Veljesseura.org

""Ei ole mitään väärää siinä, että luetaan Raamattua ja käydään kentällä ja rukoillaan.""

Tuo kentällä käynti, monella tulee varmaan mieleen ne Jeesuksen kehotukset. Tuolloin kuitenkin oli ne uskonnonolot sellaiset että harjoitettiin niitä orgioita peltojen pientareilla, jotta sato kasvaisi, oli niitä patsasjumalia, joille uhrattiin, ihmiselämä ei ollut oikein arvossaan ja se ilmeni moninkin tavoin, erilaisia värikkäitäkin menoja harjoitettiin ties mihin tarkoituksiin.

Nyt noista asioista on päästy enemmän taikka vähemmän eroon ja yksijumalaisuuden, kristillisen rukoilemisen ja lähimmäisenrakkauden asiat on jo tiedossa.

Siten se tarve "kentälle" on enintään kyseenalainen. Voitaisi ajatella maahanmuuttaneita muslimeja täällä, mutta myös he ovat jo perillä kristinopin annista, vaikkeivat välttämättä jehovalaisuudesta mistä heitä kylläkin tulisi varoittaa, mutta arvelisi että jt:t vierastavat heitä yksinkertaisesti siitä syystä että he ovat kovia luita purtavaksi, (kun taas rappioalkohlisteja vierastetaan, koska heidän housuissaan oleva paska ei haise hyvälle. viaton uhri taas ei koe niin väärää tekevänsä jos hetken kuuntelee, mutta se onkin jo toinen juttu).

Vaikka lähimmäisenrakkautta tulee osoittaa, ei "kenttä", puhumattakaan lahkokentästä, ole Suomessa juuri aiheellinen.

Kenttä on mainio paikka ihmisten opiskelemiseen, jos vain sattuu olemaan mieleltään avoin. Sellainen ei kyllä jeppuna kauan viihdy.

Vieras kirjoitti:Vaikka lähimmäisenrakkautta tulee osoittaa, ei "kenttä", puhumattakaan lahkokentästä, ole Suomessa juuri aiheellinen.

Niin kauan kun käännyttelyn perusteena pidetään Jeesuksen sanoja, niin kannattaa muistaa pari asiaa Raamatusta. Jeesus lupasi palata seuraajiensa elinaikana, siis niiden, joiden piti hoitaa tuo käännyttely. Jos tuo unohdetaan ja katsotaan Vt-doktriinia, niin käännyttelyohje on voidelluille, ei suurelle joukolle. Tuleeko kenellekään mieleen Ilmestyskirjasta kohtaa, jossa suurta joukkoa kehotetaan käännyttelemään?

Mitä muuta sitten jt-kenttäilyyn tulee, niin moraalinen vastuu siitä puuttuu. Siis vastuu ottaa muistakin lähteistä selvää siitä mitä kaupatut ajatukset todella pitävät sisällään. Tosin on ymmärrettävää ettei kukaan järjissään oleva jehovantodistaja käännyttäisi ihmisiä jos tietäisi oppiensa perustuvan valheelliseen todisteluun.

Itse pienestä pitäen hangaround jäsenenä olleena minulla on kyllä aikalailla erilainen kuva tästä. Minun käsitykseni aikuisiällä kääntyneistä on että heitä jopa vähän ihannoitiin, tuntuivat jotenkin todemmin uskovilta kun oli varmaa etteivät ole mukana vain tavan vuoksi. En pitänyt kirjaa ihmisten menestyksestä avioliittomarkkinoilla joten en voi tätä tukea millään tilastolla, mutta ainakin uusiin veljiin sisaret suhtautuivat mielestäni vähän rock-n-roll henkisesti, kiehtovasti vaarallisena ja kaiken kokeneena.

Kunnoittavasti teidän
Nabander

Entä oletko itse perehtynyt niihin lahkoa ja sen oppeja koskeviin puolueettomiin kirjoituksiin, Suomeksi Pasi Turusen ja englanniksi Raymond Franzin kirjoihin ? Esimerkiksi. Franzhan oli aikoinaan koko lahkoa johtavassa elimessä jäsenenä.

nabander kirjoitti:Itse pienestä pitäen hangaround jäsenenä olleena minulla on kyllä aikalailla erilainen kuva tästä. Minun käsitykseni aikuisiällä kääntyneistä on että heitä jopa vähän ihannoitiin, tuntuivat jotenkin todemmin uskovilta kun oli varmaa etteivät ole mukana vain tavan vuoksi. En pitänyt kirjaa ihmisten menestyksestä avioliittomarkkinoilla joten en voi tätä tukea millään tilastolla, mutta ainakin uusiin veljiin sisaret suhtautuivat mielestäni vähän rock-n-roll henkisesti, kiehtovasti vaarallisena ja kaiken kokeneena.

Kunnoittavasti teidän
Nabander

Meidän suunnalla taas hoettiin jatkuvasti, että "aikuisena mukaan tulleilla on vahvempi usko, kuin syntymästä asti mukana olleilla". Ja omat havainnot pariutumisen suhteen ovat samalla linjalla Nabanderin kanssa (sen että naisia on jo muutenkin enemmän kuin miehiä tiedosti myös jo kovin pienenä). Silloin kun (onnistuneen) elämän tarkoitus oli; saarnaa/löydä mies/saarnaa/odota loppua.

VErna kirjoitti: Silloin kun (onnistuneen) elämän tarkoitus oli; saarnaa/löydä mies/saarnaa/odota loppua.

Missä tuon saarnamisen välissä ehtisi miehen löytää? Sehän veisi huomion siltä itseltään, saarnaamiselta.

Nabander

Lähtökohta Seuralla on se, että käännytetään maailmalliset !

Ns. syntymä-jehovat ovat jo tavallaan turvattuja ja ns nuoret syntymä-jehovat käsitykseni mukaan menevät kohtuu nuorena naimisiin ja tältä osin oman henkilökohtaisen valintansa mukaan tuottavat uusia syntymä-jehovia alias ns kuvainnollisia muurahaisia Seuralle.

Toki on totta että jotkut syntymästään asti jehovan todistajuuteen kasvaneet/kasteelle menneet ovat sittemmin päässeet irti kuvainnollisen lahkon ideologiasta. Hyvä näin vaikka uhrauksia tehden (ne sanktiot jne).

Ja tietysti Seuran innokkailla kuvainnollisilla muurahaisilla on aina tm Seuran perus-selitys: Ei ole tosi tm totuuden arvoinen. Etenkään jos ovella esitetään "hankalia" kysymyksiä.

Mutta entä lapsena (esim xx ikä) käännytetyt tai käännytys-yritys, ja toinen vanhempi ei tiedä mitään ja toinen jo Seuran kuvainnollisen mielenhallinnan alla?
- Mitä tiedän, niin joissakin tapauksissa esim. xx ikäiselle on järjestetty Seuran tosi tm materiaalin tutkistelu-tilaisuuksia niin, että toinen vanhemmista ón tietoinen asiasta ja toinen ei. Lapsi tietoinen mutta myös vakuutettu siitä että ei tulisi puhua toiselle vanhemmalle asiasta. (puhun nyt yhdessä asuvasta perheestä, en eronneesta perheestä...Seura kun usein kirjallisuudessaan nostaa varsin tarkoituksellisesti esiin "lesken" tai "ilman toista vanhempaa olevan", joten ei ole kyse siitä)

Totuuden piiriin tulin noin 17-vuotiaana poikakaverini vanhempien kautta.
Poikakaveri oli silloin erotettuna. Kasteella kävin juuri ennen avioliitto eli 20-vuotiaana.
Säännöllistä tutkimista kesti parisen vuotta.

Omalta kohdalta voisin sanoa, että oli naiivi ja liian kiltti.
Sen vuoksi helppo saalis uskonnolle ja mustasukkaiselle poikakaverille...

