Veljesseura.org

Tupsahdin ihan vahingossa tälle palstalle, käyn joskus lukemassa Suomi 24:n jehova palstaa, ja sieltä sain linkin tänne. Tämähän on mielenkiintoista, millaisia kidutuskeinoja siellä malawissa käytettiin jehoviin, kiinnostaisi tietää?

Niin tuo kidutus, eihän se Malawissa ollut edes hirveän pahaa, verrattuna nykyaikaan ja vaikka poliittisten vankien kidutuksiin. Jos tuo toistuisi nykyaikana jossain päin maailmaa, vaino ja kidutus, se olisi paljon pahempaa ja tehokkaampaa. On kirjoitettu, että kukaan ei kestä kidutusta, varsinkaan sähköä??

Kidutukseen koulutettu kommando sitä kestää, näin opettaa televisio.

Kumma juttu, että kidutusta ja vainoa, niin henkistä kuin ruumiillista tapahtuu länsimaissa suurimmaksi osaksi itse järjestön sisällä. Turha varmaan luetella näitä järjestön sisällä tapahtuvia henkisiä ja ruumiillisia kidutuksia tai vainoja?

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Kun sovitteluyrityksensä eivät Hitleriä enemmälti hetkauttaneet, vaikka oli kyseessä ensisijaisesti yhdysvaltalaisen firman omistama maa- ja muu omaisuus Magdeburgissä, tämä mies itse turvassa ollen ja äkäpäissään oli valmis uhraamaan edustamansa yhteisön jäsenet Saksassa. Mies oli Rutherford.

Nyt vasta bongasin tämän kommentin, ja uteliaisuus heräsi. Kertoisitko Jaakko lisää?
Ihan ohi on näemmä heilahtanut moinen historiallinen kuriositeetti.

James M Penton kirjassaan: "Jehovah's Witnesses And The Third Reich"
Tässäpä tiivistelmä Amazonin sivuilta. Omani on nyt tämän kesää lainassa. Mutta lukuisin dokumentein esitetään mm. kirjeenvaihtoa Rutherfordilta Hitlerille, ja muille Natsi-johtajille. Sekä yleensä selvitetään tätä jehovantodistajuuden pimeää puolta, missä Rutherford äkäpäissään uhrasi saksalaiset todistajat.

Since the end of World War II, leaders of the Jehovah's Witness movement in both Germany and elsewhere have steadfastly argued that Witnesses were united in their opposition to Nazism and did not collude with the Third Reich. Documents have been uncovered, however, that prove otherwise. Using materials from Witness archives, the U.S. State Department, Nazi files, and other sources, M. James Penton demonstrates that while many ordinary German Witnesses were brave in their opposition to Nazism, their leaders were quite prepared to support the Hitler government. Penton begins his study with a close reading of the "Declaration of Facts" released by the Witnesses at a Berlin convention in June 1933. Witness leaders have called the document a protest against Nazi persecution, however, closer examination shows it contained bitter attacks on Great Britain and the United States - jointly referred to as "the greatest and most oppressive empire on earth" - the League of Nations, big business, and above all, Jews, who are referred to as "the representatives of Satan the Devil." It was later, in 1933 - when the Nazis would not accept Witness blandishments - that leader J.F. Rutherford called on Witnesses to seek martyrdom by carrying on a campaign of passive resistance. Many ultimately died in prisons and concentration camps, and postwar Witness leaders have attempted to use this fact to assert that Jehovah's Witnesses stood consistently against Nazism. Drawing on his own Witness background and years of research on Witness history, Penton separates fact from fiction during this dark period.

