Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:Onko legendaa se, että lapset opeteaan vastaamaan tietyllä tavalla heitä koskevissa oikeudenkäynneissä?

Ei ole. Vartiotorni-seuran lakiosasto on julkaissut erityiset toimintaohjeet lasten huoltajuuskiistoja varten. Ja yllätys yllätys, niissäkään ei tämän järjestön paljon saarnaama rehellisyys pääse oikeuksiinsa käytännön elämässä; ohjeistuksessa opetetaan kädestä pitäen väärsitelemään tosiasioita järjestön eduksi:

"Be careful that they don't get the impression that they are in a demonstration at the circuit assembly, when they would show that the first things in life are service [door-to-door preaching] and going to the Kingdom Hall. Show hobbies, crafts, social activity, sports, and especially plans for the future. Be careful they don't all say that they are going to be pioneers [full-time door-to-door evangelists]." (Preparing for Child Custody Cases, p. 43)

Täältä lisää aiheeseen liittyvää:

http://www.freeminds.org/sociology/chil ... ldren.html

Pahoittelen, Make, sorruin oikeuskomiteaan. Olet oikeasa. Oikeudessa lasta voidaan edellyttää vastaavan "tietyllä" tavalla huoltajuuden ratkaisemiseksi, tai miksei lastenvalvojallekin, jolle nämä huoltajuusasiat ensisijaisesti kuuluvat. Ja uskontovapauslainkin mukaan alle 15-vuotias lapsi seuraa aina äitinsä uskontoa, elleivät vanhemmat keskenään toisin sovi.

Markku Meilo kirjoitti:

sinner74 kirjoitti:Mutta on tietysti vaikeaa nimetä yhteisöä, jonka sitoutunut jäsen ei toimisi jossain määrin samoin. Mietippä vaikka mitä tahansa työyhteisöä, harrastekerhoa tai urheilujoukkuetta.

Ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi on ensimmäinen mieleentuleva ero se, että ainakaan minä en tunne yhtään uskonnon ulkopuolista yhteisöä, joka esittää olevansa jumalan äänitorvi ja elävänsä hengellisessä paratiisissa sekä olevansa moraalisesti ylivertaisia. Puhumattakaan siitä, että kyseiseen yhteisöön kuuluminen olisi ainoa keino välttää pian kohtaava ennenaikainen kuolema. Tämän toki tiesit itsekin, kuten minäkin yhden harrastekerhon monivuotisena toimihenkilönä.

Ilmaisin itseäni ehkä vähän huonosti. Pointtini oli se, että oman yhteisön puutteiden "salailu" tai vähättely on sangen inhimillinen mekanismi. Totta kai jehovantodistajuudessa on kyse satakertaa vakavammista asioista kuin paikallisen potkupalloseuran pikkujouluissa tapahtuneesta pelaajan ja huutosakin esitanssijan lemmenhetkestä siivouskomerossa.

Olisi kuitenkin liioiteltua väittää, että rivitodistaja kentällä käydessään on henkilökohtaisesti epärehellinen. Hän kuuluu yhteisöön, joka nimenomaan valmentaa käsittelemään konflikteja yhteisön idealismin ja "toisten ihmisten todellisuuden" välillä. Osa rivitodistajista saattaa tietoisesti tietää paremmin, mutta väittäisin että suurin osa ei. Itse en ainakaan tiennyt, ja toimin mielestäni vilpittömästi (toki ahdistuin ajan mittaan).

Jehovantodistajien johdon puuhat on sitten asia erikseen...

sinner74 kirjoitti:Ilmaisin itseäni ehkä vähän huonosti. Pointtini oli se, että oman yhteisön puutteiden "salailu" tai vähättely on sangen inhimillinen mekanismi. Totta kai jehovantodistajuudessa on kyse satakertaa vakavammista asioista kuin paikallisen potkupalloseuran pikkujouluissa tapahtuneesta pelaajan ja huutosakin esitanssijan lemmenhetkestä siivouskomerossa.

Suo anteeksi, että kommentoin. Liioittelet varmaan, vai onko Sinulla kukaties näyttöä. Minun näkökulmastani ei näet varsinkaan entisellä jehovantodistajuudella ei ole sen suurempaa merkitysä, kuin toteamus: Aha.

Muusta olen kanssasi samaa mieltä. Rivitodistaja elää mielenhallinnassa, ja on näin ollen täysin syyntakeeton siihen nähden, mitä firma ja seurakuntansa valvojat käskevät. Onhan tätä taas ja taas palveluskokouksissa läpikäyty, vai?

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Suo anteeksi, että kommentoin. Liioittelet varmaan, vai onko Sinulla kukaties näyttöä. Minun näkökulmastani ei näet varsinkaan entisellä jehovantodistajuudella ei ole sen suurempaa merkitysä, kuin toteamus: Aha.

Ööö..nyt ei ex-rivitodistaja pysynyt kärryillä, mitä tarkoitat?

sinner74 kirjoitti:Ööö..nyt ei ex-rivitodistaja pysynyt kärryillä, mitä tarkoitat?

Vain sitä, ettei "maailmallisilla" ole kovinkaan suurta kiinnostusta siihen, mihin lafkaan joku kuuluu tai on kuulunut.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

sinner74 kirjoitti:Ööö..nyt ei ex-rivitodistaja pysynyt kärryillä, mitä tarkoitat?

Vain sitä, ettei "maailmallisilla" ole kovinkaan suurta kiinnostusta siihen, mihin lafkaan joku kuuluu tai on kuulunut.

