Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:Varmasti pelkäisit jos olisit niin nuori ettet olisi saanut vielä riittävästi aikaiseksi elämässäsi.

Jos olet pääasiassa roikkunut Valtakunnansaleilla ja kentällä, et ole saanut etkä saa koskaan tarpeeksi aikaan eläessäsi - olit nuori tai vanha. Omistat työsi, perheesi, urasi, koulutuksesi, koko elämäsi toteuttamaan Brooklynin Hallintolimen elämää ja hyvinvointia ja varallisuuden kertymistä. Toki srk:ssa tapaa ihmisiä, mutta heidän kohtalonsa onkin täsmälleen tämä sama: Hallintoelimen uhrialttari.

Olen itse tehnyt muuta, en ole ollut lapsesta asti JT:n piireissä ja kun irtaannuin, tunsin suunnatonta vapauden huumaa ja omaksuin iskulauseen "Elämä alkaa Vartiotornin jälkeen". Ehdin vielä tehdä itsekin jotakin ennen sitä lopullista lähtöä. Ihminen ei tiedä, käykö se nuorena - loppujen lopuksi vanhana kuitenkin. Jokaiselle.

JT:n ei tulisi muuten pelätä kuolemaa, kun ei ole Helvettiä ja pääsee varmasti paratiisiin, kun käy kokouksissa ja kentällä.

Vieras kirjoitti:On toki, mutta kohtuus kaikessa. Olisi opittava tulemaan toimeen myös yksin. Itse osaan olla yksin pitkiäkin aikoja.

Olet aivan oikeassa. Elää yksin tai yksinäisyydessä, ei ole mikään kauhu. Intän kuitenkin, ettei tämä ole ihmisen normaali olomuoto, ei edes Linkolan. On asioita, seikkoja, jotka saavat ihmisen eristäytymään ja niille on omat perusteensa, mutta tämä ei ole normaali olomuoto ihmiselle.

Mitä kuolemanpelkoon tulee, on tämä normaali tapa ihmisen reagoida ympäristöönsä. En millään muotoa halua kieltää, etteikö kuolemanpelkoa voisi hallita. Lähinnä normaali tilanne on kuitenkin, että ihminen pelkää kuolemaansa ja mikäli tätä halutaan eritellä, kivun pelko astuu ensimmäisenä esiin. Minulle on kenenkään turha tulla inttämään, etteikö ihminen pelkäisi kuolemaa.

Vieras kirjoitti:JT:n ei tulisi muuten pelätä kuolemaa, kun ei ole Helvettiä ja pääsee varmasti paratiisiin, kun käy kokouksissa ja kentällä.

Se loppukoe! Pirullinen doktriini. Et voi koskaan olla varma, mutta entä sitten: onhan tyhjiin raukeaminen suunnattomasti fiksumpi vaihtoehto ikuiselle, loputtomalle, piinalle. Edellisen estämättä, olet hyvin oikeassa.

Vieras kirjoitti: Onko teillä muilla ollut kuolemanpelkoa ? Miten olette päässeet yli siitä ?

Kuolema on ihana. Pääsin eroon kuolemanpelosta kun tajusin sen.
Ikuinen elämä = ikuinen kuolema. Elämä liiallisena on pahempaa kuin kuolema. On oikein kuolla. Varhaisen kuoleman takia me voimme elää elämämme täysillä, niin että sillä on merkitystä.

Kuolemanpelkoa ei ole, jos on toiveikas ajatus siitä, mikä odottaa maallisen elämän jälkeen. Tietysti aikoinaan katolinen kirkko keräsi aneita ns. kiirastuliopilla: sanottiin, että joutuisi kuoleman jälkeen kiirastuleen ja jotkut pappien rukoukset auttaisivat asiaa. "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" -vitsin tausta on tämä. Ev. lut. ei näin usko, mutta en ryhdy sitä uskoa tässä enemmälti mainostamaan tai repostelemaan. JT:llä silti ei ole hätää, kun pääsee paratiisiin eikä Helvettiä ole.

Eräs iäkäs sukulaiseni sanoi kuolinvuoteellaan hoitajalle, että on ihan valmis lähtemään: häntä ei kuolema pelottanut; ennemmin sairauden pitkittyminen ja kivut.

Harvapa meistä maailmanhistorian tietoteokseen päätyy, joten mielestäni olisi tärkeä elää hyvää ja tyydyttävää elämää tässä ja nyt. JT elää alituisesti tulevaisuuden paratiisissa eikä koskaan omassa elämässään. Opiskelu, harrastukset jne. ennemmin kuin roikkuminen rappukäytävissä kaupittelemassa uskonnollista propagandaa. Omat jutut.

