Re: Sielu/elämän voima
Lähetetty: 19.12.2010 12:19
Kysymys sielusta (tai hengestä) ei ole lainkaan yksiselitteinen ja se on nähtävästi aina kiinnostanut ihmistä. Saarnaaja oli sitä mieltä, ettei ole elämän suhteen eroa ihmisen ja eläimen välillä, mutta: Saarn. 12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. (KR33/38). Jumala koettiin olevan jossakin ylhäällä, mikä sopi mainiosti tuonaikaiseen maailmankuvaan, mikä itse asiassa säilyi katolisen kirkon doktriinina 1800-luvulle asti.
Päätyäkseen yllämainittuun tulokseen, oli saarnaaja asettanut itselleen kysymyksen: Saarn. 3:21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan? Toisaalta, onko sielu eri asia kuin henki? Sakarja sanoo: Sak. 12:1 ...Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:, mutta
1. Moos. 2:7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Yllä olevasta on huomattava, että luomiskertomuksessa puhutaan ainoastaan yhdestä ihmisestä, ensimmäisestä ihmisluomuksesta, Aadamista. Onko nyt ymmärrettävä, että toinen ihmisluomus, mistä luomiskertomuksessa sanotaan:
1. Moos. 2: 18-22 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.
Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.
Ei puhallettu elämän henkäystä sen enempää eläimiin kuin naiseenkaan, jonka Jumala loi miehelle avuksi, koska eläimistä ei siihen ollut. Miksi vain miehestä tehtiin elävä sielu! Niin eläimet kuin nainen ovat siteeratun tekstin mukaan sieluttomia, jotka perin mystisellä tavalla saivat elämän. Saarnaajan pohdinnalle löytyy painava syy.
Tältä luomiskertomuksen pohjalta nousee esiin muitakin oleellisia kysymyksiä, kuten ainoastaanko tämän takia naista pidetään miestä alempiarvoisena, jopa niin, että on sanottu, ettei naisella ole sielua. Niin ikään syvässä istuu tämä pseudopaavalilainen opetus:
1. Tim. 2: 11-15 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
Päätyäkseen yllämainittuun tulokseen, oli saarnaaja asettanut itselleen kysymyksen: Saarn. 3:21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan? Toisaalta, onko sielu eri asia kuin henki? Sakarja sanoo: Sak. 12:1 ...Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:, mutta
1. Moos. 2:7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Yllä olevasta on huomattava, että luomiskertomuksessa puhutaan ainoastaan yhdestä ihmisestä, ensimmäisestä ihmisluomuksesta, Aadamista. Onko nyt ymmärrettävä, että toinen ihmisluomus, mistä luomiskertomuksessa sanotaan:
1. Moos. 2: 18-22 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.
Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.
Ei puhallettu elämän henkäystä sen enempää eläimiin kuin naiseenkaan, jonka Jumala loi miehelle avuksi, koska eläimistä ei siihen ollut. Miksi vain miehestä tehtiin elävä sielu! Niin eläimet kuin nainen ovat siteeratun tekstin mukaan sieluttomia, jotka perin mystisellä tavalla saivat elämän. Saarnaajan pohdinnalle löytyy painava syy.
Tältä luomiskertomuksen pohjalta nousee esiin muitakin oleellisia kysymyksiä, kuten ainoastaanko tämän takia naista pidetään miestä alempiarvoisena, jopa niin, että on sanottu, ettei naisella ole sielua. Niin ikään syvässä istuu tämä pseudopaavalilainen opetus:
1. Tim. 2: 11-15 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.