Veljesseura.org

Astrologi kirjoitti:

Markku Meilo kirjoitti:Minulle jäi sellainen tunne, että Åberg oli aivan rehellisesti liikkeellä kirjansa kanssa, mutta jonkinlainen vimma on sanavalinnoista havaittavissa.

Tämä vimma selittyy mielestäni sillä, että kirja on kirjoitettu pian hänen erottamisensa jälkeen. Ehkäpä pieni kiihtymys on vallannut mielen silloin tällöin kirjaa kirjoittaessa

Mikä ei sinäänsä ole kyllä yhtään ihme Joskus näin pidemmänkin ajan jälkeen tahtoo otsasuoni pullistua kun sopiva tilaisuus tulee ja lukee jotakin JT-propagandaa

Astrologi kirjoitti:Tämä vimma selittyy mielestäni sillä, että kirja on kirjoitettu pian hänen erottamisensa jälkeen. Ehkäpä pieni kiihtymys on vallannut mielen silloin tällöin kirjaa kirjoittaessa :)

Nimenomaan tätä ajattelen itsekin. Muutamat huomaamani tahattomat asiavirheet kertonevat myös siitä, että iso osa motiivia oli halu purkaa tuntoja.

Markku Meilo kirjoitti:Ihan aiheen sivusta, mutta en malta olla mainitsematta. Åberg mainitsee vanhimpainkurssilaisten nimiä ja joukossa on Karvian kämppäkaveri, tyyppi josta viimeiseksi olisin odottanut vanhinta. Ehkä kaverin avioituminen kertoo oleellisen. Hän sai sisaren kirjeenvaihtokaveriksi ja kirjoitteli aikansa, sisar kävi Karvialla ja he siis tapasivat yhteensä muutaman tunnin ajan. Päättivät mennä naimisiin ja kaveri sai muutaman päivän vihkilomaa. Vaikka jt:t menevät yleensä melko lyhyellä seurustelulla avioon, niin tuota ei juuri aliteta kahdenkeskisen tapaamisen määrässä.

Liekö kyseessä ollut niin sanottu 'järkiavioliitto'? Sisarien on helpompi olla ja elää seurakunnassa jos ovat onnistuneet lipumaan avioliiton auvoiseen satamaan. Ja toisaalta joiltain taipumuksiltaan vähintäänkin arvelluttava veli, saa jehovantodistajuudelleen ja siinä mahdollisesti etenemiselleen oivan alibin avioliiton myötä.

Tämä siis vain pahansuopana ja katkerana spekulaationa

Tony Syrjänen kirjoitti:Liekö kyseessä ollut niin sanottu 'järkiavioliitto'?

Järki ei nyt ensimmäisenä mulla tule tuolaisessa avioliiton solmimisessa mieleen, tiedä sitten josko vakka valitsi kannen. Taisi 24:llä olla joku vaimon sukulainen, joka tunsi tapauksen ja jotain mainitsi nykytilanteesta, en vaan muista muuta kuin kriittisyyden miehen suhteen. Ehkä miehen puolen suku sitten hoitaa kritiikin toiseen suuntaan.

Enemmän kuin avioliiton mielekkyyttä, ihmettelen kiirettä kun kaverilla oli pakkotyötä vielä jäljellä useita kuukausia. No saihan sillä muutaman lomapäivän.

Markku Meilo kirjoitti:Järki ei nyt ensimmäisenä mulla tule tuolaisessa avioliiton solmimisessa mieleen, tiedä sitten josko vakka valitsi kannen. Taisi 24:llä olla joku vaimon sukulainen, joka tunsi tapauksen ja jotain mainitsi nykytilanteesta, en vaan muista muuta kuin kriittisyyden miehen suhteen. Ehkän miehen puolen suku sitten hoitaa kritiikin toiseen suuntaan.

Enemmän kuin avioliiton mielekkyyttä, ihmettelen kiirettä kun kaverilla oli pakkotyötä vielä jäljellä useita kuukausia. No saihan sillä muutaman lomapäivän.

No joo, täysin päätöntähän moinen avioon ryntäily on, ei sovi kiistää. Sitä voisi kuvitella, että vt-seurallakin olisi tuon kaltaiseen hätäilyyn oma sanottavansa. Ei kuitenkaan ole kenenkään etu, että avioliitto solmitaan noin hätäisen 'seurustelun' jälkeen.

Tony Syrjänen kirjoitti: No joo, täysin päätöntähän moinen avioon ryntäily on, ei sovi kiistää. Sitä voisi kuvitella, että vt-seurallakin olisi tuon kaltaiseen hätäilyyn oma sanottavansa. Ei kuitenkaan ole kenenkään etu, että avioliitto solmitaan noin hätäisen 'seurustelun' jälkeen.

Itseasiassa moinen saattaa olla VT-seuran etu. Pariskunnasta harvemmin toinen eroaa, ja huonostakin parisuhteesta lähteminen voi olla hankalaa, sillä eihän kukaan halua "tosiuskolle" huonoa julkisuutta avioeron kautta.

Kaksi Jehovan todistajaa pariskuntana ovat tiukemmin sidottuja järjestöön kuin yksittäinen "vipeltäjä".

Lehtiveli kirjoitti:Itseasiassa moinen saattaa olla VT-seuran etu. Pariskunnasta harvemmin toinen eroaa, ja huonostakin parisuhteesta lähteminen voi olla hankalaa, sillä eihän kukaan halua "tosiuskolle" huonoa julkisuutta avioeron kautta.

Kaksi Jehovan todistajaa pariskuntana ovat tiukemmin sidottuja järjestöön kuin yksittäinen "vipeltäjä".

Ainakin tuohon aikaan saattoi olla noin. Tätä nykyä olen kuullut jo sen verran tarinoita (eivätkä ihan pelkkiä tarinoita ole) jehovantodistajien avioeroista, että ihmettelen suuresti jos ei ole jo vähintäänkin samalla tasolla eroprosentti kuin 'maailmallisilla'. Eikös tuosta aaac joskus uutisoinutkin...

Olen itsekin huomannut hieman samaa. Tuttavapiirissäkin on tapahtunut ainakin yksi avioero aivan viimeaikoina jonka muistan. (Siis joista kumpikin on vielä JT). Niitähän on ollut usein, että tulee avioero ja toinen eroaa järjestöstä.

Lehtiveli kirjoitti:Itse luin kirjan ennen erottamistani. Vaikka kirja onkin jo vanha, ja opit "vanhaa valoa", niin silti nykyistenkin todistajien (ennenkaikkea eroa harkitsevien) kannattaa tutustua kyseiseen opukseen.

Itse luin kirjan kanssa jo silloin, kun todella olin jo sisimmissäni päättänyt lähteä jehovantodistajista. Kirja oli ainakin silloin kulttikamaa ja Åbergia pidettiin mitä pahemman sortin luopiona, jolle oli kuulemma oikein että kuoli vähän kirjan julkaisun jälkeen. Rakkaudella muisteltu henkilö siis, katkeroituneen luopion perikuva. Kirjaa kyselin paikalliskirjastosta, se piti kaukolainata ja jouduin jopa odottelemaankin melko pitkään sen lainaan saamista. Mutta kuten sanonta tietää niin hyvää kannattaa aina odottaa.

Kirjan suoranpuoleinen tyyli oli mielestäni hyvä ja se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Sehän ei ollut opillinen teos, vaan hyvinkin avoin tilitys henkilön elämästä, kokemuksista ja toimista kenttäpalveluksessa ja jehovantodistajien seurakunnassa. Erittäin hyvää luettavaa, koska kirja on myös "vanhaa valoa" se toi kokonaan uusia katsantokantoja luettuun ja sen ymmärtämiseen. Åbergin kirjasta esimerkiksi sain tietää senkin, että Raamatuntutkijat ovat vielä olemassa (kuten ovat vieläkin) ja jehovantodistajat eivät olekaan sama porukka uudella nimellä. Suosittelen todella tätä ennen vuoden 1975 harmagedonia julkaistua teosta. Ihmisiä kuuntelemalla ja heidän kokemuksiaan kuuntelemalla tai lukemalla voi aina oppia jotain uutta.

Lehtiveli kirjoitti: Haluaisitko kertoa lisää?

Kihloihin puhelimitse koskaan tapaamatta kyseistä henkilöä ja sitten kun hän saapui paikkakunnalle niin rattaat pyörimään häitä varten.

Sitten kun se "kolmas lanka" rupesi pahasti rispaantumaan niin ei enää ollutkaan mitään mikä olisi kannatellut avioliittoa - yhteinen päämäärä.

Pehmoluopio kirjoitti:

Lehtiveli kirjoitti: Haluaisitko kertoa lisää?

Kihloihin puhelimitse koskaan tapaamatta kyseistä henkilöä ja sitten kun hän saapui paikkakunnalle niin rattaat pyörimään häitä varten.

Sitten kun se "kolmas lanka" rupesi pahasti rispaantumaan niin ei enää ollutkaan mitään mikä olisi kannatellut avioliittoa - yhteinen päämäärä.

Nyt en halua mitenkään arvostella sinua tai muuta vastaavaa, mutta miten järkeistit avioliiton itsellesi? Sillä hetkellähän se on varmasti tuntunut oikealta ratkaisulta... vai?

Lehtiveli kirjoitti: Nyt en halua mitenkään arvostella sinua tai muuta vastaavaa, mutta miten järkeistit avioliiton itsellesi? Sillä hetkellähän se on varmasti tuntunut oikealta ratkaisulta... vai?

Kun käy jehovien kokouksissa ja kaikilla on perhe ympärillä, niin sinkkuna olo tuntuu pian yksinäiseltä.
Sitä paitsi me molemmat olimme neitsyitä. Pitihän sitä päästä kokeilemaan. Kun oli kokeiltu, niin siinä se sitten olikin ja lopun aikaa vain lähinnä käytiin yhdessä kokouksissa. Se ei toki riittänyt puolisolleni, joka epäili minua uskottomuudesta. Itse hän oli minulle uskoton koko ajan.
Tämä ei kuitenkaan ollut syy eroon. Minä annoin kauniisti anteeksi.

Sitten tuli avioero ja kohta sen jälkeen ero seurakunnasta. Ystävällinen luopio (Feuerbacher) kertoi elämänohjeeksi sen, että älä nyt ryntää hetikohta uudestaan naimisiin. No en rynnännytkään. Itse asiassa en sitten mennytkään naimisiin sen koommin. Puolisollani on tiettävästi nykyään perhe eikä hän ole enää jehovien kanssa tekemisissä vaikkei häntä ollakaan tietääkseni erotettu.

Mainittakoon sellainen asia, että puolisoni haukkui vanhimmat pataluhaksi ja sitten hän veti tavallaan minut siihen mukaan. Ja minä yritin olla diplomaattinen ja olla suututtamatta vanhimmistoa tai puolisoani. Itse asiassa suututin molemmat, puolisoni mielestä olin nuoleskellut vanhimmistoa, vanhimman mielestä taas puolisoani. Eikö olekin ihana tilanne.

Toinen kiva elämäntilanne oli lähellä sijaitseva, perin maailmallisesta elämänmenosta nauttiva kaupunki. Minulle se oli jonkinlainen eksoottinen paratiisi, puolisoni inhosi sitä. Erottuamme kerroinkin hänelle, etten epäilystä huolimatta ollut koskaan ollut hänelle uskoton, mutta sen sijaan läheisen kaupungin ilmapiiri oli kiehtonut minua; ei sen puoleen että olisin osallistunut siihen. No hän sitten sanoi "mikset ikinä kertonut minulle?". "No kun sinä olet tuollainen homofoobikko".

Joskus kuulin, että Åbergin kirjan uusintapainoksen olisi ostanut Betel. Ehkä tämä on pelkkä "luopiohuhu" - vai onko?
Tietääkö joku.
Toki olenhan minäkin joskus erään kirjan painoksen jämät ostanut. Oli hyvä kirja silloisiin tarpeisiimme ja halvalla sain muutaman sata kappaletta. Firmalle ostin. Kyseessä oli entisen kirkkoherramme hartauskirja, jossa oli sananen vuoden joka päivälle. