totuus on aina siinä hetkessä esiintyvä ja näin kaikille sama.
Mielikuvitus on aina mielenkuva ja näin ollen valhe. Absoluuttinen totuus on vain tässä ja nyt.

Jumala ilmiö on itsessään totuus mutta miten sen sitten kukin aivoissaan haluaa käsittää niin se onkin ihan eriasia, ja tästä aivojen kuvasta ihmiset tappelevat. Ihminen haluaa olla oikeassa, totuus ei halua mitään, se vain on.

Minun mielestäni jumalaan ei tarvitse uskoa, mutta voi miettiä onko tässä maailmankaikkeudessa jotain mitä en ymmärrä? Ja jos on niin miksi alkaisin sitten kertomaan ihmisille valheita asiasta jota en ymmärrä, väittäen sitä totuudeksi? Tietysti siksi että k.o. uskomus on helpottanut minun elämääni.

Valhe ei ole ikinä totuus, eikä muutu sellaiseksi siten että siihen uskoo. Voin ajatella teistä ihmisistä mitä hyvänsä mutta se ei ole ikinä totuus teistä, te olette mitä te olette.

Ja ihmisinä me olemme kaikki samanlaisia, kaikki yleismaailmalliset totuudet pitävät paikkansa jokaisen kohdalla ja jokaisessa kulttuurissa.
'Olivat ihmisen haavat sitten fyysisiä tai henkisiä niin ne voivat parantua, ensin haava puhdistetaan ettei tulehdus enää leviäisi, sitten sitä lääkitään ja luonto (Jumala?) hoitaa loput.
Jos taas märkivää haavaa ei puhdisteta niin pienikin haava voi tulehtua ja myrkyttää koko ihmisen.

En todellakaan väitä tietäväni Jumalasta mitään, mutta näin olen yrittänyt hahmottaa tätä asiaa, ei minun tarvitse uskoa että haava paranee, se tekee sen ilman uskoakin. Niin kauan kun kehossani on voimaa
jota en ymmärrä, tätä elämän voimaa.

Tekniikan tajuan, niinkuin kai aika moni muukin, mutta aika harva jos kukaan tietää miksi näin on.
Voimme vain arvailla, ei tiedekään ole kaikkea selittänyt, eikä taikauskoinen jumala usko.

Totuuteen ei tarvitse uskoa, valheeseen tarvitsee uskoa. Totuus ei ole moraali tai ismi, ei edes raamatun moraali mutta totuus on ainakin minun kohdallani että jatkuva huoraaminen, varastaminen, valehteleminen yms ei ole johtanut minua mihinkään hyvään.

Voisin siis ihan hyvin kokeilla toisenkinlaista elämäntapaa, se että pystynkö siihen onkin toinen juttu.
Kysymyshän on pakkomielteistä, sisäisistä toiminta malleista, jostain mitä ihmiset sanovat minuksi vaikken aina itsekään tunnista itseäni siitä.

Eikä sekään ole koko totuus, onnekseni minussa on myös terveempiäkin piirteitä ja ominaisuuksia, ilman niitä olisin tuhoutunut jo aika päiviä sitten.

Ei ole ojaa ilman tietä.