Veljesseura.org

Herätkää! Heinäkuu 2009
RAAMATUN NÄKÖKANTA
Onko väärin vaihtaa uskontoa? s.28

Raamattu vakuuttaa, että Jumala haluaa meidän "todellakin löytävän hänet" (Apostolien teot 17:26,27). Koska Luojamme tahtoo meidän etsivän totuutta, ei voi olla väärin toimia löytämiemme todisteiden perusteella, vaikka se merkitsisikin uskonnon vaihtamista. Mitä sitten ajatella ongelmista, joita tästä voi seurata? ...
Vaikka Raamattu tekee selvän eron oikeiden ja väärien opetusten välillä, Jumala suo jokaiselle vapauden valita oman kantansa (5.Mooseksen kirja 30:19,20). Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä.

"vaikka se merkitsisikin uskonnon vaihtamista" -puhuuko Raamattu tosiaan uskonnosta ? Eikö se puhu Jumalasta ? Korostuuko Raamatussa uskonnon valinta ?

Lahkohan oli itse sillä kannalla aikoinaan että lahko itse ei ole uskonto. Ei se tosin sanonut itseään lahkoksikaan. Mahtoiko se sitten sanoa itseään Watchtower Oy:ksi, joka hakee jäseniä kulkukauppiaan lisenssillä ?

KIRJOITA KIRJE, NIIN MINÄKIN TEIN MONILLE YSTÄVILLENI. HÄVETTI JA HARMITTI MUTTA KYLLÄ TOTUUS ON RAKKAILLE PAREMPI. SINUN EHKÄ VAIN TÄYTYY OPPIA ELÄMÄ NÄIN VAIKKA EN SITÄ SUOSITTELE...TOIVON MUKAAN SINÄ JA MINÄ TULEMME JÄRKIIN ENNEN KUN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ. P.S.TIETYSTI ÄITISI YM RAKKAAT TAHTOISI SINULLE PARASTA MUTTA JOS HALUT VOITTAA NIIN KETÄÄN EI VOI PAKOTTAA MIHINKÄÄN,KAS KUN EMME ROBOTTEJA OLE...

Tänään se tapahtui. Olin suihkussa ja siellä asioita ajatellessani päätin tehdä sen. Kirjoitin kirjeen äidilleni, jossa kiitin häntä hyvästä kasvatuksesta ja avasin sydämeni, kerroin tuntemuksistani ja päätöksistäni ja pyysin anteeksi sitä, että aiheutan mielipahaa päätökselläni. Sen jälkeen kävin maistraatissa eroamassa järjestöstä.

Nyt on hiukan helpompi hengittää, mutta vastareaktioita odotellessa...

Tsemppiä jatkon suhteen, Synnitön!

Kakkoskirjeessä voisi viedä tuoda selvästi esiin syyn järjestön jättämiseen.

Laittaa nipun vanhan kirjallisuuden näytteitä ja sanoa että ei pyhästä asiasta voi olla kysymys kun tuollaista oppimuutoskaruselliä pidetään. Ja että ennustusten todellisuudesta ei ole keskusteltavaa, jotkut ovat ottaneet ennustukset niinkin tosissaan että ovat muuttaneet maaseudulle H-hetkeä varten.

Ja kirjoitus veriasiasta jossa osoitetaan opin ristiriitaisuus ja vartiotorniseuran valheellisuus. Kun kuitenkin on ihmiselämästä kysymys.

Mutta että on halukas keskustelemaan. Oikeastaan jäsenyyshän tulee rakentua keskusteluun ja yhteisymmärrykseen. Siksihän ovityötä tehdään. Mutta tähän mennessä on löytynyt toinenkin puoli asiasta, jota ovityössä ei tuoda esiin.

synniton kirjoitti:Tänään se tapahtui. Olin suihkussa ja siellä asioita ajatellessani päätin tehdä sen. Kirjoitin kirjeen äidilleni, jossa kiitin häntä hyvästä kasvatuksesta ja avasin sydämeni, kerroin tuntemuksistani ja päätöksistäni ja pyysin anteeksi sitä, että aiheutan mielipahaa päätökselläni. Sen jälkeen kävin maistraatissa eroamassa järjestöstä.

Nyt on hiukan helpompi hengittää, mutta vastareaktioita odotellessa...

Tsemppiä sinulle. Minusta on hienoa, kun kiittää kasvatuksesta, eikä ole hyökkäys asenteella syyttämässä lapsuudesta.

Mietin, että pitäisikö minun kiittää kasvatuksestani... Ilman vanhempiani musta ei olis koskaan tullu todistajaa, toisaalta kävin kasteella 18-vuotiaana tuskin uskoen koko asiaan. Kasteella kävin päästäkseni hyväksytysti pill... siis naimisiin piti sanomani.

Olenko siis uhri vai itse valinnut kohtaloni jt:na ja nyt exänä?

Kaarmis kirjoitti:Mietin, että pitäisikö minun kiittää kasvatuksestani...

Kun perusteellisemmin ei voi miettiä muiden kokemuksia, niin rajaan omani miettimiseen. Toki on oltava kiitollinen, ettei lapsena joutunut useista äidin uhkauksista huolimatta kasvatuslaitokseen. Tuo perusteettomaksi myöhemmin paljastunut pelottelu on kuitenkin mitätön osa sitä meknismia, joka tärväsi enemmän ja vähemmän elämäni ensimmäiset viisi vuosikymmentä.

Nyt äiti ei kanna pienintäkään vastuuta tekemisistään, vaan silloinen "totuus" on muuttunut pelkäksi mielipidekysymykseksi. Siis se "totuus", jota oli mentävä pakotettuna kuuntelemaan vielä siinä vaiheessa kun se ei ollut muuttunut mielipidekysymykseksi.

On muitakin tapoja kasvattaa, joten kiitos, mutta ei kiitos.