Veljesseura.org

Lahko on myrkyttänyt nuoruutesi ja tehnyt sinusta likaisen. Likaisuus ei ole kuitenkaan totta, vaan lahkon oman sairaan mielen tuote. Ponnistele jättääksesi nuo lahkon tuottamat tuskat taka-alalle ja ala keskittymään tulevaisuuteesi. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuutemme on sellainen miksi itse sen teemme. Käännä siis katseesi eteenpäin ja ole kaikessa rehellinen itsellesi. Olet itsellesi maailman tärkein ja vaikutusvaltaisin henkilö!

Tulevaisuuteen mä yritänkin katsoa! Mutta jos sen välillä sekoittaa fyysinen pahanolontunne, niin.... Mulla on ihan oikeasti kaikki vielä edessä, olen kouluttaunut kaikesta epäilyksistä huolimatta tasolle, jolla saa yleensä todella hyvän työn. Mulla on todella paljon ystäviä, jotka tietävät taustastani ja niitä ei voi oikeasti kiinnostaa, siis muuten jos mä sanon että pitää kiinnostaa. Mulla on perhe, joka edelleen pitää muhun yhteyttä (josta haluan sanoa, että sehän on vittu normaalia!!!). Kaikki mun ympärillä tuntuu olevan kunnossa, mutta mä en oo. Mutta tässä yritän kyllä koko ajan kasata itseäni.

Toivon sydämestäni sinulle voimaa tuohon itsesi eheyttämiseen. Edessäsi on paljon ovia, joiden takana onni odottaa. Koita kuitenkin ensisijaisesti sisäistää ajatus siitä, että etanoli ei elämääsi kuulu. Minun veljeni ei tuossa asiassa onnistunut - halunnut onnistua - ja hän kuoli.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:J

Toipuva alkoholisti sattui kulkemaan ohi. Juoppo huusi: "Hei auta minua, olen juuttunut tähän kuoppaan." Suoraa päätä toipuva alkoholisti hyppäsi kuoppaan hänen vierelleen. Juoppo sanoi: "Mitä sinä teet? Nyt olemme molemmat kiinni täällä." Mutta toipuva alkoholisti sanoi: "Ei haittaa, minä olen ollut täällä ennekin, minä tiedän kuinka täältä pääsee pois."

Juvalla 27.11.1999 Matti Rossi

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm

Ylläoleva on hyvä esimerkki, tunnen henkilökohtaisesti Matti Rossin, pätevä karismaattinen mies.

Alkoholin käyttö olosuhteissasi on erittäin ymmärrettävää ja helpottavaa. Käyttöä on kovin vaikea tahdonvoimalla tai mahtikäskyllä lopettaa. Kohtuukäyttöä opettelin hyvin neuvoin vilpittömästi neljä vuotta, epäonnistuin ja vaihtoehdoksi jäi pesäeron tekeminen tykkänään etanolin kanssa. Olet käsittääkseni terapiassa ja jos se junnaa paikallaan niin minulla on vielä yksi idea tarvittaessa.

Punainen kirjoitti: Jos juominen ei lopu niin fakta on se, että se on ottanut musta niskaperse-otteen. Itse asiassa sitä enemmän olen juonut kuin olen itselleni tunnustanut näitä asioita, että kaikki ei olekaan niin kuin on opetettu. .

En mä tosta sun dokaamisestasi osais olla niin kovin huolissani, tottakai sitä juo kun on nuori, tiedostaa uusia asioita ja vanhoista joutuu luopumaan, etanoli oli ainakin mulle toimiva lubrikantti kivuliaassa todellisuudesta toiseen siirtymisvaiheessa. "Break Even" brenkun suhteen on nähtävästi vielä kaukana eikä sitä tarvitse välttämättä edes kokea. Kun sä kerran olet kokeillut itsemurhaa, niin nyt sulla pitäis olla hyvät saumat päässä Kelan korvaamaan oikeaan kunnon psykoterapiaan. Syvästi kipeähän sä oot epäilemättä.

