Veljesseura.org

Ilmeisesti on niin,että suurin osa ihmiskunnasta kokee "hengellisiä" tarpeita.Olen elänyt jt-lapsuuden ja nuoruuden,mutta (tai ehkä siksi) en muista koskaan kokeneeni mitään sellaista hengellistä tarvetta johon liittyisi yliluonnollisia olioita.Uskonto ja uskovaisuus oli pakotettua,piti uskoa ja toimia vastoin omia tunteita,vaistoja ja järkeä.

Niinpä tuntuu perin oudolta käsitykset siitä,että ateismi täyttäisi uskonnon paikan tai olisi jopa verrattavissa uskontoon.Sam Harrisia mukaillen:'to be an atheist is like being a non-astrologer'.Onko ei-astrologikin uskovainen kun ei kerran usko astrologiaan?Onko ei-astrologius täyttänyt astrologiuden paikan?

En usko jumaliin ja vaikka huomenna vakuuttuisin siitä,että Jehova on Jumala,(tai että yleensä on jonkinlainen jumala) niin en haluaisi palvoa häntä.

On vain hyvä,että jumalaa ei ole.

En niin tiedä määritelmistä,mutta olen kai ateisti ja Christopher Hitchens-tyylinen antiteisti.

walter kirjoitti:On vain hyvä,että jumalaa ei ole.

Tai sitten ei, riippuu yksilöstä. Joillekin usko Jumalaan tuo lohtua ja rauhoittaa, joillekin toisille päin vastoin. Tämä juutalainen Marksin Kalleko se filosofoi, jottas "uskonto on oopiumia kansoille". Oli osittain oikeassa, tarkastelukulmasta riippuen, mutta jos Jumala tai jumala jollekulle toivoa elämään tuottaapi, mikäpä siinä. Toivossa eli, Uskossa kuoli - jäi Rauhaan lepäämään, vai minnen se menikään, tämä kuuluisa lapamato.

Ilman toivoa (johonkin) on toivotonta elää, vai mitä "walter", fundeeraas, jooko?
Lisäys: Ei ateismi, angnostismi tai uskonnottomuus ole minulle ongelma. Jehovantotuudesta poissiirtymiseen hyvinkin luonnollista. Mahtaneeko oma uskonnollisuuteni olla joillekin ongelma? -Mahdollisesti, vaan haitanneeko tuo.

Uskonnollisuutesi ei ole ainakaan minulle ongelma.Päinvastoin,arvostan sen tyyppistä rehellistä näkökulmaa ja tietämystä mitä esim Sinä ja Jp tuotte tälle palstalle.Tylsäähän se olis vaan samanmielisten kanssa haastella.Yritin mahdollisimman toteavaan sävyyn tuoda esiin oman näkemykseni jumalasta,vailla provosointia tai halveksuntaa erilaista näkemystä kohtaan.Olen niin tottunut siihen,että ateismi herättää tunneperäisen,vihamielisen reaktion. On sanomattakin selvää,että "on vain hyvä että jumalaa ei ole" on toisille näin ja toisille toisin.

Omalta kohdaltani en koe "siirtyneeni jehovantotuudesta ateismiin".Jos olisin saanut itse lapsena päättää,niin en olisi mennyt kokouksiin,käynyt kentällä tai "palvonut" Jehovaa.

Elämä ilman toivoa on varmaan..toivotonta.Omat toiveeni liittyvät tähän todelliseen,fyysiseen maailmaan.

Aivan mainiota "walter". Me voimme keskustella keskenämme ottamatta uskonnosta sen suurempaa pulttia. Näinhän sen tuleekin mennä, mikäli haluaa arvostaa myös toisen ihmisen näkemystä. Ei uskonnonvapautta mielestäni ole se, että väen väkisin tuputtaa toiselle omia näkemyksiään häntä kuulematta. Sanoisin sitä eräänlaiseksi sokeudeksi ja mitä suurimmaksi ymmärtämättömyydeksi.

Suo minulle ilo esittää Sinulle parhaaat kiitokseni avarakatseisuutesi johdosta. Uskonto osana elämää saattaa olla toisinaan hyvinkin katkera malja, toisinaan ei. Olen itse tässä suhteessa saanut kasvaa vapaana kenenkään painostamatta. Toki nuorena olin nuori ja hyvin naiivi, kiihkeäkin. Ikä tuo aikalailla tasoitusta ja fiksujen ihmisten kanssa on mieluisaa keskustella enemmälti kiihkoilematta. Täytynee olla perin pieni jumala, mikäli ihmisen tulee häntä puolustaa, pohdin.

Eikös tämän pitäisi mennä juuri toisinpäin, mikäli Jumalaan uskoo! Usko sinänsä ei ole keneltäkään toiselta pois, ei myöskään uskonnottomuus. Suomalainen mies varsinkaan ei siedä mitään tuputtamista. Tekee mieluiten omat ratkaisunsa ihan itse. Toisaalta Jumala, ollakseen Jumala, osaa varmaankin itse tehdä itsensä tunnetuksi, eihän tämä todellakaan minun varsinainen asiani ole, jumalaksi ryhtyminen.

Riittänee, että koetan eleskellä kuta kuinkin ihmisiksi ja, jos mahdollista, suoda iloa kanssaihmisilleni myös. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei. Tällaista tämä ihmisen elo tapaa olla. Eipä silti, on hauskaa tavata vaikkapa vastaantulijoina vanhoja asiakkaitaaan, jotka iloisina tervehtivät. Näin kävi eilen ja sellainen lämmittää aina. Keitä lienevät olleet, en nimiä muistanut. Tarvinneekokaan.

Silloin kun käsityksemme mukaan jumalaa ei ole olemassa, olemme tietyllä tavalla myös uskossa. Uskossa jumalattomuuteen, sillä jumalan olemattomuuttakaan ei voida todistaa. Samoin olemme uskossa suhteessa joulupukkiin tai menninkäisiin. Toisaalta uskon laventaminen tähän mittakaavaan tuntuu täysin typerältä.

Henkilökohtaisesti en koe olevani missään uskossa, vaikka en jumaluuksiin, saunatonttuihin tai mörköihin uskokaan. Ajattelenkin niin, että jonkun olemassa olon puolesta uskovan käsitys on uskoa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta olemattomuuden puolesta ei ole todistusvelvollisuutta. Kaikki on olematonta ilman siihen liitettävää uskon määritettä niin kauan, kuin toisin osoitetaan olevan.