Nyt minulla onkin jo parempia kuulumisia kerrottavana!
Tämä kulunut kesä ja syksy ovat olleet minulle ratkaisevia, koska sen aikana kävin tämän pitkän ja vaikean prosessin kimppuun kunnolla. Siis käsittelin lapsuuteeni vaikuttavia asioita niiden oikeilla nimillä. Prosessi on ollut todella pitkä, koska elämässäni on tapahtunut niin paljon muitakin kriisejä, en ole ehtinyt keskittyä tähän alkuperäiseen ongelmaan kunnolla. Mutta nyt asiaa kun on pyöritellyt, olenkin huomannut, että tästähän tämä kaikki on alun perin lähtenyt liikkeelle. Eräs minulle tärkeä henkilö totesi hyvin: ”Kun kurssi lähtee vähänkin väärään suuntaan alussa, sitä ei ensin huomaa, mutta vuosien mittaan eroa alkuperäiseen kertyy paljon.” Se on niin totta. Lähdin aluksi selvittämään elämäni pituista epämääräistä möykkykasaa väärästä päästä. Oivallus, kun löytää oikean langan pään ja solmu lähtee aukeamaan, on ratkaiseva. Sen jälkeen on helpompi seurata lankaa ja käydä solmu kerrallaan läpi. Sitten kerää voikin lähteä kerimään takaisin kasaan. (huom. vertaukset H
)
Kun opin vihdoin rakastamaan itseäni ja näkemään elämäni arvokkaana, saavutin jo paljon. Tuo on vähän klisee, mutta täysin totta. Itsekin naurahtelin väitteille ”opi rakastamaan ensin itseäsi ja tekemään itsestäsi oman elämäsi sankari, sitten voit päästä eteenpäin”. Nyt olen kokenut sen itse. Paljon se vaati, mutta kyllä se sen arvoista lopulta on. En sano, että olisin nyt valmis. En tule varmaan koskaan olemaan. Nyt on vain tasaisempi pohja ponnistaa ja opetella taas enemmän. Opetteluahan tämä elämä tulee aina olemaankin. Myös sen tajuaminen, että en ole vastuussa siitä, mihin uskontoon minut on lapsena kasvatettu, oli tärkeää myöntää. Se ei ole ollut minun syyni, minun täytyy sopeutua siihen ja opetella elämään sen kanssa, mutta se ei ole minun syyni. Olen vihdoin päässyt osittain eroon elämäni pituisesta häpeästä ja syyllisyydestä.
Ehkä kaiken tämän oivalluksen kautta (tai sitten ei, mutta kuitenkin) tielleni osui henkilö, jonka kanssa katson yhdessä tulevaisuutta kohti. Voisin sanoa olevani onnellinen tällä hetkellä! Ja sen ajatuksen halusin jakaa teidän kanssanne, koska olette omalta osaltanne lukeneet ja tukeneet tätä prosessia. Elämä jaksaa kantaa, kun annat sen kantaa!
Toivon kaikille hyvää syksyä ja voimia arkeen!
p.s. olen vihdoinkin oppinut olemaan oma itseni
Quidquid latine dictum sit, altum viditur.