??? Tuon olen kyllä huomannut, onnekseni. En kuitenkaan ymmärrä miten tuo liittyy tässä ketjussa kirjoittamaani?

(älä huoli, en ole maailman nopein, mutta olen maailman varmin. kunhan vaan kerkiän mukaan...)

sinner74 kirjoitti:Jos tätä lähestyy omien kokemusten kautta, niin olin toki tietoinen ulospäin epäkohdilta näyttävistä asioista, joita jehovantodistajuus sisälsi, ja niitä piti peitellä parhaansa mukaan eri yhteyksissä. Mutta on tietysti vaikeaa nimetä yhteisöä, jonka sitoutunut jäsen ei toimisi jossain määrin samoin. Mietippä vaikka mitä tahansa työyhteisöä, harrastekerhoa tai urheilujoukkuetta.

Yleensäkin ihmismieli adaptoituu herkästi "tarkoitus pyhittää keinot" -tyyppiseen moraaliin --> jos on vakuuttunut että lopputulos on hyvä, voi matkan varrella hieman kaunistella asioita. Joissain yhteyksissä se jopa toimii, niin että kaikki osapuolet ovat loppujen lopuksi oikeasti tyytyväisiä.

Tästähän tämä lähti. Joissakin työyhteisöjen johtoportaissa saattaa päteä hyvinkin, tuskin muualla ja työyhteisöittenkin kohdalla vopipi olla poliisi heti siltään perässä. Rinnastin tämän ja aiemmin siteeraamani jehovantodistajuuteen, millä kummallakaan ei ole tavalliselle tallaajalle sen suurempaa merkitystä, paitsi että "herrat nyt tapaavat kekkuloida yleensäkin".

Ennen muuta kommenteerasin vastinettasi Makelle. Äläkä tästä huoli, Hämessä minäkin, kolmenvartin karjalaispoika, olen syntynyt. Editeeraataan vielä: Löytyikö nyt konsensus?

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Tästähän tämä lähti. Joissakin työyhteisöjen johtoportaissa saattaa päteä hyvinkin, tuskin muualla ja työyhteisöittenkin kohdalla vopipi olla poliisi heti siltään perässä. Rinnastin tämän ja aiemmin siteeraamani jehovantodistajuuteen, millä kummallakaan ei ole tavalliselle tallaajalle sen suurempaa merkitystä, paitsi että "herrat nyt tapaavat kekkuloida yleensäkin".

Ahaa, nyt pääsin kärryille. Eli väitteeni harrastekerhojen, urheilujoukkueitten ja työyhteisöjen ongelmien peittelystä vaikuttaa epäuskottavalta?

No, harrastekerhoista minulla on kovin vähäisesti kokemusta. Luulisin (joku kokemusta omaava voi korjata) että ne ongelmatilanteessa toimivat urheiluseuran tavoin.

Urheiluseurat ovat mestareita ylhäältäohjatussa totuuden peittelyssä, muuntelussa ja suoranaisessa valehtelussa. Jos urheiluseuran jäsen sanoo "meillä on hyvä joukkuehenki" niin merkitseeko se käytännössä mitään? Tai jos on ollut kohua siitä että valmentaja x sätti pelaajaa y pukukopissa, heitti tätä kengällä, ja sen jälkeen kusi pelaajan y pesisräpylään, paljastuuko totuus pelaajaa y tai pelaajan y joukkuetovereita haastattelemalla? Jos joukkueen sisällä on ongelmia, niistä ei ulkopuolisille huudella.

Työyhteisöt, tai tarkemmin sanoen yritysmaailma, ovat vielä askelta pidemmällä. Siellä
voidaan surutta liioitella, vähätellä ja valehdella asioita, ja se kuuluu pelin henkeen. On aina vastaanottavan osapuolen vastuulla tunnistaa, kuinka paljon on valehdeltu ja kuinka paljon se vaikuttaa työn alla olevaan bisnekseen. Vaikka joku lafka valehtelisi (tiettyä asiaa koskien) asiakkaalleen suut ja silmät täyteen, voi se jossain mielessä olla vakuuttava kumppani työn alla olevassa hankkeessa. Mutta tietenkään PELKÄLLÄ valheella ei pääse kovin pitkälle, aina täytyy loppujen lopuksi saavuttaa asiakkaan tyytyväisyys. Myös se pätee, että yhteisön sisäisistä (vrt. urheiluseurat) ongelmista ei huudella muille.

Kaikkien edellämainittujen toimintaan onneksi kuitenkin pätee että kritiikki on sallittua ilman että menetät ihmisoikeutesi, päinvastoin kuin jehovantodistajissa. Mutta silti, jonkun silmissä vale, toisen silmissä tarkoitus pyhittää keinot...

...ja kuinka moni tätä palstaa lukevista on täysin rehellinen parisuhteessaan? Parisuhteen "epärehellisyys" on malliesimerkki "tarkoitus pyhittää keinot" -tyyppisestä ajattelusta. Myös valkoiset valheet ovat valheita...

Missäs töllöohjelmassa aikoinaan käsiteltiin totuutta ja sen mahdottomuutta muodollisesti ankarasti otettuna. "Mitä kuuluu" kysymykseen avoimesti tunnot paljastettuna veisi tapaavat henkilöt saman tien eroon. ym. Eihän englannin kielessä tosiaan kuulu ollenkaan vastata tähän, vaan se on tervehdys, johon vastataan samoin.

Mutta lahkossa valehtelu on pomojen määräämä instituutio ja peliväline lahkon eteenpäinviemiseksi, ei toisen tunteiden huomioonottamiseksi.