Jehovan todistajat lähitarkastelussa
https://veljesseura.org/foorumi/
Entä ne entiset jt:t, jotka lähestyvät Jumalaa rukouksessa? Likikään kaikki entiset jt:t kun eivät ole ateisteja.Vieras kirjoitti:Pois ajelehtiminen alkaa kun ihminen ei enää tunne voivansa lähestyä Jumalaa rukouksessa.
Itse asiassa kyse on Vt-seuran lähestymisestä, minkään jumalan olemassaolosta kun ei ole havaintoa.Vieras kirjoitti:Pois ajelehtiminen alkaa kun ihminen ei enää tunne voivansa lähestyä Jumalaa rukouksessa.
Tony Syrjänen kirjoitti:Entä ne entiset jt:t, jotka lähestyvät Jumalaa rukouksessa? Likikään kaikki entiset jt:t kun eivät ole ateisteja.Vieras kirjoitti:Pois ajelehtiminen alkaa kun ihminen ei enää tunne voivansa lähestyä Jumalaa rukouksessa.
Vt-seuraa en ole kuulutkaan lähestyttävän rukouksessa ? ;DMarkku Meilo kirjoitti:Itse asiassa kyse on Vt-seuran lähestymisestä, minkään jumalan olemassaolosta kun ei ole havaintoa.Vieras kirjoitti:Pois ajelehtiminen alkaa kun ihminen ei enää tunne voivansa lähestyä Jumalaa rukouksessa.
Olisikin muuten mielenkiintoista saada tilastoa kuinka usein järjestö mainitaan julkisissa rukouksissa Jumalaan verrattuna. Lonkalta heittäisin että Jumala mainitaan tilastollisesti useammin, mutta että järjestö -maininta ei häviä mitenkään rökälemäisesti.Vieras kirjoitti:Vt-seuraa en ole kuulutkaan lähestyttävän rukouksessa ? ;D
Ei haittaa, oleellista on vakavasti otettava havainto jostain jumalasta. Ilman sellaista koko homma pyörii havaittavissa olevan järjestön ympärillä, jonka toimintaan rukoukset tosiasiassa liittyvät.Vieras kirjoitti:Vt-seuraa en ole kuulutkaan lähestyttävän rukouksessa ? ;D
"Jehovan todistajien yhteyteen hyväksyminen edellyttää sitä, että henkilö hyväksyy kaikki Raamatun tosi opetukset, myös ne raamatulliset käsitykset, joita vain Jehovan todistajat opettavat." (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1986 s. 30, 31)Kivikko kirjoitti:Mä en ole eläissäni tutkinut Raamattua mitenkään päivittäin, ainakaan kuukauden rupeamaa kauemmin (joskus lapsena konventtihuuman jälkeen).
En tutkinut edes silloin mitään tiettyä kirjaa kun menin kasteelle. En ole rukoillut itsekseni sen jälkeen kun täytin 8 vuotta. Kuitenkin yritin kasvaa JT:ksi, mihin minua yritettiinkin kasvattaa.
Aloitin hiipumiseni niin, että aloin kokouksissä aivottomana istumisen sijaan oikeasti lukea Raamattua ja tutkimaan eri aiheita kesken ohjelmien. Jätin siis ohjelmat sikseen ja käytin ajan omaan tutkimiseen. Se yhdessä sen luotaantyöntävän toiston ja jankuttamisen kanssa avasi minun silmäni.
Hiipumiseni jatkui niin että jätin kenttäilyn väliin, sekä osan kokouksista "töiden" varjolla. Pikkuhiljaa kokouskerrat harvenivat, ja siinä samalla järjestökin harvensi kokouksiaan, eli oikeastaan se teki hyvän palveluksen tässä monelle.
Nyt olen täysin toimeton, ja elämä sujuu. Olen löytänyt ulkopuolelta yllättäviä ystäviä, ja olen saanut kaikki elämän peruselementit jollain tapaa järjestykseen. Tähän en olisi koskaan onnistunut aktiivisena JT:na.
Seuraavana tavoitteena minulla on jättää eropaperit ja kertoa kaikille niille, jotka eivät tilanteestani vielä tiedä. Näin hiipuminen on mennyt minun kohdallani.
Ei siinä kaikkia kysymyksiä tai kohtia läpi käydä. Se on vähän sama kuin koulussa että kokeessa on aihealue ja siitä esitetään kysymyksiä niin, että saadaan selville miten hyvin oppilas aihealueen on sisäistänyt.Vieras kirjoitti:Käytiinkö reilut sata kastekysymystä miten tarkasti läpi ?
Jehovan todistaja ei koskaan lähesty "Jumalaa" rukouksessa, vaan Jehovaa. Tämä on niin itsestään selvää, että epäilen vähän Vieraan asiantuntemusta.Vieras kirjoitti:Pois ajelehtiminen alkaa kun ihminen ei enää tunne voivansa lähestyä Jumalaa rukouksessa.
Miksi se on kauheaa?Vieras kirjoitti:Onhan se kauheaa kun joku pystyy huolensa Jumalalle kertomaan rukouksessa,
ja jopa apuakin kehtaa Häneltä pyytää..
Eikö täällä ollut ihan oma avauksensa vitseille...Vieras kirjoitti:Onhan se kauheaa kun joku pystyy huolensa Jumalalle kertomaan rukouksessa,
ja jopa apuakin kehtaa Häneltä pyytää..
Ja sitä myös saa ;D
Ihan turhauttavaa, kertakaikkiaan...
Tuollaiset eivät ole mitään varsinaisia keräilyharvinaisuuksia. Nuorena radiorapparina olen ollut tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka ovat saaneet jumalalta (ei Jehova-malliselta) elämänohjeita radionsa välityksellä. Radion ei aina tarvinnut olla päälläkään, koska jumala osasi puhua heille kylmänkin putkiradion kautta. Nämä eivät olleet kovin potentiaalista asiakaskuntaa, koska heillä ei ollut mitään kiirettä korjauttaa radiota.Vieraas kirjoitti:Siksi jaksan ihmetellä edelleen lahkossa olevia lähisukulaisiani, jotka kuulemma keskustelevat Jehovan kanssa rukouksessa.
Ei kai, pitäähän se pirteänä kun pitää kehitellä itselleen rukousvastauksia.Vieras kirjoitti:Onhan se kauheaa kun joku pystyy huolensa Jumalalle kertomaan rukouksessa,
ja jopa apuakin kehtaa Häneltä pyytää..
Ja sitä myös saa ;D
Ihan turhauttavaa, kertakaikkiaan...