Veljesseura.org

Juu... ei minullakaan sentään ihan NOIN rankkaa ollut. Sori munaukseni eli viikko x 2 (nykyään, ennen oli 3) tekee reilut 100 pakollista kokousta vuodessa ja siihen päälle ovityö (jos ei ole lusmu) 2 x viikossa.

Niin... miten muuten sen kirkon juttuihin osallistumisen kanssa olikaan... oliko ne raskas taakka?

Vieras kirjoitti:

RaM kirjoitti:Koitko tosiaankin luterilaisena, että sinulla on velvollisuus viettää kaikki mainitsemasi juhlat? :shock:

Lisähuomautuksena: sinulla on lähestulkoon pakko osallistua noin 700 jt-kokoukseen vuodessa. Kirkossa jos ei käy niin kukaan ei tule ovelle koputtelemaan.

700 kokousta/v.
Onpas sinulla ollut rankkaa....
Vuodessa on 365 päivää... O_O ??

Aivan huumorilla sanoisin, että tuollaisella kokousmäärällä vuodessa, alan ymmärtämään Markku Meilon aktiivisuutta. Jos Meilolle on tuollaisia kokous-extroja järjestetty, niin on ymmärrettävää, että asia jää pikkasen soimaan päähän ;-)

P.S.
Kaikkille niille, jotka suunnittelevat hernekeiton nuuhkaisemista nenään sanon, että kommenttini on kirjoitettu hyvässä ja sopuisassa hengessä.

Kovanyrkki.

Näköjään meni kommenttini täysin huumorin puolelle, koska kokouksissakävijä olikin RaM eikä Meilo.

Anteeksipyyntö molemmille sekaannuksesta.

Kovanyrkki.

Jos joutuu aivopestyksi, tuleeko ihmisestä koskaan "normaali" ?
Onko siitä olemassa mitään tutkimuksia?

Siis onko vielä vuosikymmenien jälkeen sekasin, vaikka on irtaantunut aivopesuporukasta?
Jotenkin vaikuttaa siltä että se vammauttaa loppuiäksi?

Uskonto (olipa lahko mikä tahansa) vammauttaa. Se on selviö.

Vieras kirjoitti:Kyllä.
Se ei ollut velvollisuus, vaan PAKKO.
Pääsiäinen ahdisti lapsena tavattomasti,kun piti kökkiä sisällä eikä saanut mennä muualle kuin kirkkoon.
Joulu oli hauskempi, kun sai pari lahjaakin, ja pipareita. :)

Synttärit oli tosi karmeita tilaisuuksia, ja vanhemmat tuskailivat rahojen vähyyttä,kun oli PAKKO osallistua sukulaisten ja työkavereitten lahjoihin, ja mennä päiville pönöttämään, typerien sukulaisten kanssa...

Koulukaverit arvosti sen mukaan, kuka antoi parhaat synttärilahjat..
Ripillepääsy oli pakkopullaa, pakko käydä rippikoulu.
Ja vanhemmat kitisi rahanmenoa joka käänteessä: aina oli jotain juhlapyhää tai syntymäpäivää edessä, mihin piti rahaa säästää.
Ihmettelin itsekseni, miksi sikarikkaille sukulaisille piti ostaa kalliita lahjoja-kimpassa--
kun ei ne niitä lahjoja edes arvostaneet.

Aikuisten känniset toilailut juhlien ja synttäreiden tiimoilta olivat joskus hupaisia, joskus tosi murheellisiakin...
Sitten itse aikuisena noudatti kotoa opittua käytöskaavaa pakollisine kirkkopyhineen ja synttäreineen, ja "kissanristiäisineen".
--kunnes sain käsiini opuksen, josta tajusin, ettei mun oo mikään pakko niitä viettääkään :D
Lapsena opitut jutut oli kyllä sitkeessä..."mitä ihmisetkin sanoo jos me ei osallistuta Arvon 50-vuotislahjaan"..heh-heeh

Sulla on ollut luterilaiseksi poikkeuksellisen aktiivinen perhe lapsuudessasi. Minä kävin vain koulun kanssa vain joulu- ja kevätkirkossa. Vanhempien kanssa en koskaan. Riparin nuorisoleirin muodossa. Minua ei erotettu kirkosta eikä julistettu srk.ssa toimettomaksi.Yhtään helvetti-saarnaa en muista kirkossa kuulleeni (ks. Helvetti vs. harmagedon). En tiedä, miksi vanhempasi joivat, jos olivat näin poikkeuksellisen uskonnollisia? JT:t nauraa toisten tärkeille päville kuten 50-v juhlat elämän virstanpylväänä. JT-lapset kateellisia maailmallisille lahjoista?

