Veljesseura.org

Turhapuro kirjoitti:Peloitteet demoneilla ja niiden piirrettyjen kuvien näkeminen vartiotornissa on aika paha lapsen käsiteltäväksi. Ei ihme, että ne painajaiset saattaa seurata vuosia, vaikka siitä on jo onneksi päässyt pois.

Onnea, itselläni toistakymmentä vuotta painajaisia takana, eivätkä tunnu loppuvan.

Turhapuro kirjoitti:Katselin tuoreita lehtiä, jotka sain jälleen kotiovelleni ja en voi kun pyöritellä päätä. Se on vain yksi osa sitä lahkoa, missä hallitaan pelolla. Tuo uskonto on pahinta, mitä lapsilleen voi antaa. Hyviä käytöstapoja voi opettaa muullakin tavalla.

Tämä on niin totta. Kylmä fariseus Veikkonen heittäisi tähän että "jehovan todistajana oleminen on vapaaehtoista". Laittaisi naurattamaan jos ei itkettäisi niin paljon.

Olin reilut 20v todistajana, siis jo syntymästäni. 25 vuotiaana muutamien vuosien irti pyristelyn jälkeen tunsin oloni vapaaksi, mutta painajaiset jatkuivat. Siis painajaisia olin harmagedonista ym. nähnyt jo pienestä asti, niin kauan kuin muistan.

Kunnes noin puoli vuotta sitten (juuri lopullisen irtioton aikaan) näin jälleen kerran unta, mutta tällä kertaa (sen sijaan että olisin päässyt seuraamaan kaikkien itselleni tärkeiden ihmisten ja lopulta itseni kuolemaa, mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla eri harmagedon-skenaarioissa, niinkuin yleensä) olin konventissa. Kuuntelin puhetta ja ajattelin koko ajan olevani eri mieltä, kunnes joku mies edempänä nousi seisomaan ja ilmoitti rauhallisesti puhujan valehtelevan. Katsoin ympärille ja muutama, ehkä kymmenen koko joukosta nousi myös seisomaan. Samassa nousin itsekin ylös, ja esitin puhujalle vastalauseen & poistuin paikalta. Ei siis mikään kovin dramaattinen uni :).

Siihen heräsin, ja se tunne mikä itsellä oli siinä vaiheessa, oli todella hyvä. Sen jälkeen en ole nähnyt yhtäkään unta harmagedonista, ei ole tarvinnut pompata pystyyn hikisenä ja paniikissa, eikä itkeä pahaa mieltä pois. Kuka tietää, ehkä sain asian jonkinlaiseen päätökseen mielessäni, joka sitten heijastui uneen..? Toivottavasti pysyvät poissa, toivon todella että myös muut saisivat rauhan noilta. Saatoin olla joskus jopa useita päiviä tolaltani jonkin unen jälkeen. Parempia unia kaikille!

Tämä palautti mieleen vanhan artikkelin mahdollisesti valituista paloista, joka kertoi jonkin heimon tavoista jossain indonesian suunnalla. Poika oli herättyään kertonut nähneensä unta kauheasta leopardista tai jostain. Ja vanhemmat neuvoivat kuinka seuraavalla kerralla kun näet unta siitä leopardista, niin annat sille keppiä.

VE on varmasti päässyt tajuamaan asiaa ja hallitsemaan sitä. Kertomus on meille kaikille opiksi ja hyödyksi.

Ihminen prosessoi elämäänsä unissaan. Vaikeat traumat, joitä erilaisiin lahkoliikkeisiin, mutta myös liian kiihkeään terveenä pidettävään uskonnollisuuteen sisätyy, ovat sinänsä luonnollisia kokemuksia, mutta saattavat saattaa kokijansa psykoosiin. Tällöin eivät liioin rukoukset tai muut "poppakonstit" auta. Henkilö tarvitsee psykiatrista hoitoa.

On erinomaisen hyvä, että olet voinut, "VE", prosessoida painajaistesi kautta, niin pelottavia kuin ovatkin olleet, pelkosi realiteettien tasolle. Pitäisin tätä hyvänä alkuna persoonallisuuden tervehtymiselle. Toivotan hyvää jatkoa.

Lisäys: Mikäli pelottavat painajaiset eivät ota loppuakseen kohtuullisen (mitä tämä merkinneekään) ajan kuluessa ja vaivaavat kovin, suositelisin kääntyä lähimmän aikuispsykiatrian poliklinikan tai terveyskeskusksen puoleen. En liioin kaihtaisi mahdollisesti esitettävää hoitojaksoa psykiatrisessa sairaalassa.

Tiedän psykiatristen sairaaloiden olevan monille kammotus. Todellisuudessa kysymys ei ole sen kummemmasta kuin muunkaan sairauden hoidosta. Suosittelen mielelläni.

Yhtään, oikeataan paljoakaan tuntematta asiaa ihmettelisin syytä mennä sairaalaan kun on kerran pärjännyt ja on vointi paranemaan päin edelleen. Nimittäin hoitohan tulisi psykiatrisin konsultaatioin yhtä hyvin avopuolellakin.

Tuosta lapsuuden ajan aivopesusta tuli mieleen viimeaikaiset tapahtumat ja ajatukseni.
En ole nähnyt muutamaan viikkoon painajaisia lahkoon liittyen, mutta huomaan yhä ajatuksissani ja käytöksessäni sellaisia asioita, jotka liittyvät lahkoelämään.
Esimerkiksi eilen mietin avokin joitakin sukulaisia. Minusta pari on tosi ärsyttäviä tyyppejä. Lahkossa olisin ajatellut, että koska he ovat saatanan maailmassa, niin se johtuu siitä että olen niin paljon ylempänä heitä. Lahkon jälkeen olen ajatellut, ettei minulla ole mitään oikeutta vihata toisia ihmisiä, koska olen itse niin surkea. Taikka toisinpäin, että minä olen kova jätkä kun olen päässyt lahkosta irti, joten kyllä niittenkin pitäisi kunnioittaa minua.
Eilen kuitenkin huomasin ajattelevani, että väliäkö tuolla. Eihän me ihmiset kaikkien kanssa kuitenkaan tulla juttuun. Jonkun toisen mielestä ne sukulaiset on varmaan hyviä tyyppejä.
Oivalsin jotain siitä pohjimmaisesta suvaitsevaisuudesta. Kaikista ei tarvitse tykätä, taikka vihata. Se erilaisuus pitää vaan hyväksyä.

Tätä kasvua jatkuu varmaan vielä vuosikymmeniä, mutta puolustuksekseni pitää sanoa, että aloitin oman omantunnon rakentamisen kolmekymppisenä. Eli alkutaipaleella tässä ollaan.

Noissa ajatuksissa on kylläkin paljon ihan tavanomaista, eikä ainoastaan lahkoon kuuluvaa.

Vieras kirjoitti:Noissa ajatuksissa on kylläkin paljon ihan tavanomaista, eikä ainoastaan lahkoon kuuluvaa.

Niin varmasti, mutta minun elämässäni lahko hidasti kehitystäni.

rippeli kirjoitti:Niin varmasti, mutta minun elämässäni lahko hidasti kehitystäni.

Veit jalat suustani. Paluu todellisuuteen oli mittava, oli laskeuduttava korkealentoisista olettamuksista arkitodellisuuden pohjalle.

VE:stä tuli VErna . Kyllä itsellä on joskus mielessä käynyt jonkinlaisella kallonkutistajalla vierailu, mutta jotenkin haluaisin selvitä tästä ilman, samalla kehittää itseäni. Aivot on olleet narikassa niin kauan.. Kuten Rippeli tuossa mainitsi, koen myös itse, että lahko on todellakin hidastanut kehitystäni, kaikin puolin. Kouluttamattomuus vielä tuohon päälle.

Samat sanat, kyllä JT-lahkoon /-kulttiin kuuluminen on hidastanut kehitystä. Sitä se teettää, kun ei saa vapaasti itse etsiä ja kokea, vaan kaikki sanellaan "korkeammalta".

Meilo vei tuossa sulat varpaitten välistä, mutta aivojen narikasta käyttöön otto ja kehittäminen on myös oman aloitteellisen keskustelun tulos.

Onhan meitä kaikenlaisia persoonallisuuksia, joita kuvataan eri kanteilta esim. teatterinäytelmissä ja niiden esitteissä lyhyemmin, jopa psykiatrian oppikirjoissa, kallonkutistajan etu lienee se, että siellä pyritään itse tutkimaan oma psyyke rehellisesti, kun muutoin rupatteluissa erilaiset puolustusmekanismit ja kehuskelut plus muut inhimilliset heikkoudet ovat jopa vallassa. Vad tycks

Vieras kirjoitti:...aivojen narikasta käyttöön otto...

On ilo havaita, että tänään asioista puhutaan ja apuvälineistä on tarjontaa aivan eri tavalla kuin neljä vuosikymmentä sitten. Tilanne varmaan paranee kaiken aikaa sitä myöten kun Saatana saa järjestellä maan asioita kuntoon ja Jeesus pitkämielisesti odottaa uutta paluuaikataulua.

Vad tycks

Tycker det samma jag.

Otsikko on jokseenkin häikäisevän kuvaava.

Eli käytännössä ns syntymä-jehova ( ikä x-y, mitä sillä tarkoitetaankin) vain yksiselitteisesti kasvaa nuoruusvuosinaan tosi TM Seuran Oppiin, tapoihin sekä myös sanktioihin. Tästä kuvainnollisesta aivopesusta erkaantuminen voi olla haastavaa.

Samoin aikuisiällä lahkoon liimaantuneet (lainasin täältä havaitsevani uuden sanonnan ) ovat vaikuksissa mikäli tosi TM Seuran kuvainnollinen liima saa riittävästi tartuntapintaa.

Ja toki Seuran sanktiot ovat ns pelotteena tiedossa niin syntymä-jehovilla kuin myöhemmin liimautuneillakin.

Bergerac kirjoitti:Ja toki Seuran sanktiot ovat ns pelotteena tiedossa niin syntymä-jehovilla kuin myöhemmin liimautuneillakin.

Tämä on hieman suhteellista, kakarasta jehovantodistajaksi painostettu tuskin niinkään välttyy sanktioiden tiedostamiselta. Se kakara kun välttyy osaa todella elää "vapaalla" aistiensa suhteen.

Sen sijaan olen useammaltakin taholta kuullut, että aikuiskäännynnäiselle on valehdeltu sanktioista. Tuorein kuulemani tapaus oli sellainen, että aikuiselle kiinnostuneelle (hänen sitä nimenomaan kysyessä <= huom.) syötettiin jo hylätty versio suhtautumisesta, eli siis se 'ei tule keskustella hengellisistä asioista' -versio. Todellisuus Vt-seuraa jättäessä olikin tälle henkilölle yllätys. Toki voi herättää kysymyksen miksi todellisuus ei selvinnyt ko. henkilölle, mutta se ei tee aiempaa valheellista esitystä rehelliseksi.