Et kuitenkaan ole mikään poikkeus näissä ympyröissä pikemminkin päinvastoin. Sinun persoonallisuutesi on yritetty mitätöidä toisten taholta. Sussa on kuitenkin vielä hyvä draivi ja ilmiselvä halu selvitä, eikä sun patterit oo mitenkään finaalissa, päinvastoin. Nää on näitä sielun ja tunne-elämän kipuja-- tottakai kauhean pahalta tuntuvia. Kasvuolosuhteet- ja ympäristö ovat olleet kovin epäkiitolliset mutta minkäs niille enää mitään voi. Kyllä susta vielä hyvä tulee.

Sinä oot nyt palasina kuin palapeli jostain kohtaa pitäis päässä sen verran hahmottamaan, että pääsisit kuvittelemaan itse, mikä susta tulee. Face to face vertaistuki olisi ilmeisesti heti paikallaan.

KIITOS lavanpalvelija, veit sanat mun suustani. Varsinkin palapeli-kohta osui ja upposi. Mä oon edelleen elämässä tosi vahvasti mukana ja haluaisin vain sinne terapiaan. Ja siinä pitää ollakin selvin päin, ei se mitään, hieno juttu. Nyt vain kun on nämä uskomattomat tunteet (joista suurimman osan teistä tietää) tulleet pintaan, niin kaikki vain tuntuu niin älyttömältä. Mä oon viimeiset 10 vuotta ollut jossain limbossa ja nyt pääsin pois. En kunnolla muista edes, mikä se triggeri oli, mutta kun langat alkoivat purkautumaan niin... Ja sitten kun en enää soimannut itseäni tällä sivustolla käymisestä, vaan otin siitä tavan niin ymmärrän kaiken niin paremmin. Joudun tavallaan nyt käsittelemään koko elämäni uudelleen, etsimään oman itseni uudelleen, kysymään itseltäni mitä SINÄ haluat. Koska mä tiedän että kaikki tuomitseva juttu on vain valetta. Tekisi melkein tehdä niin, että sanon omille vanhemmilleni, että älkää pitäkö yhteyttä muhun, te olette hapatusta. Saisivat tuntea tämän saman paskan. Saatan itse asiassa jopa tehdä niin. Mä olen jotenkin niin avannut silmäni viimeisen vuoden-puolen vuoden aikana, että en jaksa edes itse tajuta. Joka tapauksessa olen siitä onnellinen.

Älä aja vanhempiasi pois. He ovat selvästi oikeista vanhempia jotka rakastavat sinua vaikka et lahkossa enää jaksa mukana roikkua. Tarvitset heidän tukeaan ja apuaan!

RaM kirjoitti:Älä aja vanhempiasi pois. He ovat selvästi oikeista vanhempia jotka rakastavat sinua vaikka et lahkossa enää jaksa mukana roikkua. Tarvitset heidän tukeaan ja apuaan!

Mä olen samaa mieltä. Kuinka hirveältä tuntuukaan ajatus siitä, että vanhempienkin toimilla on ollut oma oikeutuksensa. Näissä jehovantodistaja isissä ja äideissä on käsittämättömän paljon tiettyjä samoja lainalaisuuksia. Yksi usein havaittu ilmiö on ollut joku hylkäämistyyyppinen kokemus, lapsi ei ole saanut kokea riittävästi emotionaalista rakkautta. Turva ja koherenssi on kokonaan absoluuttisesta totuudesta riippuvainen.

Tällaiset vanhemmat saattavat toki aistia lapsen pahan olon ilman itsensä vahingoittamisdemonstraatiotakin mutta he ovat täysin ymmällään, heillä ei ole yksinkertaisesti välineitä käsitellä tilannetta. Jotkut pelkäävät, väistävät ja lykkäävät koko ongelman vanhimpien vastuulle. Mulla on ilmeisesti sinun kanssasi samanikäinen tytär ja sydäntä särkee kuvitella sinun rakastavaa isääsi, missä umpikujassa hän on totuutensa kanssa. Ajattele-- hän tarvitsisi nimenomaan ulkopuolista ohjausta.