Tiedän kyllä, että JT:t käyttävät omaisensa menettäneitä hyvänä kohderyhmänä, joka on sanomalle altis. Näin hyväksikäytettynä läheisensä kuoleman kohdannut saattaa myöhemmin tuntea, että JT:t estivät normaalin surutyön ja vainajan kunnioittamisen ja muistelemisen. Siitä vaan "kuolema" -traktaatin kanssa hautausmaiden liepeille! Otollista maaperää.

Kuolema on hiljainen: se ei koskaan vastaa ihmiselle "miksi" ja "mihin", vaikka kuinka yrittäisi kysyä. Jos aikoo elää, ei kannata liiaksi pelätä kuolemaa. Tietysti kuolemanpelko tekee ihmisen nöyremmäksi ja auttaa ymmärtämään pienen ihmisen rajallisuutta ja päiväperhosen kaltaista olemusta.

Vieras kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Varmasti pelkäisit jos olisit niin nuori ettet olisi saanut vielä riittävästi aikaiseksi elämässäsi.

Jos olet pääasiassa roikkunut Valtakunnansaleilla ja kentällä, et ole saanut etkä saa koskaan tarpeeksi aikaan eläessäsi - olit nuori tai vanha. Omistat työsi, perheesi, urasi, koulutuksesi, koko elämäsi toteuttamaan Brooklynin Hallintolimen elämää ja hyvinvointia ja varallisuuden kertymistä. Toki srk:ssa tapaa ihmisiä, mutta heidän kohtalonsa onkin täsmälleen tämä sama: Hallintoelimen uhrialttari.

Olen itse tehnyt muuta, en ole ollut lapsesta asti JT:n piireissä ja kun irtaannuin, tunsin suunnatonta vapauden huumaa ja omaksuin iskulauseen "Elämä alkaa Vartiotornin jälkeen". Ehdin vielä tehdä itsekin jotakin ennen sitä lopullista lähtöä. Ihminen ei tiedä, käykö se nuorena - loppujen lopuksi vanhana kuitenkin. Jokaiselle.

JT:n ei tulisi muuten pelätä kuolemaa, kun ei ole Helvettiä ja pääsee varmasti paratiisiin, kun käy kokouksissa ja kentällä.

No en ole roikkunut kovin paljon itsekään, ja ehkä hyvä niin. Ajattelen nykyään mieluummin omin neuvoin, ja yritän kunnioittaa jumalaa ilman kirjaimellista alttaria.

Kyllä varmasti kaikki ehtivät tekemään jotain ennen lähtöään, ja toiset mittaavat määränsä kun taas toiset vajoavat järjettömyyteen vain kuoleman takia. Joku joskus sanoi "hyvät kuolevat nuorena". En tiedä kuinka paljon pitää paikkansa, mutta yritän keskittyä hyvänä elämiseen mahdollisimman vanhaksi.

Tuskinpa ihan pelkästään kokouksissa ja kentällä käynti riittää ikuisen elämän voittamiseksi. Oikeastaan näitä kahta ei ole pakko tehdä ollenkaan. On kuitenkin olemassa syvempi tarkoitus, ja jos osaamme käyttää sitä oikein, paranemme täysin ja ansaitsemme elämän.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Vieras kirjoitti:On toki, mutta kohtuus kaikessa. Olisi opittava tulemaan toimeen myös yksin. Itse osaan olla yksin pitkiäkin aikoja.

Olet aivan oikeassa. Elää yksin tai yksinäisyydessä, ei ole mikään kauhu. Intän kuitenkin, ettei tämä ole ihmisen normaali olomuoto, ei edes Linkolan. On asioita, seikkoja, jotka saavat ihmisen eristäytymään ja niille on omat perusteensa, mutta tämä ei ole normaali olomuoto ihmiselle.

Itse olen sitä mieltä että tämä saattaa olla hyvinkin normaali olomuoto monille meistä. itse olen niin mietteliäs, että ilman rauhaa olisin täysin sekaisin. Yleensä yksinäisyydestä nauttivat ovatkin vain mietteliäämpiä kuin muut. Se tulisi tajuta, etteivät he halua rikkoa mitään "moraaliarvoja". Heitä ei kuitenkaan voi syyllistää omiin ajatuksiinsa vaipumisesta, eikä sitä ole käsitettävä mustavalkoisesti, eli he voivat olla hyviäkin ihmisiä. Useille tässä maailmassa käy kuitenkin niin että heidät syrjäytetään kokonaan. Tämä on mielestäni harmillista.

