Muistonvieton ajankohta

[Aaac]

Tuliko ateria nauttia, vai vaan kierrättää?

Jehovantodistajien kristuksenkieltämisriittiin kuuluu olennaisesti se, että viini ja leipä hylätään. Jehovantodistajathan opettavat, että Uusi testamentti kirjoitettiin vain heidän 144 000 voidellulleen, ei kellekään muulle. Siksi vain tuo "jäännös" ottaa osaa vertauskuviin, mutta heitä ei ole enää elossa kuin 10 000, joten joka seurakuntaan ei heitä riitä. Tosin määrä nousee vuosittain, vaikka sen pitäisi laskea.

[Vieras]

Srk:laiset välillä pohtivat, että mikä on kun "se-ja-se" ottaa vertauskuviin osaa, vaikka ei saisi. Jokaisen piti kuitenkin itse tuntea, kuka ottaa osaa jonkun ylimaallisen käsityksen kautta. Silti tuntui olevan näitä, jotka tiesivät, että joku otti osaa, vaikka ei olisi kuulunutkaan tehdä niin. Aika sattumanvaraiselta touhulta vaikutti ja jako voideltujen ja tavisten välillä kummalliselta. Kirkossa Kristuksen armo vertauskuvien kautta kuuluu kaikille. Tämä oli entisenä ja taas onneksi nykyisenä ev.luttina minusta kaikkein vaikeimmalta opilta "Totuuden" omaksumisessa.

Varsinkin, kun Kaarelassa srk:n esivalvoja sanoi äidilleni kirkosta muistonvieton yhteydessä, että "siellä on niitä homopappeja", mikä osoitti, että jehovantodistajat saavat mollata toisten uskonkäsityksiä ja muiden on tanssittava heidän pillinsä mukaan.

Esittelin äitiäni potentiaalisena kiinnostuneena tuolle esivalvojalle ja hän vain tokaisi loukkauksensa, kääntyi kannoillaan ja meni menojaan. Eivät aina välitä ihmisten tunteista ja siksi minusta on oikein, että tällä palstalla voi vapaasti tuoda ajatuksiaan myös heistä esiin.

[Jaakko Ahvenainen]

"Kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai".

Jotta olisi pitkäperjantai, jne ... Oliko juutalaisilla pääsiäinen viikonpäiviin sidottu? Jos oli, niin JT:t eivät noudata alkuperäistä mallia. Jos ei ollut, niin JT:t ovat kovastikin alkuperäisen lähteillä.

Juutalaisten pääsiäinen ei ole viikonpäiviin sidottu, ei silloin eikä nyt.

[Jaakko Ahvenainen]

Srk:laiset välillä pohtivat, että mikä on kun "se-ja-se" ottaa vertauskuviin osaa, vaikka ei saisi.

Tarkistahan nykyisin voimassaoleva doktriini. Nykykäytännössä kuka tahansa joka kokee itse tykönään kuuluvan voideltujen luokkaan voi ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin. Hänen tulee kuitenkin olla alamainen seurakunnan vanhimmistolle ja tyyrtyä siihen osaan, mikä hänelle on seurakunnassa suotu. Muistonvieton vertauskuviin osallistunutta ei tule arvostella. (ks. w07 1/5 s. 30)

Lisäys (ks...)

[nina2011]

Mulla on tälläinen omakohtainen kokemus siitä että kerran luulin no melkein luulin että olen voideltu. Oli itsellä erittäin hengellinen vaihe ja elin koko ajan ajatellen enkeleitä ja jehovaa. Rukoilin tunteja ja tuli sellainen tunne mutta aloin epäillä ja sitten tajusin etten voikaan olla nyt voideltu koska epäilin. Mutta oli lähellä että näin olisin itse uskonut. Oma mielipiteeni on se että vain harva uskaltaa mennä uskossaan niin pitkälle siinä tilanteessa. Nyt jälkeenpäin ajattelen sen kaiken vain tapahtuneen omassa päässä.

[Jaakko Ahvenainen]

Jaahas, kun aikansa etsii, löytää. Kas näin opastaa w07 1/5 s. 30:

Lukijoiden kysymys

"Milloin kristittyjen kutsuminen taivaalliseen toivoon lakkaa?

Raamattu ei vastaa tähän kysymykseen täsmällisesti. Tiedämme, että Jeesuksen opetuslasten voiteleminen heidän taivaallista perintöään silmällä pitäen alkoi vuonna 33 (Apostolien teot 2:1–4). Tiedämme myös, että apostolien kuoleman jälkeen aitojen voideltujen kristittyjen eli ”vehnän” annettiin ”kasvaa yhdessä” valekristittyjen eli ”rikkakasvien” kanssa (Matteus 13:24–30). Sitten 1800-luvun loppupuolelta lähtien voidellut kristityt olivat jälleen hyvin toimeliaita. Vuonna 1919 alettiin leikata ”maan eloa”, ja tähän työhön kuului viimeisten voideltujen kokoaminen (Ilmestys 14:15, 16).

