Veljesseura.org

Kadotushan on JT-opin mukaan "ei mitään". Kun elämä loppuu niin sitten se loppuu, eikä ole "ajatusta eikä tietoa Tuonelassa minne olet menevä" (vai miten se siis meni). Jos laittaa silmät kiinni ja kuvittelee missä oli ennen kuin maan päälle putkahti, niin eihän siitä mitään tietoa/ajatusta ole. Maasta tulee ja maaksi muuttuu. Yhdenvertaisesti. Minusta JT-oppi oli suorastaan inhimillinen, ei ikuista helvettiä muutaman vuosikymmenen töppäilystä. Jumalan rakkaus tulee siinä järjestelyssä ilmi. Myös (mahdollisen) ylösnousemuksen toivo kristallisoituu, ensin häviää ja voi tulla uudestaan elämään, kun oikein kutsutaan. Wau!

Harmagedon on minulle merkinnyt aina sitä, että jos/kun se tulee ja siinä kuolee niin, 110% on sen ansainnut, koska se suoraan tulee Isän kädestä, niin sanoakseni. Siihen ei sitten vaikuta se mitä vanhimmat tai Vartotorni on sanonut, sen päättää Iso Taho. Ei ole nokan koputtamista, joten pelätäkään ei tarvitse. Tietysti saattaa sillä hetkellä pelottaa/kaduttaa, jos tuomituksi tulee, mutta sitähän vaan matkustaa "ei mihinkään" vieläpä ansionsa mukaan. Jo JT:nä olessani olin sitä mieltä, että voipi tulla yllärinä monelle...minusta paratiisiin ei edes kovin aktiivisesti pitänyt pyrkiä, vaan jos pääsi niin hyvä oli. Tärkeintä oli, että joku pääsisi ja maapallo pelastuisi ihmisten pahuudelta ja ihmisen aiheuttamilsta ekokatastrofeilta. Suoraan sanottuna pelotti suorasukainen pyrkiminen, että senkö vuoksi vaan...eipä kovin jaloa.

JT:nä olesssani tosissaan harmitti, että oli mukamas vapautus opillisesti helvetin pelosta, mutta tilalle astui yhtä paha harmagedonin pelko ja pelottelu. Samoin arvosteltiin pappisluokkaa, että oli väärin, kun väittivät olevansa Jumalan edustajia maan päällä, mutta uskollista orjaluokkaa ei saanut edes vahingossa tai unissaan vastustaa, koska se oli suoraan Jumalan vastustamista. Että sama asia eri sanoin ilmaistuna? Minusta ainakin.

sirpa-leena kirjoitti:Minusta JT-oppi oli suorastaan inhimillinen, ei ikuista helvettiä muutaman vuosikymmenen töppäilystä.

Jos jehovantodistajuuden jatkuva teatteri ja riittämättömyyden tunne ei olisi helvettiin verrattavissa, niin tuhat vuotta sitä samaa Vt-asiainjärjestelmässä voisi hyvinkin olla helvettiä.

Välillä mietin, että mikä minussa on vikana, kun en ole koskaan pelännyt Harmagedonia, vaan odottanut sitä? Olin täysin varma siitä, että pelastuisin ja pitkään kuvittelin, että niin olivat muutkin todistajat. Jälkeenpäin on tullut todellisena yllätyksenä se, kuinka paljon Harmagedonia on pelätty. Olen myöskin palannut juurilleni luterilaiseen kirkkoon ja kipuillut tuon helvettiopin kanssa. Sitäkään en osaa oikein pelätä. Jotenkin järkeilen, etten ole sen pahempi tai syntisempi kuin muutkaan. Opillisena asiana se kyllä kiinnostaa, että onko helvettiä ja jos on, niin mikä se on. Oma Jumalaan uskomiseni on suojannut minua kadotuksen ja Harmagedonin pelolta myös poisjäämisen jälkeen. En ajattele Jumalan olevan sidottu siihen, mitä joku järjestö määrää Hänen ajateltavakseen.

Nykyään teologi kai lähinnä sanoisi, että Raamattu ei oikein enempää kerro kuin että se helvetti on eroa Jumalasta.

Jossain väitettiin että keskiajalla kuului uskovaisuuteen kuvitelmat siitä kuinka itse olisi, saisi olla, katselemassa kuinka siellä helvetin puolella...toimitetaan askareita. Taikka uskovaisuus sitten peräti kirkonmenot tai vastaavaa ?