J.F.Rutherfordin kirje Hitlerille vakuuttelee mm, että jehovantodistajien ja kansallissosialistien tavoitteet ovat yhteneväiset. Niin tietenkin olivatkin, erohan on vain tavoitteiden saavuttamisen keinoissa, joten teknisesti tai lakimieslogiikalla arvioiden JFR ei valehdellut. Kirjeen ainoana tavoitteena oli pelastaa Vartiotorniseuran omaisuus Saksassa. Vain siitä hän oli kiinnostunut. Kun tämä ei onnistunut, raivostunut JFR muutti linjaansa tavalla, joka saattoi ainoastaan merkitä pikaista kuolemantuomiota saksalaisille rivitodistajille. He olivat vähemmän tärkeitä kuin painokoneet.

Juuri näin. Minkä lisäksi vakuuttelee juutalaisvastaisuuttaan itseään kehuen. Omaisuus Saksassa painoi enemmän kuin yksikään ihminen, mutta tätähän eivät rivitodistajat, tai edes kierosvalvojat kautta maailman tiedä. Lakaistaan likaiset jutut maton alle, kuten edelleen. Vaan ketä minun on tästä tiedosta kiittäminen: Meilon Makea ja rakasta poikaani, joka hankki minulle joululahjaksi Pentonin kirjan(olin siihen tosin Maken kautta alustavasti tutustunut). Ehdottomasti suositeltava opus, tosin englanninkielinen.

Enkä malta olla lisäämättä: Ellei tämä ole "sovittelua", mikä sitten on, mutta "me emme sovittele" - ja paskat. Kyllä me
sovittelemme omaisuudesta kyseen ollen, ihmisistä ei niin väliä. Että pistää vihaksi moinen valehtelu ja sen nykyiset selitykset. Tuhansia rivitodistajia siirrettiin keskitysleireihin ja heistä vajaat 300 kuolivat uskonsa marttyyreina. Tätä Rutherfordin masinoimaa temppua on jaksettu toitottaa aina näihin päiviin asti korostetun liioitellusti ja varmaan edelleenkin merkillä meitä on vainottu, me viatomat uhriteuraat, Hitlerin Saksassa. Eikä kukaan kysyne mistä syystä.

OBS: editeerattu ja rajusti.

Jehovantodistajien oma järjestön historiaa käsittelevä kirja mainitsee kirjeen, mutta 'jostain syystä' ei esitä sen sisältöä:

1) Vartiotorniseuran kirjeestä Hitlerille:

"Hyvä valtakunnankansleri... Vartiotorniseuran Brooklynin päätoimisto on Saksan tukija esimerkillisellä tavalla ja on ollut sitä monien vuosien ajan. Siksi vuonna 1918 Seuran presidentti ja seitsemän johtokunnan jäsentä tuomittiin 80 vuodeksi vankeuteen, koska presidentti kieltäytyi käyttämästä kahta hänen ohjauksessaan Amerikassa julkaistavaa lehteä sotapropagandaan Saksaa vastaan. Nämä kaksi lehteä... olivat ainoat lehdet Amerikassa, jotka kieltäytyivät osallistumassa Saksan vastaiseen propagandaan ja siksi ne kiellettiin Amerikassa sodan aikana... Liitteenä oleva julistus alleviivaa tätä... Saksan Raamatuntutkijat taistelevat samojen korkeiden eettisten tavoitteiden ja periaatteiden puolesta, jotka Saksan valtakunnan hallitus on julistanut kunnioittaen ihmisten suhdetta Jumalaan... Viitaten Raamatuntutkijoiden puhtaasti uskonnollisiin ja epäpoliittisiin tavoitteisiin ja pyrkimyksiin voidaan sanoa, että ne ovat sopusoinnussa Saksan valtakunnan identtisten päämäärien kanssa..."