1800-luvun loppupuolelta vuoteen 1931 saakka saarnaamistyötä tehtiin ennen kaikkea Kristuksen ruumiin jäljellä olevien jäsenten kokoamiseksi. Vuonna 1931 raamatuntutkijat omaksuivat raamatullisen nimen Jehovan todistajat, ja englanninkielisessä Vartiotornissa 15.11.1933 (suom. 15.1.1934) esitettiin ajatus, että tuo ainutlaatuinen nimi on se ”denaari”, johon viitataan Matteuksen 20:1–16:een muistiin merkityssä Jeesuksen vertauksessa. Vertauksessa mainittujen 12 tunnin ajateltiin vastaavan 12 vuotta, vuosia 1919–31. Sen jälkeen uskottiin useiden vuosien ajan, että kutsu taivaalliseen Valtakuntaan oli päättynyt vuonna 1931 ja että ne, jotka oli kutsuttu Kristuksen perijätovereiksi vuosina 1930 ja 1931, olivat ”viimeisiä” kutsuttuja (Matteus 20:6–8). Vuonna 1966 tuosta vertauksesta esitettiin kuitenkin korjattu näkemys, ja kävi ilmi, ettei vertaus liittynyt mitenkään ajankohtaan, jolloin voideltujen kutsuminen päättyisi.

Vuonna 1935 ymmärrettiin, että Ilmestyksen 7:9–15:ssä mainittu ”suuri joukko” koostuu sellaisista ”muista lampaista” – kristityistä joilla on maallinen toivo – jotka ilmaantuisivat maailman näyttämölle ”viimeisinä päivinä” ja jotka ryhmänä säilyisivät elossa Harmagedonista (Johannes 10:16; 2. Timoteukselle 3:1; Ilmestys 21:3, 4). Tuon vuoden jälkeen opetuslapsia alettiin tehdä pääasiassa suuren joukon kokoamiseksi. Siksi varsinkin vuoden 1966 jälkeen uskottiin, että taivaallinen kutsu oli lakannut vuonna 1935. Tätä näkemystä näytti vahvistavan se, että melkein kaikki vuoden 1935 jälkeen kastetut tunsivat omakseen maallisen toivon. Kaikkien sen jälkeen taivaalliseen toivoon kutsuttujen uskottiin tulevan niiden voideltujen kristittyjen tilalle, jotka olivat osoittautuneet uskottomiksi.

Jos jostakusta voidellusta tulee katumaton luopio, Jehova epäilemättä kutsuu jonkun toisen hänen sijaansa (Roomalaisille 11:17–22). Todennäköisesti kovin monet aidot voidellut eivät kuitenkaan ole tulleet uskottomiksi. Toisaalta ajan kuluessa jotkut kristityt, jotka on kastettu vuoden 1935 jälkeen, ovat saaneet todistuksen siitä, että heillä on taivaallinen toivo (Roomalaisille 8:16, 17). Tämän vuoksi vaikuttaa siltä, että emme voi määrittää tarkkaa ajankohtaa, jolloin kristittyjen kutsuminen taivaalliseen toivoon lakkaa.

Miten muiden tulisi suhtautua kristittyyn, joka on sydämessään vakuuttunut siitä, että hän on nyt voideltu, ja joka alkaa ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin? Häntä ei pitäisi tuomita. Kyseessä on hänen ja Jehovan välinen asia. (Roomalaisille 14:12.) Aidot voidellut kristityt eivät kuitenkaan vaadi osakseen erityishuomiota. He eivät ajattele, että heillä voideltuina on erityistä ymmärrystä, jota ei suuren joukon kokeneillakaan jäsenillä voisi olla. He eivät usko, että heillä on ilman muuta enemmän pyhää henkeä kuin heidän muihin lampaisiin kuuluvilla tovereillaan. He eivät myöskään odota toisilta erikoiskohtelua eivätkä väitä, että vertauskuvien nauttiminen nostaa heidät seurakunnan nimitettyjen vanhimpien yläpuolelle. He muistavat nöyrästi, että ensimmäisellä vuosisadalla jotkut voidellut miehet eivät pätevöityneet vanhimmiksi tai avustaviksi palvelijoiksi. (1. Timoteukselle 3:1–10, 12, 13; Titukselle 1:5–9; Jaakobin kirje 3:1.) Jotkut voidelluista kristityistä olivat jopa hengellisesti heikkoja (1. Tessalonikalaisille 5:14). Sisaret eivät opettaneet seurakuntaa, vaikka he olivatkin voideltuja (1. Timoteukselle 2:11, 12).

