Veljesseura.org

Barbara Anderson toimi tutkijana USA:n Betelissä ja kirjoitti artikkeleita mm. Herätkääseen. Tätähän rivijullet eivät tiedä, että nainenkin on kirjoittanut JT:n "jumalansanaa".

Suomennettu tarina: http://veljesseura.org/?q=node/23

Johanneksen poika kirjoitti: Vaihe 1)
Pyrkyrityyppinen veli osoittaa halun "edistyä" ja "pätevöityä". Tämä tehdään mm. erittäin innokkaalla osallistumisella kokouksiin ja kenttäpalvelukseen. Tärkeintä on "vaikutelma", ei se, mikä on todellisuutta. Eduksi on se, että "kaveeraa" vanhinten kanssa, jotta varmasti tulee huomatuksi.

Tähän kaveeraamiseen kannattaa liittää myös lahjusten ei kun lahjojen anto. Esimerkiksi pullo viiniä (kallista) on paikallaan pari kertaa vuodessa ainakin esivalvojalle tai muulle, joka todellisuudessa johtaa seurakuntaa.

Olen käsittänyt, että siellä on kahdenlaisia veljiä: toiset kärkkyvät asemia ja toiset välttelevät niitä kuin ruttoa. Moni teeskentelee saamatonta, kun pelkää joutuvansa rasitetuksi ylimääräisellä turhalta ja stressaavalta työltä.

No tosiaan eräskin tuttu ei halunnut sen enempää kuin olla se avustava ja oli vuosia. Liekö nykyään jotain muuta. Kärsi tietyistä ongelmista niin ei halunnut liikoja lavalla olla! Varmasti olisi ollut onnellisempi rivinä kuin avustavana!

En ymmärrä miten joku jaksaa paasata viikottain jos jostain aiheesta ja vielä haluta noihin nimityksiin?! Kiitin onneani että oli nainen ja pääsin siis pälkähästä ettei tarvinnut ponnistella!!

Sisarellehan on tärkeää, että oma veli on lavalla ja pitää ohjelmaa, johtaa ja on esimerkillinen ja . . . jonka vaimo pukee :-)

No mää oon omin korvin kuullu ja ihmetelly kö eräs sisar sanoi minulle pienessä hiprakassa olessansa , että hän on aina inhonnut kun hänen miehensä on esivalvoja , olisi toivonut että miehellä olisi ollut aikaa hänellekkin.

Ja olivat kuulemma hänen sanojensa mukaan epäsopiva pari muutenkin , myöhemmin sitten erosivatkin kyllä , kun kyllästyivät toisiinsa lopullisesti.

Että arvelisin vaimolle olevan ahdistavaa nuo nimitysjutut , kun se on niin , ettei sitä aikaa sitten riitä perheelle. Aikaa ei voi näet taivuttaa , koska sitä ei ole keksitty vielä.

Olihan siellä meille naisillekkin ohjelmaa :). Useasti käytiin ahdistelemassa, mahdollisimman monen korvan kuullen tietysti, että josko nyt alkaisit pitämään niitä ohjelmia. Vastaus oli aina "ei". Se olis menny jo niin kovasti näyttelemisen puolelle, vihasin kenttäilyä. Niin kauan kuin muistan, ajattelin, että "kuka minä olen sanomaan näille ihmisille miten pitää elää". Olin jo pienestä asti monessa asiassa eri mieltä, sisäisesti. Olis kyllä ollu korvessa vielä ankeampi asua, jos olis epähuomiossa paljastanu oikeita mietteitään. Ja tosiaan, tunnen/tunsin useammankin miehen joka viimeseen asti välttelee jopa AP virkaa, puhumattakaan vanhimmaksi tulemisesta, vaikka painostusta olisikin muiden taholta.

Helpoin tapa välttää nimitykset on tekeytyä saamattomaksi ja yksinkertaiseksi. Kuka haluaa omistaa elämänsä ilmaiselle lahkotyölle? Vanhimmat ovat oma rotunsa. Tietysti Seura tarjoaa pyrkyrille ja vallanhimoiselle kanavan toteuttaa itseään. Vanhimmatkin kyllä käyttävät valtaansa joskus väärin, vaikka tämän ei pitäisi olla mahdollista teokraattisessa nimitysjärjestelmässä.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:No mää oon omin korvin kuullu ja ihmetelly kö eräs sisar sanoi minulle pienessä hiprakassa olessansa , että hän on aina inhonnut kun hänen miehensä on esivalvoja , olisi toivonut että miehellä olisi ollut aikaa hänellekkin.

Ja olivat kuulemma hänen sanojensa mukaan epäsopiva pari muutenkin , myöhemmin sitten erosivatkin kyllä , kun kyllästyivät toisiinsa lopullisesti.

Että arvelisin vaimolle olevan ahdistavaa nuo nimitysjutut , kun se on niin , ettei sitä aikaa sitten riitä perheelle. Aikaa ei voi näet taivuttaa , koska sitä ei ole keksitty vielä. :o

Voi käydä niinkin, että joutuu ottamaan avioeron, kun on yli-innokas ja Seuran sääntöjä kontrolloiva vaimo.