2) Otteita jehovantodistajien julkistamasta julistuksesta (joka julkaistiin myös vuosikirjassa 1934):

"Olemme Jeesuksen Kristuksen uskollisia seuraajia ja uskomme häneen maailman pelastajana, kun taas juutalaiset täysin hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen... Mahtavin ja sortavin imperiumi maan päällä on angloamerikkalainen imperiumi. Tällä tarkoitetaan brittiläistä imperiumia, josta Amerikan yhdysvallat muodostaa osan. Juuri brittiläisamerikkalaisen imperiumin juutalaisliikemiehet ovat rakentaneet ja ylläpitäneet suurliiketoimintaa välineenä, jolla hyväksikäytetään ja sorretaan monien kansojen ihmisiä. Tämä erityisesti pätee Lontooseen ja New Yorkiin, jotka ovat suurliiketoiminan tukikohtia. Amerikassa tämä on niin ilmeistä, että New Yorkissa on sanonta: Juutalaiset omistavat sen, katoliset hallitsevat sitä ja amerikkalaiset maksavat laskut. Saksan tämänhetkinen hallitus on voimakkaasti vastustanut suurliiketoiminnan harjoittamaa sortoa ja epäoikeudenmukaista uskonnollista vaikutusta maan poliittisiin asioihin. Tämä on meidänkin linjamme... Kirjojemme ja kirjallisuutemme huolellinen tutkiminen paljastaa tosiseikan, että julkaisumme tukevat ja voimakkaasti korostavat [Saksan] tämänhetkisen hallituksen ylläpitämiä ja voimaansaattamia korkeita arvoja, ja osoittavat, että Jehova Jumala huolehtii siitä, että aikanaan näihin arvoihin mukautuvat kaikki vanhurskautta rakastavat... Juuri kansainliitto asetti Saksan kansan kannettavaksi epäoikeudenmukaiset ja kestämättömät rasitteet..."

Saksankielisen kirjeen skannaus on tarjolla täällä:
http://www.jwfacts.com/watchtower/politics.php#hitler