Vieras kirjoitti:On kuitenkin olemassa syvempi tarkoitus, ja jos osaamme käyttää sitä oikein, paranemme täysin ja ansaitsemme elämän.

Jos ihminen olisi varma pelastumisestaan, hän ei ehkä yrittäisi elää moraalisesti hyvin?

"Lisäänny ja säily" - elämän tarkoitus?

Kuolema - ihmisten tasa-arvo? Helpotus maallisen elämän kärsimyksistä? Epäoikeudenmukainen loppu? Epäoikeudenmukaisuuden loppu?

JT:t aina sanoivat, etteivät halua taivaaseen soittamaan harppua valkoisissa vaatteissa. Stereotypia?

Pyhä Pietari - taivaan portinvartija?

Elämme Suomessa hyvin turvallisessa ja turvatussa maailmassa. On siis hyvin luonnollista olla pelkäämättä kuolemaa. Joissakin muissa yhteiskunnissa ja tilanteissa asia saa vallan toisenlaiset piirteet. Olen jutellut satojen sotaveteraanien kanssa. Kaikki he ovat pelänneet kuolemaa. Rintamalla tämä oli realiteetti. Kuolema väijyi milloin missäkin. Vaikeinta oli olla tykistö- tai heitinkeskityksen alla. Vaikeinta oli myös lähteä hyökkäämään hyvästä tulivalmistelusta huolimatta. Jo tulo lähtökynnykselle sai monen miehen vatsan reagoimaan. Vaikeaa oli myös tarkka-ampujien kanssa, joskin kokemus tässä opetti.

On hyvin helppoa puhua kuolemanpelottomuudestaan vailla todellista hengenmenon uhkaa riippumatta siitä mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluu vai kuuluuko mihinkään. Itsesuojeluvaisto on yksi vaistoista vahvin. Asia ei kuitenkaan ole erityisen kinaamisen väärti. Mikäli asia tavalla tai toisella aktualisoituu, otaksuisin puheidenkin kääntyvän hieman toisaalle. Tätä en kuitenkaan missään muodossa toivo, saati halua. Olen tähän ikääni nähnyt aivan riittävästi väkivaltaa, sen uhkaa ja ihmisten pelkoja.

Vieras kirjoitti:Useille tässä maailmassa käy kuitenkin niin että heidät syrjäytetään kokonaan. Tämä on mielestäni harmillista.

Näinhän asia on nähtävä. Harva meistä on sellainen masokisti, että toistuvasti haluaisi turpiinsa saada. Täsmennystäsi pidän aiheellisena.

Entä iäkkäät ja pitkäaikaissairaat, jotka toivoisivat kuoleman tuomaa helpotusta?

Entä, jos joku riistää itseltään hengen?

Vaikka sotilaat ehkä pelkäävätkin noissa tilanteissa, tilanne ei kaikkien kohdalla ole sama. On silti normaalia yrittää pelastautua.

Entä kuolema tai verensiirto? Tässä kysymyksessä asia aktuaalistuu JT:n kohdalla.

Kyse on hyvin perustavanlaatuisista asioista.

Vieras kirjoitti:Useille tässä maailmassa käy kuitenkin niin että heidät syrjäytetään kokonaan. Tämä on mielestäni harmillista.

Mutta täsmennän tähän kuitenkin vielä, että monet heistäkin löytävät oman tiensä. Nimenomaan oman tiensä.

Kuolema on yksi realiteetti, johon on mm. vaikea suhtautua asiallisesti koska on eri mieltä mikä olisi oikea suhtautumistapa ja lahkokin yrittää sanoa tietävänsä oikean tavan ja pelko paljon johtunee lapsesta lähtien jatkuneista havainnoista järkyttyneistä ihmisistä hautajaisissa ja muutoin kuoleman yhteydessä.

Tässäkin hyvä aikuisen suhtautumistapa ja selitys ja turvallisuudentunteen säilytäminen auttaa.

Äärimmäiset olot ovat sota, jossa pelottomuus olisi nähtävissä. Saksalaisten II maailmansodan syöksypommittajat ohjasivat koneensa kohden pommituskohdetta, lentosuunta antoi pommeille suunnan. Sanoivat että koulutuksessa ei pysty sanomaan, kuka tosi tilanteessa pystyy ohjaamaan koneen kohti ampuvia tykkejä. ja sanoi joku kippari haastattelussa siitä suomessa olleesta Kuhlmey -lento-osastosta, että kaikki siinä pelkäävät ja tulevat hikisinä ulos koneesta.

