Veljesseura.org

Voisimme syyttää monia asioita siitä, miksi elämämme on sellaista kuin se on.
Loistavia tekosyitä ja syntipukkeja ovat huono lapsuus tai heikko terveys, ikä, sukupuoli, ulkonäkö, rotu tai riittämätön koulutus.
Kuitenkaan mikään näistä ei voi pidätellä meitä menestymästä ja tulemasta tyytyväisiksi, ellemme itse anna niille voimaa ja valtaa tehdä sitä.
Ottamalla vastuun omasta elämästämme ja
puhdistamalla mielemme menneisyyden syyttämisestä pääsemme eroon siitä hiljaisesta epätoivosta, jossa niin monet meistä elävät.

Vieras kirjoitti:Kuten tunnettua, kriisit voivat tuottaa uusia ja myönteisiä toimintamalleja ja ajattelutapoja .

Tässä osiossa keskustellaan Vt-seuran oppinäkemyksistä ja raamatuntulkinnasta, joten Vartiotorniseuran mukaan ihmisten tulevaisuuden eväät ovat olleet kovin heikot jo useita sukupolvia. Ellei ihminen käänny jehovantodistajaksi, niin hän kuolee ennenaikaisesti pian kohtaavaavassa maailmanlopussa. Ongelma onkin jo luonnollisesti kuolleiden sukupolvien ennenaikaisen kuoleman toteuttaminen, tosin Vt-seuralle se on ainaostaan selittelykysymys.

Mitä kriiseihin tulee, niin jehovantodistajuuden jättämisen kriisi ei Vt-seuran mukaan voi johtaa myönteisiin toimintamalleihin eikä ajattelutapoihin.

Vieras kirjoitti:..puhdistamalla mielemme menneisyyden syyttämisestä pääsemme eroon siitä hiljaisesta epätoivosta, jossa niin monet meistä elävät.

Lannistuneisuuden kautta katkeruuteen ja siitä negatiiviseen suhtautumiseen ja kiukkuisuuteen. Sitten vielä mielen puhdistaminen menneisyyden syyttelystä ja ero epätoivosta.

Osaat varmaan valaista miten kirjoittelusi liittyy Vt-seuran oppinäkemyksiin ja raamatuntulkintaan?

Vieras kirjoitti:Ja negatiivarit voivat itsekin huonosti..
Negatiivisuus voi pahentaa oireita..

Negatiivinen elämänasenne tulee siis mielestäsi siitä, että ihminen on joko kyvytön tai haluton antamaan anteeksi?

Vieras kirjoitti:Tutkijat uskovat negatiivisten luonteenpiirteiden ennustavan ketkä potilaat todennäköisesti pärjäävät heikommin sairaalahoidon jälkeen.

Eli puhutaanko tässä nyt negatiivisuudesta osana ihmisen (pysyvää) persoonallisuutta, vaiko ikävien kokemusten kautta tullutta negatiivista elämänasennetta? Kaksi hyvinkin eri asiaa, sanoisin.

Markku Meilo kirjoitti:

Vieras kirjoitti:..puhdistamalla mielemme menneisyyden syyttämisestä pääsemme eroon siitä hiljaisesta epätoivosta, jossa niin monet meistä elävät.

Lannistuneisuuden kautta katkeruuteen ja siitä negatiiviseen suhtautumiseen ja kiukkuisuuteen. Sitten vielä mielen puhdistaminen menneisyyden syyttelystä ja ero epätoivosta.

Osaat varmaan valaista miten kirjoittelusi liittyy Vt-seuran oppinäkemyksiin ja raamatuntulkintaan?

Moni, joka on kokenut Vt-seuran itselleen haitalliseksi,
on "puhdistanut mielensä" lopettamalla "seurustelemasta" kokonaan sen kielteisiä/negatiivisia herättävän asian kanssa.
---"seurusteluksi" voi sanoa jos jatkuvasti muistuttaa itseään menneistä ikävistä asioista.....
Asiat ovat käsitelleet -pitkänkin prosessin kautta?
Onko ihmiselle hyväksi ajatella vuosikymmenien ajan asioita, jotka hän on kokenut itselleen todella haitallisiksi?

Elikä ajattelevat nykyisin ihan kokonaan muita asioita, ja voivat-omien sanojensa mukaan:
paljon paremmin kuin ennen :D

---Onko ihmiselle hyväksi ajatella vuosikymmenien ajan asioita, jotka hän on kokenut itselleen todella haitallisiksi? ---
piti olla:
---Onko ihmiselle hyväksi ajatella INTENSIIVISESTI vuosikymmenien ajan asioita, jotka hän on kokenut itselleen todella haitallisiksi?
Eihän niitä asioita kokonaan voi unohtaa..

