Veljesseura.org

Asia on juuri kuten Ariadna esittää. Tämän tietää jokainen jehovantodistajuudessa kasvanut. Sen selkeämin mitä vahvemmin 'totuudessa' perhe oli. Asian on voinut kokea jotenkin lievempänä joku joka on kulkenut lahkon mukana (kenties suht pinnallisestikin) vain aikuisiässä, mutta mutta me lapsesta yli-ihmisiksi kasvaneet koimme olevamme jotain kokonaan muuta, kuin pian madonruoaksi joutuvat maailmalliset kaverimme. 'Ne ei pääse paratiisiin.'

RaM kirjoitti:...me lapsesta yli-ihmisiksi kasvaneet koimme olevamme jotain kokonaan muuta, kuin pian madonruoaksi joutuvat maailmalliset kaverimme. 'Ne ei pääse paratiisiin.'

Joo ja kun muistaa, että meidän annettiin ymmärtää, että teimme vastuunalaista jakoa vuohiin ja lampaisiin, kunnes (oliko?) 1995 kun Vt-seura päätti jostain syystä delegoida homman Jeesukselle.

En enää muista kuka seurakunnanpalvelija kerran sanoi, että se miten meihin ovella suhtaudutaan ratkaisee sen kuoleeko ovenavaaja maailmanlopussa vai jääkö henkiin. Oikein hävettää ja naurattaa samanaikaisesti kun ajattelee millä eväillä minä ja yhtä hölmöt kaverini tuota jakoa teimme. Monelle homma on sitten jäänyt nk. "päälle" - valitettavasti.

Markku Meilo kirjoitti: En enää muista kuka seurakunnanpalvelija kerran sanoi, että se miten meihin ovella suhtaudutaan ratkaisee sen kuoleeko ovenavaaja maailmanlopussa vai jääkö henkiin. Oikein hävettää ja naurattaa samanaikaisesti kun ajattelee millä eväillä minä ja yhtä hölmöt kaverini tuota jakoa teimme. Monelle homma on sitten jäänyt nk. "päälle" - valitettavasti.

Melkoinen vastuu kyllä tavalliselle ihmiselle. Että ovikellonsoittajan markkinointitaitojen perusteella joku joko kuolee tai pelastuu. On siinä taakkaa kannettavaksi, paitsi jos käy ovilla vain "uteliaisuudesta" eli tsekkaamassa, mitkä ovat ovenavaajan mahikset kauden pääarvonnassa.

Linnea kirjoitti:Melkoinen vastuu kyllä tavalliselle ihmiselle.

Näin jälkikäteen on kuvottavaa nyt ajatella sitä tunteettomuutta, jolla hommaan suhtauduttiin. Olimme kuin jonkin sortin yli-ihmisiä ja kaikkien muiden kuolema oli luonnollinen ja ikäänkuin oikeutettu seuraus siitä, että eivät ajatelleet kuten me.

Että ovikellonsoittajan markkinointitaitojen perusteella joku joko kuolee tai pelastuu.

Jehovantodistajien kyseessä olevan tiedon taso on korkeimmillaan Vt-seuran nykyisten oppien kohdalla ja se ei anna minkäänlaisia valmiuksia esiintyä uskonnollisena neuvonantajana.

...mitkä ovat ovenavaajan mahikset kauden pääarvonnassa. :roll:

Varsinaisetv tunnetuimmat arvonnat (1914, 1925 ja 1975) antavat osviittaa siitä mitä Vt-seuralla on ollut päävoittoina raamattunumerogiaan perustuneissa arvonnoissaan - pelkkää pettymystä.

Markku Meilo kirjoitti:Varsinaisetv tunnetuimmat arvonnat (1914, 1925 ja 1975) antavat osviittaa siitä mitä Vt-seuralla on ollut päävoittoina raamattunumerogiaan perustuneissa arvonnoissaan - pelkkää pettymystä.

Vuosien 1914 ja 1925 arvonnoista en tiedä, mutta vuonna 1975 tämän päävoiton arpajaisiin osallistuneista rivi-ihmisistä tiedän monen olleen kauhuissaan, joidenkin myyneen koko omaisuutensa ja lähes kaikkien julistaneen lopputulemaa. Näin tuon ajan ylieläneenä asian koin ihan henkilökohtaisesti. Omat "maailmalliset" vakuutteluni harhaa vastaan eivät tähän tehonneet, vaikka ne Raamatustani joillekin ääneen luin (Mt 24:36). Samaan aikaan (tämän tulin tietämään myöhemmin) New Yorkin pääkonttorissa hierottiin edullisia kiinteistökauppoja. Tätä eivät useimmat 1975 ajan eläneistä rivitodistajajista, rohkenen väittää, vieläkään tiedosta.

Syy höynäyttämisestä vieritettiin, kuinkas muuten, rivitodistajille tyyliin: olitte liian herkkäuskoiset, ei Seura ole koskaan mitään tällaista ennustanut. Tämäkin valhe nieltiin tai erottiin Firmasta, eikä kukaan enää moisia halua muistella, mutta Firma jatkoi ja jatkaa linjaansa jäsenistään enemmälti välittämättä tai vastuutaan ottamatta, minkä hyvin kaukana vanhurskaudesta edelleen näen. Että sellaiset arpajaiset silloin ja tällöin.