Näin ollen voidellut kristityt ja heidän muihin lampaisiin kuuluvat toverinsa pyrkivät yhdessä pysymään hengellisesti vahvoina, kehittämään hengen hedelmää ja työskentelemään seurakunnan rauhan hyväksi. Kaikki kristityt, olivatpa he voideltuja tai muita lampaita, saarnaavat ahkerasti hyvää uutista ja ponnistelevat opetuslasten tekemiseksi hallintoelimen ohjauksessa. Voidellut kristityt tekevät mielellään tämän niin kauan kuin on Jehovan tahto, että he palvelevat häntä maan päällä."
(lihavointi minun, otsikoita paitsi)

Että näin menetelkää. Ja hyi Sinua, "Vieras", koska et tätä oppia ole mieleesi painanut. Neuvoisin Sinua ahkeroimaan salilla käymisessä ja Vartiotornin kotitutkistelussa, varsinkin Lukijoiden kysymysten osalta. Vaihtoehtoisesti oikeanlaatuinen silmävoidekin käy, mutta ainoastaan lääkärin määräyksellä.

[Markku Meilo]

Aidot voidellut kristityt eivät kuitenkaan vaadi osakseen erityishuomiota. He eivät ajattele, että heillä voideltuina on erityistä ymmärrystä, jota ei suuren joukon kokeneillakaan jäsenillä voisi olla.

Tuo on käytäntö, itse oppinäkemys ei ole samaa mieltä. Sen mukaan voidellut ovat luokkana vastuussa suuren joukon opettamisesta. Kun voideltuja aikanaan oli riittävästi, niin seurakunnanpalvelijan edellytettiin kuuluvan voideltuihin. Kun Jehova pitkämielisyydessään ei hyväksynyt yhtäkään Vt-seuran ajoittamista maailmanlopuista, niin oli pakko hyväksyä paarialuokkaakin kaitsijoiksi seurakuntiin. Siis sitä luokkaa, joka ei aikoinaan ollut edes jehovantodistajia eikä saanut olla läsnä muistonvietossa.

Jehovaa ei tunnu häiritsevän sekään seikka, että tuo opetusvelvollisuus on sekä pienen lauman miehillä että naisilla, mutta naisille on sälytetty lisävastuuna opetuskielto. Siihenkin Jehova on jo tottunut, että joukko täyttyy aika ajoin ja aika ajoin ovi laitetaan taas raolleen ja porukkaa otetaan lisää, vaikka 144000 on tullut monin verroin täyteen jo ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä.

[Jaakko Ahvenainen]

Mutta jos nainen toimii viittomakielen tulkkina, onkin tarkkaan otettava selvää, milloin pitää myssyn päässä ja milloin ottaa sen pois. Kas ei ole helppoa todistajanaisen kuinnioittava elämä, ei.

[kirjallisuusveli]

Mutta jos nainen toimii viittomakielen tulkkina, onkin tarkkaan otettava selvää, milloin pitää myssyn päässä ja milloin ottaa sen pois. Kas ei ole helppoa todistajanaisen kuinnioittava elämä, ei.

Tulkki on tulkki, eikä hänen sellaisena toimiessaan tarvitse temppuilla päähineitten kanssa.

[nina2011]

No entäs ne voidellut naiset? Eihän nainen voi olla vastuussa opettamisesta seurakunnassa? Olisiko pieni ristiriita.

[Jaakko Ahvenainen]

Tulkki on tulkki, eikä hänen sellaisena toimiessaan tarvitse temppuilla päähineitten kanssa.

Minä voin olla väärässä, veliseni, mutta Vartiotorni ei. Kas tässä:


( w09 15/11 s. 12-13)
"Lukijoiden kysymyksiä

Tuleeko sisaren käyttää päänpeitettä, kun hän kristillisissä kokouksissa tai konventeissa tulkkaa raamatullisia puheita viittomakielelle?
Yleisesti voidaan sanoa, että kristityn naisen tulee käyttää päänpeitettä, kun hän suorittaa tehtäviä, jotka kuuluvat tavallisesti hänen aviomiehelleen tai jollekin seurakunnan veljelle. Tämä on sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, jonka apostoli Paavali esitti: ”Jokainen nainen, joka rukoilee tai profetoi pää peittämättömänä, saattaa päänsä häpeään”, sillä ”mies on naisen pää”. (1. Kor. 11:3–10.) Kun sisar käyttää sellaisissa tilanteissa yksinkertaista ja asianmukaista päänpeitettä, hän osoittaa alistuvansa kristillisen seurakunnan teokraattiseen toimintatapaan (1. Tim. 2:11, 12).