Vieras kirjoitti:Moni, joka on kokenut Vt-seuran itselleen haitalliseksi,
on "puhdistanut mielensä" lopettamalla "seurustelemasta" kokonaan sen kielteisiä/negatiivisia herättävän asian kanssa.

Käsitykseni mukaan suuri - ellei suurin - osa todella hautaa jt-menneisyytensä käsittelemättä sitä. Olen kuullut väitettävän, että sellainen saattaa myöhemmällä iällä aiheuttaa yläpään ongelmia.

---"seurusteluksi" voi sanoa jos jatkuvasti muistuttaa itseään menneistä ikävistä asioista.....
Asiat ovat käsitelleet -pitkänkin prosessin kautta?

Voit toki sanoa seurusteluksi ihan mitä itse lystäät, minä taas olen pyrkinyt seurustelemaan jehovantodistajien kanssa, siinä aina onnistunmatta. Jt-mutsi kuittaa keskustelun jt-opetuksista mielenkiinnottomaksi mielipideasiaksi, ovellani käynyt jt ei palannutkaan lupauksensa mukaan, tuttu vanhin ei vastannut lähiseurakuntaan lähettämääni kirjeeseen jne.

Onko ihmiselle hyväksi ajatella vuosikymmenien ajan asioita, jotka hän on kokenut itselleen todella haitallisiksi?

Oikein hyvä kysymys, jatketaan käytännön esimerkeillä:
- Onko entiselle narkkarille hyväksi ajatella asioita, jotka hän kokee haitallisiksi?
- Onko entiselle alkoholistille hyväksi ajatella asioita, jotka hän kokee haitallisiksi?
- Onko lääkärille hyväksi ajatella asioita, jotka hän kokee haitallisiksi?
- Onko brankkarille hyväksi ajatella asioita, jotka hän kokee haitallisiksi?
- Onko poliisille hyväksi ajatella asioita, jotka hän kokee haitallisiksi?
- Onko laamannille hyväksi ajatella asioita, jotka hän kokee haitallisiksi?
- Onko kihlakunnan syyttäjälle hyväksi ajatella asioita, jotka hän kokee haitallisiksi?

Bonuksena esitän sinulle aiheeseen liittyvät kysymykset:

Mikä mielestäsi voisi olla syynä siihen, että jehovantodistajamielisiksi miellettävät kirjoittajat ovat huomattavan usein huolissaan entisten jehovantodistajien hyvinvoinnista, ajankäytöstä, mielenterveydestä jne?

Ja mikä mielestäsi mahtaa olla syynä, että vastaavat kirjoittajat aniharvoin antautuvat kirjoittamaan entisten jehovantodistajien kanssa siitä mitä jehovantodistajat kutsuvat elämää pelastavaksi totuudeksi, vaan pyrkivät puhumaan sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tietävät ko. asioista mahdollisimman vähän?

Minulle on vuosien kuluessa syntynyt tunne, että noilla kahdella kysymyksellä on yhteinen nimittäjä, mitä itse ajattelet?

- Onko entiselle narkkarille hyväksi ajatella asioita, jotka hän kokee haitallisiksi?
- Onko entiselle alkoholistille hyväksi ajatella asioita, jotka hän kokee haitallisiksi?

Kehoittaisin entistä narkkaria/alkkaria ajattelemaan ihan kokonaan muita asioita kuin viinan juomista tai huumeitten käyttämistä.

Vieras kirjoitti:Kehoittaisin entistä narkkaria/alkkaria ajattelemaan ihan kokonaan muita asioita kuin viinan juomista tai huumeitten käyttämistä.

Sulkeeko mielipiteesi pois sen, että tuollaiset henkilöt hankkisivat lisää tietoa päihteistä ja käyttäisivät tietoaan sekä aikaansa huumeista irti pyrkivien auttamiseen?

Entäs ne varsinaiset kysymykset viestin lopussa, liian vaikeita tai paljastavia?

Kyllä se vaan on niin, että vuosia, jopa vuosikymmeniä Jehovan todistajana ollut, ei pääse koskaan täysin eroon tästä asiasta. Jos omaatuntoa soimaa jatkuvasti ajatus "jos sittenkin" olisi pitänyt pysyä uskollisena todistajana, kalvaa tämä ikävällä tavalla mieltä jatkuvasti. Siksi tämä asia tulee tehdä itselle täysin selväksi. Meilo totesi jossain kirjoituksissaan, että samoin kun hän oppi "totuuden" tutkimalla, samoin hän oppi sen, ettei totuus ollutkaan totuus tutkimalla. Näin mieltä ei jää kalvamaan syytös "jos sittenkin".
Katkeruutta jää väkisinkin mieleen jossain määrin, koska monilta meni suuri osa elämää aivan hukkaan. Kirjoittelu näillä sivustoilla voi helpottaa jonkin verran, kun voi olla muille saman kokeneille avuksi.

