Veljesseura.org

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Punainen kirjoitti:. Kärsivällisyyttä ja aikaa tämä kysyy, mutta olet hyvässä alussa. Jatka.

Elettyä se on elämätönkin elämä.

Minulla kiehnaa neljän vuoden jakso tarkemmin sanottuna 13 - 17 vuotiaana, tämän jakson elämättömälle elämälle minun on ollut tavattaman vaikea löytää oikeututusta. Ulkoisesti kaikki oli hyvin ja minulla oli usein aivan mahdottoman hauskaa, ajanjakson jehovantodistajuus kuitenkin samalla invalidisoi.

Tuosta jonkunlaisesta invalidisoitumisesta olen samaa mieltä. Se opetus on niin voimallinen ihmisen mieleen nähden - enkä tarkoita minkäänlaisia henkivoimia, vaan aggressiivisesti syötettyjä valheita. On ollut vaikea opetella normaalia käytöstä JT-ajan jälkeen. Siellä kaikki olivat samasta puusta veistettyjä. On joskus myös vaikea huomata, että "hei, minullahan on omia ajatuksia ja mielipiteitä."

Aidot ihmissuhteet (puoliso mukaanlukien), harrastukset, työ ja seksuaalisuus ovat ihmiselle ihan luvallisia asioita, jotka eivät merkitse sitä, ettet piittaisi jumalastasi (uskontokunnasta riippumatta) tai moraalistasi (esim. ateisiti).

Jos hylkää kaiken JT-asian puolelta ja myöhemmin havahtuu, tuloksena voi olla aikamoinen hengellinen krapula.

Voisi ehkä puhua "yksipuolisesta elämästä"? Elämän tapahtumat on valmiiksi järjestetty etukäteen avioliittoa, koulutusta ja työtä myöten - tai siis niille on omat rajoitteensa.

Kiireinen elämä kuluu Valtakunnansaleilla ja rappukäytävissä. Ulkomaanmatkatkin on valjastettu vain salikäynteihin.

Tiimalasi... hiekka valuu... koko ajan... käy loppuun...

Onko sitten palkintona elämä Paratiisissa? Vai lopullinen kuolema? Pääsy taivaaseen?

Ainakin tämänpuoleisessa on todistettavasti elämää ja elämä. Eikö se kannattaisi käyttää eikä liikaa odotella sitä tuonpuoleista?

Vieras kirjoitti:Minä koin oleilun Valtakunnansaleissa ja Herran työssä (= JT-järjestössä) elämän hukkaanheittämiseksi ja todellisen kokemusvaltaisen elämän menettämiseksi.

Minä olen rikkaasta suvusta. 100-150 vuotta sitten minulla oli suunnilleen kaksi koululuokallista esi-isiä ja esiäitejä jotka kuolivat ennen kuin oppivat seisomaan tai sanomaan oman nimensä. Se oli elämän hukkaanheittämistä! Mitä valitatte, näittekö nälkää, veitiinkö teidät keskitysleirille, hakattiinko teitä? Ei, teillä oli ajoittain jopa hauskaa!

Pehmoluopio kirjoitti: Mitä valitatte, näittekö nälkää, veitiinkö teidät keskitysleirille, hakattiinko teitä? Ei, teillä oli ajoittain jopa hauskaa!

Näin juuri se sisäinen jehovamme autoritäärisesti perustelee oikeutustaan. Jehova huolehti perustarpeistamme rajoitetuilla resurseillaan-- hyi hyi meitä, kuinka kiittämättömiä me olemmekaan.