Ei toki ole vähäistä huomioonottaa sitä fyysisen liikunnan tarjontaa jota seura jäsenilleen osoittaa. Ajatellanpa vaikka 8-kerroksista taloa, jossa on kolme rappua. Mikäli haluaa jokaiseen kerrokseen kiivetä, ei ole epäilyäkään siitä, etteikö kunto kasvaisi. En missään tapauksessa suosittele hissin käyttöä.
Joten on tässä touhussa hyvätkin puolensa.

Vieras kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Kyllä.
Se ei ollut velvollisuus, vaan PAKKO.
Pääsiäinen ahdisti lapsena tavattomasti,kun piti kökkiä sisällä eikä saanut mennä muualle kuin kirkkoon.
Joulu oli hauskempi, kun sai pari lahjaakin, ja pipareita. :)

Synttärit oli tosi karmeita tilaisuuksia, ja vanhemmat tuskailivat rahojen vähyyttä,kun oli PAKKO osallistua sukulaisten ja työkavereitten lahjoihin, ja mennä päiville pönöttämään, typerien sukulaisten kanssa...

Koulukaverit arvosti sen mukaan, kuka antoi parhaat synttärilahjat..
Ripillepääsy oli pakkopullaa, pakko käydä rippikoulu.
Ja vanhemmat kitisi rahanmenoa joka käänteessä: aina oli jotain juhlapyhää tai syntymäpäivää edessä, mihin piti rahaa säästää.
Ihmettelin itsekseni, miksi sikarikkaille sukulaisille piti ostaa kalliita lahjoja-kimpassa--
kun ei ne niitä lahjoja edes arvostaneet.

Aikuisten känniset toilailut juhlien ja synttäreiden tiimoilta olivat joskus hupaisia, joskus tosi murheellisiakin...
Sitten itse aikuisena noudatti kotoa opittua käytöskaavaa pakollisine kirkkopyhineen ja synttäreineen, ja "kissanristiäisineen".
--kunnes sain käsiini opuksen, josta tajusin, ettei mun oo mikään pakko niitä viettääkään :D
Lapsena opitut jutut oli kyllä sitkeessä..."mitä ihmisetkin sanoo jos me ei osallistuta Arvon 50-vuotislahjaan"..heh-heeh

Sulla on ollut luterilaiseksi poikkeuksellisen aktiivinen perhe lapsuudessasi. Minä kävin vain koulun kanssa vain joulu- ja kevätkirkossa. Vanhempien kanssa en koskaan. Riparin nuorisoleirin muodossa. Minua ei erotettu kirkosta eikä julistettu srk.ssa toimettomaksi.Yhtään helvetti-saarnaa en muista kirkossa kuulleeni (ks. Helvetti vs. harmagedon). En tiedä, miksi vanhempasi joivat, jos olivat näin poikkeuksellisen uskonnollisia? JT:t nauraa toisten tärkeille päville kuten 50-v juhlat elämän virstanpylväänä. JT-lapset kateellisia maailmallisille lahjoista?

Omat vanhemmat ei juoneet, mutta syntymäpäivillä,joilla kävimme-laaja suku-kyllä löytyi aina joku örveltäjä.
Joillakin synttäreillä ei tarjottu kahvia väkevämpää, mutta silti päivänsankari muuttui koko ajan puheliaammaksi....
Ainahan isoon porukkaan mahtuu joku jolla on taskumatti jne...

Uskovaiset vanhemmat yritti omalla käytöksellään näyttää örveltäjille että selvinpäinkin voi synttäreillä olla-etenkin autokuski-
mutta selän takana ne nauroivat heille!

Kyllähän toiset luterilaiset perheet käy joka sunnuntai vielä nykypäivänäkin kirkossa, vaikka taitaa harvinaisempaa olla...
Nykysin ei taida enää papit uskaltaa kovinkaan "puhuttelevia" saarnoja kirkossa pitää, ettei joku vaan suuttus ja eroaisi kirkosta ;D
mutta kyllä ne minun aikaan oli tulta ja tulikiveä täynnä, helvetinlieskoineen.
Riippuu tietysti myös siitä,missäpäin Suomea on...