Mutta entä jos sisar tulkkaa viittomakielelle esimerkiksi veljen esitelmää? On totta, että tällöin hän pelkästään välittää ajatuksia kieleltä toiselle. Toisin sanoen opetus ei ole lähtöisin häneltä vaan veljeltä, jonka puhetta hän tulkkaa. Viittomakielelle tulkkaaminen on kuitenkin hyvin erilaista kuin tulkkaaminen puhutuille kielille. Puhuttuja kieliä tulkattaessa yleisö voi kohdistaa huomionsa puhujaan ja silti kuunnella tulkkia. Sisaret, jotka tulkkaavat puhutuille kielille, eivät myöskään ole tavallisesti esillä yhtä näkyvästi kuin viittomakielen tulkit. Toisinaan he saattavat tulkatessaan jopa istua, tai jos he seisovat, he katsovat pikemminkin puhujaan kuin yleisöön. Puhutulle kielelle tulkkaavan sisaren ei siis tarvitsisi käyttää päänpeitettä.

On lisäksi otettava huomioon se, että kun puheita tulkataan viittomakielelle nykytekniikkaa hyödyntäen, tulkin rooli saattaa entisestäänkin korostua. Tulkki näkyy yleensä suurella valkokankaalla, kun taas itse puhujaa yleisö ei ehkä näe lainkaan. On siksi sopivaa, että viittomakielelle tulkkaava sisar käyttää päänpeitettä ja näin tunnustaa, että hänen osansa tulkkina on toissijainen.
Miten tämä uusi ohje vaikuttaa viittomakielen tulkkaukseen, kun on kyse teokraattisen palveluskoulun eri osista sekä näytteistä ja vastauksista, joita esitetään seurakunnan raamatuntutkistelussa, palveluskokouksessa ja Vartiotornin tutkistelussa?

Tulisiko viittomakielen tulkkina toimivan sisaren käyttää päänpeitettä myös tällaisissa tilanteissa? Päänpeitteen käyttäminen ei joissakin tilanteissa ole välttämätöntä, koska kaikille läsnäolijoille pitäisi olla selvää, ettei sisar johda kokousta. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun hän tulkkaa yleisön vastauksia, sisarten harjoituspuheita tai näytteitä. Mutta kun hän tulkkaa näissä kokouksissa veljien puheita, toimii tulkkina Vartiotornin tutkistelua tai seurakunnan raamatuntutkistelua johtavalle veljelle tai johtaa laulujen viittomista, hänen tulee käyttää päänpeitettä. Sisar saattaa saman kokouksen aikana joutua olemaan tulkkina veljille, sisarille, lapsille ja seurakunnan vanhimmille. Tämän huomioon ottaen hänen voi olla käytännöllistä pitää päänpeitettä koko kokouksen ajan."

Ja kommentit, veliseni.
Huomautus: Olen hieman lisännyt kappalejakoa tekstin luettavuuden parantamiseksi. Joillakin on tabernaakelihousut, toisilla -pipo toisinaan. Pukukoodi on täsmällinen ja tarkka.

[kirjallisuusveli]

Ja kommentit, veliseni
Huomautus: Olen hieman lisännyt kappalejakoa tekstin luettavuuden parantamiseksi.

Seura vaatii viittomakielelle tulkkaavalta sisarelta päänpeitettä näköjään. Ei siitä tulkki pääse yli eikä ympäri, eikä nänen näin ollen tarvitse tässäkään asiassa omaa päätänsä vaivata.

Olet tietoinen seuran nykytulkinnasta ja siten oikeassa. Seura taas on metsässä. Tulkki on tulkki - vaikka sitten olisikin näkyvämmin esillä. Koko päänpeittämisen sekoiluun pitäisi kiinnittää ajatuksella huomiota ja lopettaa siihen liittyvää täysin tarpeetonta pelleilyä.

[Jaakko Ahvenainen]

No entäs ne voidellut naiset? Eihän nainen voi olla vastuussa opettamisesta seurakunnassa? Olisiko pieni ristiriita.

Ei,ei ja ei, mutta voideltuun päähän sopii tiukkakin pipo paremmin.

[Virus]

"Jaakko Ahvenainen:
Ei,ei ja ei, mutta voideltuun päähän sopii tiukkakin pipo paremmin. "

Paras sutkaus aikoihin.!!!!!!

[Aaac]

Löysin mielenkiintoisen ajatuksen JW-foorumilta. Juutalaisten piti teurastaa pääsiäislammas 14. nisankuuta "kahden illan välissä" ja syödä se seuraavana yönä. Ja kun vuorokausi vaihtuu auringonlaskussa, niin tosiasiassa juutalaiset juhlivat pääsiäistä vasta 15. päivän ensi tunteina. Jeesus varmasti teki näin, jos oli ylipäänsä olemassa ja jos oli juutalainen. Eli JT:t viettävätkin muistonviettoa vuorokauden etuajassa, nisankuun 14. päivän ensitunteina.

http://www.jehovahs-witness.net/watchto ... htower-org