Vieras kirjoitti:Kyllä se vaan on niin, että vuosia, jopa vuosikymmeniä Jehovan todistajana ollut, ei pääse koskaan täysin eroon tästä asiasta.

Näin se on ja sama sääntö pätee esimerkiksi vaikka vuosikymmeniä perunaa viljelleeseen henkilöön. Kun perunanviljelijä on myynyt tuotanoyksikkönsä ja/tai vetäytynyt eläkkeelle, niin eivät perunat pyyhkiydy pois ajatuksista.

Näin mieltä ei jää kalvamaan syytös "jos sittenkin".

Totta tai ei, niin olen lukenut ammatti-ihmisten pitävän tuota kalvamista mahdollisena "aikapommina". Itse elin erotettuna tuossa tilassa noin 25 vuotta ja tiedän mitä on elää tuon epäilyn kanssa.

" ja tiedän mitä on elää tuon epäilyn kanssa. "

-Ja paras neuvo on itse tutkia vastaukset epäilyksiinsä ? Ei ole olemassa eikä kirjoitettavissa tuollaista parikytsivuista ohjekirjasta "vapaaksi epäilyistä, että muka lahko olisi oikeassa" ?

Yleensä on niin, että 'parhaimmat' neuvot saa henkilöltä, joka vähiten asioista on perillä. Mitä pienempi kokemus, sitä varmempi käsitys. Jehovantodistajuudesta selviämiseen vaikuttaa toki merkittävästi se, kuinka syvällä ja kauan henkilö on lahkossa ollut. Joku aikuisiällä kääntynyt ja parissa vuodessa lahkoon pettynyt voi hyvinkin jättää koko roskan taakseen ja jatkaa elämäänsä miettimällä muita asioita. Etenkin jos hän on saanut täyden henkilökohtaisen vakuuden siitä, että lahko on huijarilahko jolla ei ole 'totuutta'.

Syvällä lahkossa mukana olleet eivät voi noin vain jättää sitä taakseen ja ryhtyä elämään muuta elämää. Mielenhallinnan voima jäytää edelleen alitajuntaa ja esittää 'mitä jos kuitenkin' -ajatuksia. Vain TIETO lahkon oppien vääryyksistä voi auttaa irrottautumaan siitä oikeasti ja kaikista lahkon opettamista pelotteluista. Asioihin kannattaa siksi paneutua ja auttaa itseään pääsemään siitä oikeasti irti. Samalla jos auttaa toisia vastaavassa tilanteessa olevia, saa hyvän mielen itselleen ja tuo työ vahvistaa omaakin irtautumista.

Vt:n kirjoituksesta päätellen monia lahkolaisia alkaa jo vaivaamaan vakavasti tämä loputon turhan odottelu ja he alkavat 'lannistumaan' uskossaan. He etenkin ovat niitä, joita on hyvä päästä auttamaan ja kertomaan heille lahkottoman elämän Hyvää Uutista.

Vieras kirjoitti:-Ja paras neuvo on itse tutkia vastaukset epäilyksiinsä ?

Yhtä parasta neuvoa ei ole, koska jokainen todistaja painottaa asioita omalla tavallaan. Jonkun mielestä menneet ovat menneitä, toinen katsoo mille pohjalle zydeemi on rakennettu jne.

Ei ole olemassa eikä kirjoitettavissa tuollaista parikytsivuista ohjekirjasta "vapaaksi epäilyistä, että muka lahko olisi oikeassa" ?

Itse koen kohdallani, että ko. "ohjekirjanen" on parasta "kirjoittaa" itse, eli varmistaa asiat riittävän monelta kantilta, että kokee käsityksensä todella omiksi ja itse hankituiksi. Toki lukeminen ja kesksutelu on tärkeä osa osa tuollaisen oman kirjasen luonnissa.

RaM kirjoitti:Asioihin kannattaa siksi paneutua ja auttaa itseään pääsemään siitä oikeasti irti.

Tuli just mieleen, että yksi hyvä vaihe oli se kun tajusi, että oppii kaiken aikaa lisää opillisia kysymyksiä, joita saliuskottavat jehovantodistajat eivät suurin surminkaan käsittele.