Tuntemattoman sotilaan Rokalla oli oikea esikuva, Viljam Pylkäs, joka oli ilmeisesti erittäin harvinainen, paitsi ettei hän "pelännyt" hän säilytti arvostelukykynsä ja älynsä taistelutehtävissään. Jotkut saattoivat mennä näköjään "hammasta purren" kohden vaaraa, ja tietäähän siinä kuinka käy jos harkinnan vaihtaa hampaanpuremiseen kun käy kohti tuliasein väijyvää vihollista.

Sanonta "tuli paskat housuun" on totta sikäli että muistellen USA:ssa tehty tutkimus osoitti, se oli kai jopa kymmenissä prosenteissa, jotka menettivät siinä ensi tulikosketuksessa hermojen hallinnan niin, että eivät hallinneet peräsuolen lihaksistoaankaan. Mutta tähänkin siis tottuu ja oppii.

Niitä kreikkalaisia, jotka taistelivat thermopylain solassa persialaisia vastaan torjuen ne, kuollen tosin itse viimeiseen mieheen sanotaan, oli tosin vain vajaa 500 miestä, Tuolloin ei Jeesus ollut vielä syntynyt, koska Jahve ei ollut katsonut aikaa kypsäksi, mutta kuolema oli paljon luonnollisempi asia tuolloin, lapset katsastettiin syntyessä, ja heikot joka tapauksessa sysättiin rotkoon.

Valitettavan vähän muuten jäänyt niitä gladiaattoreiden asioiden kuvauksia, mutta heillä oli tietysti oikeasti henki pelissä, turnausvoiton jälkeen oli rikas, sai hopearahoja hopealautasella, mutta jotkut palasivat vapaaehtoisesti takaisin, jotkut uusivat voittonsa, jotkut saivat hävittyään vastustajan aseesta kuolettavan piston, keisari näytti peukaloa alaspäin. Heillä oli kuitenkin jonkinlaisia "leskirahastoja" jäsentensä kuoleman varalle, eli he ottivat asiat myös vakavasti.

Vieras kirjoitti:

Vieras kirjoitti:On kuitenkin olemassa syvempi tarkoitus, ja jos osaamme käyttää sitä oikein, paranemme täysin ja ansaitsemme elämän.

Jos ihminen olisi varma pelastumisestaan, hän ei ehkä yrittäisi elää moraalisesti hyvin?

"Lisäänny ja säily" - elämän tarkoitus?

Kuolema - ihmisten tasa-arvo? Helpotus maallisen elämän kärsimyksistä? Epäoikeudenmukainen loppu? Epäoikeudenmukaisuuden loppu?

JT:t aina sanoivat, etteivät halua taivaaseen soittamaan harppua valkoisissa vaatteissa. Stereotypia?

Pyhä Pietari - taivaan portinvartija?

En oikeastaan puhunutkaan kirkollisista perinteistä vaan luonnosta. Jokaisen tulisi tarkastella luontoa ja itseään, ymmärtää kärsimyksen merkitys ja soveltaa edes jossain vaiheessa Jeesuksen sanaa elämäänsä.

Vieras kirjoitti:Kyse on hyvin perustavanlaatuisista asioista.

Näinhän se. Vaikeasti sairaat ja vanhat ovat tavallaan tulleet sinuiksi kuolemansa kanssa. Heille se on lähinnä tervetullut. Jehovan todistajien verikielto on kysymys erikseen. Siinä fundamentalistit kohtaavat mieluiten kuoleman, kuin pelastautuisivat siltä ainakin toistaiseksi. Fanaattisuus on ilmiö sinänsä. Se saa Jehovan todistajat kuolemaan verenhukkaan, islamistit räjäyttämään itsensä, kuten II maailmansodan kamikazet, polkemaan muovinen avain kaulassaan läpi miinakentän. En moista kiihkoa normaali-ilmiönä katsele. Kysymykseen tulee lähinnä mielen manipulointi epärealistisin lupauksin.

Itsemurhan näen lähinnä hätähuutona, joka meni liian pitkälle, mutta ei aina: taustalla voi hyvinkin olla vakava sairaus, jonka kipuja ei koe kestävänsä tai myös varsin infantiili kosto: katsokaa nyt, mitä saitte aikaan. Usein tekijä ei ole normaalissa mielentilassaan, vaan enemmässä tai vähemmässä määrin ainakin päihtynyt, joko yhdestä tahi useammasta aineesta.