Lapsenlapsi(luterilainen) oli aika hämmästynyt, kun näki" vihkiraamattuani" (KR33/38) tutkiessaan, että siellä luki monessakin kohtaa "perkele".
Hän pitää sitä kirosanana, eikä uudemmassa Raamatussa sitä käytetä......
Siinä sitä hauskuutta riitti, kun porukat päivitteli, miten Jt:n Raamatussa voi lukea "perkele"---
omia vanhoja KR-33/38 raamattujaan eivät ole sen vertaa avanneet...
Siellä ne naapurinkin Raamatut on sirosti kirjahyllyissä, välillä imuroidaan kirjahylly ja pyyhitään pölyjä pois.. :D

Itse en vietä synttäreitä.
Lapset luterilaisina viettävät, mutteivät odotakaan minulta synttärikutsuja.
Lahjoja olen heille ja lapsenlapsille ostanut silloin kun on sopivaa eteen tullut,ja antanut ne ilman kynttiläkakkuja ja seremonioita.
Yksi lapsenlapsista sanoikin että on kivaa, kun mummo on semmonen "yllärilahja-mummo" elikkä ei tuo lahjoja silloin kun he niitä muilta odottavat... mutta tuokin sitten toisena ajankohtana, ilman erityistä syytä ja odottelua.

Hyvin ovat lahjani kelvanneet, pyrin kyllä kuuntelemaan, onko joku juttu ajankohtaisen tarpeellinen, ja kuuntelen lasten mielipiteitä, mikä on lapsenlapsen tarpeet huomioonottaen mukava lahja..

Kun en tupakoi enkä kapakoi, on varaa ostella lahjoja useamman kerran...kuin synttärilahjaksi tai joululahjaksi ...
Tiedän ja uskon kyllä että muutkin mummot ostavat mussukoilleen lahjoja muulloinkin kuin jouluksi ja syntymäpäiviksi ;D

Mielestäni en kyllä ole huomannut että Jt-perheissä lapset olisivat mitenkään kateellisia" maaailmallisille" lapsille lahjoista, kyllä näkyvät ostavan Jt:t aika ahkerastikin lahjoja toisilleen ja lapsilleen..täälläpäin ainakin...
Omassa lapsuudessani raha oli aika tiukassa,ja siksi varmaan vanhempani tuskailivat kun oli "pakko" osallistua suvun synttärilahjoihin.
Niin oli varmaan monessa muussakin perheessä....
Ei ihmiset taida enää nykysin olla niin tiukkoja siitä että pitäs lahja ostaa, etenkin jos tietävät että toisella on työttömyyttä tms. muuta mikä pitää rahapussin laihana....?
Hyvä olisi jos osattaisiin sovussa elää, Jt:t ja muut uskonyhteisöt, etsimättä suurennuslasin kanssa vikoja toisistammae.. :)
Jokainen ihminen on oma persoonallisuutensa, ja siksi niitä hymyttömiäkin hetkiä tulee--- vaikka oltaisiin ihan samaakin uskoa.

JT:t ei ole sovussa, kun katsovat kaikki muut usonnot Suureksi Babyloniksi, väärän uskon maailmanmahdiksi ja opetuksessaan koko ajan mollaavat kirkkokuntia.

En tiedä, miksi JT:t edes ilmestyvät muiden kirkkoihin esim. hautajaisiin, koska osoittavat siellä mieltään vainajan uskonnon vääryydestä. Olen kuullut sellaistakin, että JT:t menivät jonkun hautajaisiin ja alkoivat siellä pitää omia puheitaan.

Lestadiolaisista tiedän, että perustaja Lars Levi Laestadius piti tulisia saarnoja ja nyt ovat pedofiliatunnustusten parissa kuten JT:tkin ovat välillä olleet.

JT:t yrittää kyllä lasten suhteen korvata uskontonsa puutteita esim. ostamalla lapsille lahjoja muutoin kuin omina juhlapäivinä. En tiedä, jos sinun on ollut pakko olla pääsiäiset sisällä, mutta oma exäni eristi lastamme muista lapsista jo hiekkalaatikkoiästä alkaen ja tätä suitsutettiin seurakunnassa. Ei saanut vapaasti valita kavereitaan. Ja jos lapsi joutuu parisen tuntia istumaan hiljaa kokouksissa, joiden puheista ei ymmärrä mitään, se mahtaa olla pitkäveteistä. Jos olet ollut lapsena luterialinen, et ole tätä kokenut varmaankaan ja vielä monta kertaa viikossa.