Tosiasiain julistus
Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä 1959 s.129,130
Tuomari Rutherford oli tarkkaillut Saksan tilannetta läheisesti ja tunsi hyvin sen kehittymisen ja miten se vaikutti todistustyöhön. Tapahtumain saadessa näin vakavan käänteen hän ei hukannut aikaa lähteäkseen Saksaan N. H. Knorrin seuraamana nähdäkseen, mitä voitaisiin tehdä. Kesäkuun 25. päiväksi, joksi oli myöskin suunniteltu esitelmän "Pyhän vuoden vaikutus rauhaan ja menestykseen" uudelleenradiointi 158 aseman välityksellä Yhdysvalloissa, oli järjestetty konventti Berliiniin. Siellä esitettiin etukäteen valmistettu "Tosiasiain julistus" 7 000:lle läsnä olevalle vastalauseeksi Hitlerin hallitukselle sen tähden, että se itsevaltaisesti sekaantui Seuran todistustyöhön, ja se hyväksyttiin yksimielisesti. Julistus lähetettiin sitten postissa jokaiselle hallituksen korkealle virkamiehelle presidentistä valtiopäivämiehiin asti ja 2 500 000 levitettiin julkisesti.
Jehovan todistajain vuosikirja 1981 s.91
BERLIININ KONVENTTI 25. KESÄKUUTA 1933
Kesään 1933 mennessä Jehovan todistajien työ oli kielletty melkein kaikissa Saksan maakunnissa. Veljien koteja tarkastettiin säännöllisesti ja monia veljiä pidätettiin. Hengellisen ravinnon saanti tyrehtyi osittain, mutta vain hetkeksi; kuitenkin monet veljet kysyivät, miten kauan olisi mahdollista jatkaa työtä. Tässä tilanteessa seurakunnille lähetettiin hyvin lyhyt ilmoitus konventista, joka pidettäisiin Berliinissä 25. kesäkuuta. Koska oletettiin monien jäävän konventista pois monien kieltojen takia, seurakuntia rohkaistiin lähettämään ainakin yksi tai useampia osanottajia. Konventtiin tuli kuitenkin 7000 veljeä. Monilta kului matkantekoon kolmekin päivää, jotkut ajoivat polkupyörällä koko matkan, ja toiset tulivat kuorma-autolla, koska linja-autoyhtiöt eivät halunneet vuokrata busseja kielletylle järjestölle.
Veli Rutherford, joka yhdessä veli Knorrin kanssa oli saapunut Saksaan vain muutamia päiviä aikaisemmin nähdäkseen mitä voitaisiin tehdä Seuran omaisuuden turvaamiseksi, oli valmistanut veli Balzereitin kanssa julistuksen konventtilaisten hyväksyttäväksi. Siinä esitettiin vastalause Hitlerin hallitukselle siitä, että se oli sekaantunut veljien saarnaustyöhön. Kaikille korkeille hallitusviranomaisille, valtakunnan presidentistä alaspäin, tultaisiin antamaan oma kappaleensa julistuksesta, jos mahdollista kirjattuna lähetyksenä. Muutamia päiviä ennen konventin alkua veli Rutherford palasi Yhdysvaltoihin.
Monet konventin osanottajat pettyivät "julistuksen" suhteen, koska monissa kohdin se ei ollut niin voimakas kuin veljet olivat odottaneet. Dresdenistä kotoisin oleva veli Mütze, joka tähän asti oli työskennellyt läheisesti veli Balzereitin rinnalla, syytti tätä myöhemmin alkuperäisen tekstin miedontamisesta. Se ei ollut ensimmäinen kerta kun veli Balzereit oli vesittänyt Seuran julkaisujen selvän ja suoran esitystavan välttääkseen vaikeuksia hallituksen edustajien kanssa.
Monet veljet kieltäytyivät hyväksymästä sitä juuri tästä syystä. Kieltäytyipä Kipper-niminen entinen saarnaajaveli jopa esittämästä sitä konventtilaisten hyväksyttäväksi ja eräs toinen veli luki sen hänen puolestaan. Ei voitu oikeudenmukaisesti sanoa, että tuo julistus hyväksyttiin yksimielisesti, vaikka veli Balzereit myöhemmin ilmoitti veli Rutherfordille, että niin oli käynyt.
Konventtilaiset palasivat koteihinsa väsyneinä, ja monet olivat pettyneitä. Kuitenkin he ottivat mukaansa 2 100 000 kappaletta "julistusta" ja levittivät ne nopeasti sekä lähettivät niitä myös monille vastuuasemissa oleville henkilöille. Hitlerille lähetetyn kappaleen mukaan laitettiin kirje, jossa sanottiin muun muassa:
"Niin kauan kuin Vartiotorni-seuran Brooklynin toimisto on toiminut, se on aina ollut erittäin ystävällinen Saksaa kohtaan. Vuonna 1918 Seuran presidentti ja seitsemän johtokunnan jäsentä Amerikassa tuomittiin kukin 80 vuoden vankeusrangaistukseen sen vuoksi, että presidentti kieltäytyi käyttämästä kahta toimittamaansa lehteä Amerikassa Saksan vastaiseen sotapropagandaan."
Vaikka julistusta oli heikennetty eivätkä monet veljet olleet sydämestään hyväksyneet sitä, kuitenkin hallitus oli raivoissaan ja aloitti vainon aallon niitä vastaan, jotka olivat sitä levittäneet.
Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia 1993 s.693
Kun natsi-Saksan hallitus käynnisti kampanjan Jehovan todistajien toiminnan lopettamiseksi Saksassa, siellä yritettiin toistuvasti päästä Saksan vallanpitäjien puheille. Mitään helpotusta ei kuitenkaan ollut näköpiirissä. Vuoden 1933 kesään mennessä todistajien työ oli kielletty useimmissa Saksan osavaltioissa. Sen vuoksi Jehovan todistajat hyväksyivät 25. kesäkuuta 1933 Berliinin konventissa julistuksen, jossa tarkasteltiin heidän sanan palvelustaan ja sen tavoitteita. Jäljennöksiä tuosta julistuksesta lähetettiin kaikille korkeille hallitusviranomaisille, ja lisäksi miljoonia levitettiin muille ihmisille. Siitä huolimatta heinäkuussa 1933 tuomioistuimet kieltäytyivät käsittelemästä asiaa.
Herätkää 8.7.1998
Huolestuneina jännityksen kiristymisestä Saksassa Joseph F. Rutherford, Vartiotorni-seuran silloinen presidentti, sekä Paul Balzereit, joka oli Saksan haaratoimiston johdossa, päättivät järjestää kampanjan saattaakseen valtakunnankansleri Hitlerin, hallituksen virkamiesten ja yleisön tietoon, että Jehovan todistajat eivät olleet uhka Saksan kansalle ja valtiolle. Ilmeisesti Rutherford ajatteli, ettei Hitler ollut selvillä Jehovan todistajiin kohdistuvista hyökkäyksistä tai että uskonnolliset ainekset olivat antaneet hänelle todistajista vääriä tietoja.
Siksi Magdeburgin toimisto järjesti konventin käyttääkseen hyväkseen Saksan kansalaisen anomusoikeutta. Jehovan todistajia kutsuttiin lyhyellä varoitusajalla kaikkialta Saksasta saapumaan 25. kesäkuuta 1933 Wilmersdorferin tennishalliin Berliiniin. Odotettiin noin viittätuhatta osanottajaa. Vihamielisestä ilmapiiristä huolimatta yli seitsemäntuhatta oli rohkeasti läsnä. Osanottajat hyväksyivät päätöksen, jonka nimi oli "Tosiasiain julistus". Tässä asiakirjassa esitettiin vastalause todistajien työlle asetettujen rajoitusten vuoksi. Siinä ilmaistiin selvästi heidän kantansa ja kiistettiin kaikki syytökset kumouksellisista yhteyksistä poliittisiin liikkeisiin. Siinä sanottiin:
"Meitä syytetään väärin tämän hallituksen vallanpitäjien edessä - -. Pyydämme kunnioittavasti tämän kansan hallitsijoita ja tätä kansaa tarkastelemaan oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti tässä esitettyjä tosiasioita.
Me emme ole riidoissa keidenkään ihmisten tai uskonnollisten opettajien kanssa, mutta meidän on kiinnitettävä huomio siihen, että yleensä juuri ne, jotka väittävät edustavansa Jumalaa ja Kristusta Jeesusta, todellisuudessa vainoavat meitä ja esittävät meidät väärässä valossa hallituksille."
Koska hallitus oli muutostilassa ja maassa elettiin kuohunnan aikaa, todistajat halusivat tuoda selvästi julki kantansa. "Julistuksen" avulla todistajat kiistivät voimakkaasti syytökset taloudellisista tai poliittisista kytköksistä juutalaisiin. Asiakirjassa todettiin:
"Vihollisemme ovat väittäneet valheellisesti, että juutalaiset ovat tukeneet työtämme taloudellisesti. Mikään ei ole kauempana totuudesta. Tähän mennessä juutalaiset eivät ole lahjoittaneet pienintäkään rahasummaa työhömme."
Rahan mainitsemisen jälkeen "Julistuksessa" tuomittiin suurpääoman epärehelliset toimet. Siinä sanottiin:
"Juuri Angloamerikkalaisen maailmanvallan kauppaa käyvät juutalaiset ovat koonneet ja ylläpitäneet suurpääomaa, jotta sen avulla voitaisiin riistää ja sortaa ihmisiä monissa maissa."
Tämä toteamus ei selvästikään viitannut juutalaisiin yleensä, ja on valitettavaa, jos se on ymmärretty väärin ja jos se on loukannut jotakuta. Jotkut ovat väittäneet, että Jehovan todistajatkin ilmensivät sitä vihamielisyyttä juutalaisia kohtaan, jota opetettiin tuolloin yleisesti Saksan kirkoissa. Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Todistajat osoittivat natsivallan aikana kirjallisuudessaan ja käytöksellään hylkäävänsä juutalaisvihaa ilmentävät näkemykset ja tuomitsevansa sen, että natsit kohtelivat huonosti juutalaisia. Heidän huomaavaisuutensa juutalaisia kohtaan, jotka joutuivat olemaan heidän kanssaan keskitysleireissä, todistaa voimakkaasti tätä väärää syytöstä vastaan.
"Julistus" luonnehti todistajien työn uskonnolliseksi sanomalla:
"Järjestömme ei ole missään mielessä poliittinen. Me vain pidämme kiinni Jehova Jumalan sanan opettamisesta ihmisille."
"Julistuksessa" myös muistutettiin hallitusta tämän omista lupauksista. Todistajat pitivät kiinni joistakin korkeista ihanteista, ja nämä sattuivat olemaan samoja ihanteita, joita Saksan hallitus oli julkisuudessa kannattanut. Niitä olivat esimerkiksi perhearvot ja uskonnonvapaus.
Tässä mielessä "Julistuksessa" lisättiin:
"Kirjojemme ja muun kirjallisuutemme huolellinen tarkastelu paljastaa, että juuri niitä korkeita ihanteita, joita nykyinen kansallinen hallitus kannattaa ja tekee tunnetuksi, tuodaan julki, puolletaan ja voimakkaasti korostetaan julkaisuissamme, ja osoittaa Jehova Jumalan huolehtivan siitä, että kaikki vanhurskautta rakastavat ihmiset saavuttavat aikanaan nämä korkeat ihanteet."
Todistajat eivät siis koskaan ilmaisseet kannattavansa natsipuoluetta. Lisäksi koska maassa oli uskonnonvapaus, he eivät aikoneet lopettaa julkista saarnaamistyötään (Matteus 24:14; 28:19,20).
Jehovan todistajain vuosikirjan 1981 mukaan jotkut saksalaistodistajat pettyivät sen vuoksi, että "Julistuksen" kieli ei ollut sävyltään suorasukaisempaa. Oliko haaratoimiston johdossa ollut Paul Balzereit vesittänyt asiakirjan tekstiä? Ei ollut, mikä käy ilmi, kun saksan- ja englanninkielistä tekstiä verrataan toisiinsa. Päinvastainen vaikutelma perustui nähtävästi joidenkuiden sellaisten subjektiivisiin havaintoihin, jotka eivät olleet suoranaisesti osallistuneet "Julistuksen" valmistukseen. Heidän johtopäätöksiinsä on saattanut vaikuttaa myös se, että Balzereit kielsi uskonsa vain kaksi vuotta myöhemmin.
Konventin jälkeen todistajat levittivät "Julistusta" 2,1 miljoonaa kappaletta.
_____
Tilan puutteen vuoksi emme voi esittää tämän historiallisen selvityksen koko todistusaineistoa.
Todistusaineistoa, joita ei "tilan puutteen vuoksi voi esittää"
Osassa saatekirjettä, jonka VT-seura lähetti natsihallitukselle yhdessä "Julistuksen" kanssa, sanottiin:
Vartiotorniseuran Brooklynin päätoimisto on esimerkillisellä tavalla saksalaismyönteinen ja on ollut sitä jo vuosia. Tästä syystä Vartiotorniseuran presidentille ja seitsemälle johtokunnan jäsenelle langetettiin 80 vuoden vankilatuomiot, koska presidentti kieltäytyi käyttämästä kahta hänen johdossaan Amerikassa julkaistua aikakauslehteä Saksan vastaisessa sotapropagandassa. Nämä kaksi aikakauslehteä, "Vartiotorni" ja "Raamattu-oppilas" ("Bible Student"), olivat ainoat lehdet Amerikassa, jotka kieltäytyivät osallistumasta Saksan vastaiseen propagandaan ja siitä syystä kiellettiin ja tukahdutettiin sodanaikaisessa Amerikassa.
Samaan tapaan viimeisten kuukausien aikana Vartiotorniseuramme johtokunta ei ole pelkästään kieltäytynyt osallistumasta Saksan vastaiseen propagandaan, vaan on jopa ottanut kannan sitä vastaan. Liitteenä oleva julistus tähdentää tätä tosiasiaa ja painottaa, että sellaista propagandaa johtavat ihmiset [juutalaiset liikemiehet ja katolilaiset] ovat myös ankarimpia Vartiotorniseuramme ja sen johtokunnan suorittaman työn vainoojia. Tämä ja muut julistuksen lausunnot on tarkoitettu kiistämään se parjaava syytös, jonka mukaan juutalaiset tukisivat Raamatuntutkijoita.
Kokous tuli siihen johtopäätökseen, että Saksan Raamatuntutkijoiden ja Saksan kansallisen hallituksen välisissä suhteissa ei ole ristiriitaa. Päinvastoin, viitaten Raamatuntutkijoiden puhtaasti uskonnollisiin ja epäpoliittisiin päämääriin ja ponnistuksiin, voidaan sanoa, että nämä ovat täysin yksimielisiä Saksan kansallisen hallituksen samanlaisten päämäärien kanssa. [Vapaa käännös]
"Julistuksessa" sanottiin suurpääoman takana olevista "kaupallisista juutalaisista" seuraavaa, jota Herätkää! -lehden "Saksan kirjeenvaihtaja" päätti olla lainaamatta:
Tämä asia on niin ilmeinen Amerikassa, että siellä on New Yorkin kaupunkiin liittyvä sananlasku, jossa sanotaan: 'Juutalaiset omistavat sen, Irlannin katolilaiset hallitsevat sitä ja amerikkalaiset maksavat laskun.' [Vapaa käännös]
Tosiasiain julistus 1933 Berliini
... Seura on aina kunnioittanut Saksan hallituksen lakeja eikä ole koskaan tehnyt mitään mikä voitaisiin tulkita sen vastaiseksi. Seura ei ole koskaan ollut yhteyksissä kommunistien kanssa. Kaikki kirjallisuus osoittaa sen selvästi. --- Vihollisemme ovat valheellisesti väittäneet meidän saaneen rahallista tukea juutalaisilta. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Tähän hetkeen mennessä emme ole saaneet penniäkään juutalaisilta. Me olemme Jeesuksen Kristuksen uskollisia seuraajia, siinä missä juutalaiset täysin hylkäsivät hänet. Tämän jo itsessään pitäisi todistaa, ettemme saa tukea juutalaisilta. --- Brittiläis-amerikkalaisen maailmanvallan juutalaiset ovat rakentaneet ja ylläpitäneet suurta liiketoimintaa, joka hyväksikäyttää ja sortaa monien kansakuntien ihmisiä. Asia on niin selvä Amerikassa, että New Yorkin kaupungista sanotaan: "Juutalaiset omistavat sen, Irlannin katolilaiset pyörittävät sitä ja amerikkalaiset maksavat laskut." --- Sallikaa meidän muistuttaa Saksan hallitukselle ja kansalle, että Kansainliitto asetti Saksan kansan harteille suuren epäoikeudenmukaisen ja kestämättömän taakan. Kansainliittoa eivät luoneet Saksan ystävät. ... [Vapaa käännös]

Malawista puhutaan entisen hallintoelimen jäsenen Raymond Franzin kirjassa Crisis of Conscience, löytyy Amazonista. Kannattaa lukea, sekä hänen kirjoittamansa seuraava kirja In Search of Christian Freedom.
Osa Crisis-kirjasta on suomennettu:
http://www.jttuki.info/Franz/index.html

Saksan tapauksen kaltainen kuvio toistui myöhemmin sikäli, että köyhän ja kaukaisen Malawin jehovantodistajat ajettiin umpikujaan suhteessa maan hallitukseen, mutta suunnilleen samanaikaisesti Meksikossa eli Vartiotorniseuran takapihalla sallimalla todistajien "ottaa pedon merkki" pelastettiin seuran bisnekset.