""on ollut oma oikeutuksensa"" -Eikä. Mutta he ovat olleet nenästävedettyjä. Kukaan ei halua olla nenästävedetty joka sen jälkikäteen tajuaa.

Vieras kirjoitti:""on ollut oma oikeutuksensa"" -Eikä. Mutta he ovat olleet nenästävedettyjä. Kukaan ei halua olla nenästävedetty joka sen jälkikäteen tajuaa.

Oikeutusajatus toki vihlaisee. Tässä on kysymyksessä huomattavasti syvällisemmästä psykodynamiikasta kuin nenästävedosta. Jehovantodistaja vanhemmista löytyy jopa älykkäitä.

Silmänkääntötempuista toipuu välittömästi. Silmänkääntötempun mekanismin kun ymmärtää niin saattaa vilpittömästi ihailla tempuntekijän taitavuutta.

lavanpalvelija kirjoitti:
... mutta he ovat täysin ymmällään, heillä ei ole yksinkertaisesti välineitä käsitellä tilannetta.

Joo , mää muistan itsestäni semmoisen asian , että kun mun veli teki itsarin niin minä olin täysin ymmälläni kauan aikaa , että miten se voi olla mahdollista ja että totuudenhan pitäisi viedä ihmistä parempaan suuntaan , eikä huonompaan.

Isä sanoi mulle sitten , että tiedätkö , että tuo uskonto josta saarnaat niin se ei sovi välttämättä kaikille ihmisille , vaikka se sinulle sopisikin. Menin vain entistä enemmän ymmälleni ja ajattelin että miten se voi olla mahdollista, kun Jehovan vaikutuksen täytyisi mielestäni olla parantavaa ihmiselle.

Mutta olin todella ymmälläni, ja se vaivasi minua niin , että usko minussa alkoi hiljalleen murentua ja kun näin seurakunnassa vielä lisääkin masentuneita , niin tajusin että tämähän on aivan jotenkin ihmeellistä.

Eräskin masentunut oli langennut uudestaan tupakinpolttoon ja kun ei tietyssä ajassa voinut sitä lopettaa , hänet erotettiin ja hän joutui mielisairaalaan. Jehovan oppien noudattamisvelvollisuus mene aina yksilöiden ihmisyyden yli. Yksilö ei paina mitään , niitä saadaan aina uusia , vaikkakin harvoin . Tuo entinen joutaa pois tuottamasta häpeää Jehovan nimelle.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:

lavanpalvelija kirjoitti:
... totuudenhan pitäisi viedä ihmistä parempaan suuntaan , eikä huonompaan.

Jarkke, minusta tuntuu, että joka kaapista löytyy jos jonkinmoista luurankoa kun rupee penkoon.

On hienoa kun sä oot selvinny mankelin läpi niin mainiosti. Sä toimit jonkinlaisena toipumismannekiinina, susta imee kaikki energiaa.

Mä palaisin sun "valtakuntaan" eli niihin opintoihin. Omasta kokemusestani - ehkä samankaltaisista kuin sinulla on - lapsuuden koulumenestys oli itsestäänselvyys, josta ei kehuja jaeltu. Hyvät numerothan olivat vain seurausta siitä, että oli oppinut kuuntelemaan (=istumaan hiljaa), lukemaan ja alleviivaamaan oikeat vastaukset (täytyi olla kyllä tosi yksinkertainen jos ei muka "osannut") jt-kokousten treeneissä jne. Mutta oikea opiskeluhan olikin sitten hapatusta, johon ei kannustettu.. sitähän ei tulevaisuudessa mihinkään tarvittaisi.