JT:t aina sanoo, että muut eivät lue Raamattua. JT:t itse eivät lue oikeaa Raamattua, vaan muunneltua käännöstä. Luterilaiselle on opetettu kristnuskon perusasiat koulussa ja rippikoulussa eikä niitä tarvitse koko ajan tankata. Osataan toimia myös kahvin ym. suhteen ilman yksityiskohtaisia kirjallisia ohjeita ja pohdiskeluja.

Lahja ostetaan usein hyvästä sydämestä ja halutaan muistaa toisia näiden omina juhlapäivinä. JT:llä on vain muistonvietto ja hääpäivä ja siinä muistonvietossakaan ei saa oasallistua vertauskuviin, kuten Jeesus oli opettanut.

RaM kirjoitti:Uskonto (olipa lahko mikä tahansa) vammauttaa. Se on selviö.

Eipä oo nuo lestat eikä hellarit vielä ainakaan muan vammauttaneet. Eivätkä muuten batistinit eikä adressitistit.

Kaikki kiero kasvatus vammauttaa lasta.
Toiset toipuvat, jotkut ei.
Niitä kieroutuneita juttuja löytyy joka uskontokunnasta plus uskonnottomista.
Kaikista.
Ei ole olemassa yhtään ihmisyhteisöä, jonka jäsenet olisivat täydellisiä.
Jos on ,kertokaa minullekin.

Jeesuksen petti oma oma opetuslapsi, joka oli saanut henkilökohtaista opetusta Kristukselta vuosien ajan.
Raamattu kertoo kuinka opetuslapset kinastelivat keskenään siitä, kuka olisi suurin..
Myöhemmin apostolit kinastelivat myös, suuttuivatkin toisilleen....
Raamatussa lukee niin.

Ihmisellä onkin paljon tehtävää että voisi pitää ajatuksensa edes suht puhtaina, samoin puheensa...
Nykyajan meininki on sellaista, että rohkaisun sijasta lannistetaan, nauretaan ja pilkataan.
Ulkonäkö on tärkeämpi kuin ihmisen muut ominaisuudet jne.
Kovasti haukutaan kaikkia, on ihan vihasivustojakin....

"Lähimmisenrakkaus"--=muinaisjäänne

assdaassdsadasds kirjoitti:

RaM kirjoitti:Uskonto (olipa lahko mikä tahansa) vammauttaa. Se on selviö.

Eipä oo nuo lestat eikä hellarit vielä ainakaan muan vammauttaneet. Eivätkä muuten batistinit eikä adressitistit.

Jos ajattelit minun tarkoittaneen uskovaisten tulevan ja kajauttavan sinua halolla päähän, niin erehdyit. Tarkoitin uskontojen vammauttavaa vaikutusta jäseniinsä. Etenkin fundamentalistiset lahkot ovat sen suhteen pahimpia.

Vieras kirjoitti:Hyvä olisi jos osattaisiin sovussa elää, Jt:t ja muut uskonyhteisöt, etsimättä suurennuslasin kanssa vikoja toisistammae..

No johan.... jt-mummo kannattaa uskontojen sekä ihmisten välistä sopua kun taas lahko ja Yahweh ovat tekemässä niistä linnunruokaa. Kutsuvatkin vielä inhottavuuksiksi. Ja löytävät läjäpäin vikoja jopa ilman suurennuslasia.

Mitä jos me mummon kanssa lähdettäisiin sinne kapakkaan (siistiin paikkaan) yhdelle kaljalle (minä tarjoan) ja juteltaisiin hieman elämästä ja elämän tarkoituksesta? Parannettaisiin vähän maailmaa.

Vieras kirjoitti:Onko JT-uskonto pääasiassa harrastus, elämäntapa ja seuranpitosysteemi pikemminkin kuin uskonto?

Jehovan todistajat ovat yhteiskunnallinen aktivistiliike, jonka tuloksena on joukko rajoittavia sääntöjä ja pienoisyhteiskuntakokeilut seurakunnissa ja beeteleissä. Yhteiskuntaan vaikutetaan feissaamalla omia käsityksiä ihmisten ovilla.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Ei toki ole vähäistä huomioonottaa sitä fyysisen liikunnan tarjontaa jota seura jäsenilleen osoittaa. Ajatellanpa vaikka 8-kerroksista taloa, jossa on kolme rappua. Mikäli haluaa jokaiseen kerrokseen kiivetä, ei ole epäilyäkään siitä, etteikö kunto kasvaisi. En missään tapauksessa suosittele hissin käyttöä.
Joten on tässä touhussa hyvätkin puolensa. :D

Yhdistetty kuntolenkki +kenttä= hyvä mieli ja kunnon ylläpito :)
Ja illalla Salille...