paula kirjoitti:Tämä on mielestäni näitä käsittömiä omia säädöksiä. Eiköhän se toisen uskottomuus nosta sellaisen kriisin parisuhteessa jota pitäisi käydä läpi pitkäänkin. Ja jos sattuu toisen vaikkakin kuinka tunteikkaan tunnustuksen jälkeen yhtymään ollessa itsekin silloin ihan tunteiden vallassa, ajattelematta kokonasitilannetta, on eron mahdollisuus sitten jo mennyt.
Opetus ei ainakan Raamattuun perustu. Siellä ei tällaisesta sanota yhtikäs mitään. Poimin ihan silkkaa piruuttani avioeroa koskevat UT:n kohdat, kas tässä:
"On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin." (Mt 5:31-32).
"Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." (Mt 19:9) - ja näiden Jeesuksen sanojen paralleelit:
"Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin." (Mk 10:11-12)
"Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin." (Lk 16:18 )
Ja puuttuuhan Paavalikin tähän: 1. Tess 4:ssa
"1 Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.
2 Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.
3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,
4 että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,
5 ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;
6 ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet.
7 Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.
8 Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin."
Uusi testamentti kautta linjan puhuu hylkäämisestä, jonka ainoana perusteena on uskottomuus puolisolle, ei muuta. Joka tästä muuta johtaa puhuu omiaan, sikäli kuin Raamatun sanassa pitäydytään, mikä fundamisteille tiedoksi.
Mutta ajat ovat muuttuneet ja me aikojen mukana. En varsinkaan minä, joka tästä asiasta lienen vähäisin puhumaan, menisi oitis tuomitsemaan, saati tekemään moisia yhdyntäjohtopäätöksiä. Sen myönnän, että Jeesuksen moraali oli omaani korkeampi, mutta minä en olekaan täydellisin ihminen, joka on elänyt maan päällä.
Nykypäivänä on monta muutakin perusteltua syytä eroon, kuin haureus. Näistä mm. perheväkivalta, olkoon se sitten henkinen tai fyysinen. Samoin toisen puolison yletön päihteiden käyttö. Myös ihmisten kasvaminen toisistaan henkisesti tai hengellisesti erilleen on mielestäni perusteltu syy. Ei ole mitään mielekkyyttä elää myöskään jatkuvassa riidan pelossa tai muun uhan alla, tai yleensäkään alisteisessa parisuhteessa.
Näitä nykyavioliiton ongelmia voidaan tietenkin esim. perheasiainneuvottelukeskuksissa läpikäydä, mutta mikäli tulokset laihoiksi osoittautuvat, näen eron kärsimystä paremmaksi ratkaisuksi.
Aivan oikeassa olet johtopäätöksessäsi, Paula.