Omalla kohdallani jt-äiti ja ei-jt-isä aiheuttivat ristiriidan, jossa oikein tekeminen oli välillä mahdotonta. Useimmiten pidin viisaimpana vaieta.. ja itse asiassa huomasin, ettei minusta oltu juurikaan kiinnostuneita - ei kotona eikä seurakunnassa - niin kauan kuin olin se kiltti tyttö, joka nöyränä toimi kuten kuuluikin. Pidin suuni kiinni seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka kohteeksi jouduin - sehän olisi ollut oma syyni kuitenkin. Nyökkäsin, kun tienraavajaveli valehteli vanhemmilleen useaan otteeseen siitä missä oli ollut ja mitä tehnyt (eli ollut julistustyössä kanssani, vaikka oli oikeasti ihan jossain muualla) jne. näitä riittäisi.

Kun minun sitten erotettiin moraalittomasta käytöksestä (joka oli siinä vaiheessa täysin harkittu teko jt-porukasta eroon pääsemiseksi) myös perheeni ilmoitti minulle etten ole enää heidän tyttärensä. Siinä sitten katosi reilu kaksikymmentä vuotta omasta historiastani ja minä siitä historiasta. Koville otti, mutta hetkeäkään en ole tuota katunut. Surullinen olen joskus ollut.

Vuosien jälkeen olemme olleet vanhempieni kanssa tekemisissä jonkin verran, mutta kovin normaaliksi suhdettamme ei voi kuvata. Ajattelen nykyisin, että he tekivät mitä ilmeisemmin parhaansa niillä eväillä mitä heillä oli lastenkasvatukseen. Kuten jossakin aikaisemmin todettu: mennyttä ei voi enää muuttaa, mutta miten se vaikuttaa tulevaisuuteen, niin siihen voi yrittää omalla asennoitumisellaan vaikuttaa.

Niin, opiskelustahan minun piti puhua. Tuolta edellä kuvatulta taustaltani olin saanut itsestäni käsityksen, että olen tyhmä ja yksinkertainen ihminen, joten opiskelua en ollut osannut oikeasti edes ajatella. Kunnes sitten elämän tyrskeissä olin pakotettu uudelleenkoulutukseen. Ja niin siinä sitten kävi, että tänä päivänä olen asiantuntijatehtävissä melko suuressa organisaatiossa. Jokaisella työpaikalla on omat ongelmansa, mutta jaksan yhä uudelleen hämmästyä sitä, että miten täällä arvostetaan minua, työtäni, ajatuksiani, osaamistani ja ominaisuuksiani. Ja nyt, uudelleen hakeuduttuani tänä syksynä yliopisto-opintoihin, odotan innolla miten mm. psykologian opinnot mahtavatkaan avartaa näkemyksiäni.

Toivotan sinulle jaksamista. Tartu siihen hyvään, mitä elämässäsi on, ja keskity siitä ilon ja onnistumisen kokemusten saamiseen. Jos voit mielessäsi harkita anteeksiantoa (itsellesi, vanhemmillesi), niin pyri siihen - edes jossain vaiheessa. Se voi helpottaa. Asioiden ja kokemusten työstö vaatii aikaa. Välillä menee paremmin ja välillä taas vihaa pukkaa pintaan. Minulla meni parikymmentä vuotta. Onneksi sinä olet löytänyt tämän yhteisön. Minulla meni siihenkin aikaa valitettavan kauan. Halaus!

Rohkea mutta oikea toki olisi sanoa että ottavat lahkossa puheeksi että eivät hanki lapsia, käyttävät ehkäsivälineitä, koska tuotetaan vain tarpeetonta tuskaa ihmisille sillä että opetetaan hänelle lapsuusajan että huomenna tulee maailmanloppu. Lahkon eläkeläiset ovat maailmanlopun puuttumisesta pettynyttä väkeä, vaikka kehuvat että lahkossa kannatti elämä elää, julistaen huomisen maailmanloppua ja värväten uusia julistajia.

Miksi maailmanlopun saarnaajat ylipäänsä tekevät lapsia? Kasvatetaan lisää värväreitä järjestöön, jotta saadaan mahdollisimman moni pelastettua? Ei kai sellainenkaan kovin loogista olisi. Mutta lahkon opetushan on tämä, ettei ole mitään mieltä missään muussa paitsi Jehovan työssä.