Omana näkemyksenäni toteaisin, että jehovantodistajuuden näkökulmasta katsottuna oli hienoa, jos joku ulkopuolinenkin oivalsi suuren 'totuuden' ja kääntyi lahkoon. Se toimi jonkinlaisena itsetunnon ja uskon vahvistuksena. Etenkin jo kyseessä sattui olemaan joku pikkujulkkis, kuten muusikko tai urheilija. 'Kun noin fiksun tuntuinen ihminen kerran kääntyy niin kyllä tämä on TOTUUS.'

Toinen näkökulma asiaan on se, että tavallinen riviluterilainen kaikessa tietämättömyydessään on ollut helppoa saalista lahkolaisille varsinkin niissä tilanteissa, joissa jokin traumaattinen tapahtuma on ravistellut heidän elämäänsä ja he ovat alkaneet etsimään elämää suurempia vastauksia.
Liberaaliluterilaisuus ei selitä mitään ja ne, jotka selittävät, kuulostavat vakuuttavilta ja tietäväisiltä.
Monen uskonjanoisen on luultavasti helppoa innostua Jehovan todistajien 'faktatieto' uskomuksista.
Ongelmana on nykyään kuitenkin se, että koulutuksen mukaan tuoma yleistieto alkaa hiljalleen ohittamaan raamatun uskottavuuden niin perusteellisesti, ettei länsimaissa lahkopropaganda enää pure. Paitsi hyvin tietämättömiin ja uskonvimmaisiin ihmisiin.

RaM kirjoitti:Omana näkemyksenäni toteaisin, että jehovantodistajuuden näkökulmasta katsottuna oli hienoa, jos joku ulkopuolinenkin oivalsi suuren 'totuuden' ja kääntyi lahkoon. Se toimi jonkinlaisena itsetunnon ja uskon vahvistuksena. Etenkin jo kyseessä sattui olemaan joku pikkujulkkis, kuten muusikko tai urheilija. 'Kun noin fiksun tuntuinen ihminen kerran kääntyy niin kyllä tämä on TOTUUS.'

Ehkä muistat kuinka Sylvin kanssa tutkittiin ja Urkkikin kovin myötämielinen? Tätä jehovantodistajuus myös on, kuuluisuuden kalastelua kaupunkitarinoilla. Käsilaukusta salilla ulos ponnahtanut ja ovelle suunnannut smurffi on vielä uskomattomampi osoitus jt-naiiviudesta.

Toisaalta kukaan jt ei haluakaan muistella Tayloria ja Rand Camia.

Myös Manun kerrottiin tilanneen lehdet ja olevan hyvin kiinnostuneen asiasta. Nämä huhut kuvastavat hyvin sitä, miten tärkeäksi koettiin noiden ulkopuolisten 'kiinnostus' ja mitä tunnetumpi, niin sen enemmän egon jatkeena se toimi.

RaM kirjoitti:Myös Manun kerrottiin tilanneen lehdet ja olevan hyvin kiinnostuneen asiasta.

Luterilaisen kirkon entinen arkkipiispakin sai oman osansa JT-huhuista. On mielenkiintoista, että eräs jehovantodistaja-osapuoli (K.P. Lieksasta) ei vieläkään lupauksistaan huolimatta ole pystynyt selvittämään asian todenperäisyyttä. Mistähän sen johtuu? MItä se kertoo?

Ehkäpä siitä, että tietyissä tapauksissa lahko ei halua ylvästellä asioilla... etenkään silloin kun on jäänyt rysän päältä kiinni valheistaan.

RaM kirjoitti:Myös Manun kerrottiin tilanneen lehdet ja olevan hyvin kiinnostuneen asiasta.

Just joo, aina vaan paranee. Jos mä ajattelen mielikuviani, niin niissä Urkki olisi helpommin myynyt periaatteensa kuin Manu. Josta tulee mieleen kevennys. Urkille soitettiin pääkonttorista kesken äijien bileiden ja tarinan mukaan se meni Urkilta pääosin näin:
-Da
-Da
-Da
-Da
-Da
-Da
-Da
-Da
-Njet
-Da
-Da
Pojat sitten kysyivät mikä se njet siinä välissä oli, jolloin Urkki sanoi heidän kysyneen joko hän on kyllästynyt da-sanan toisteluun.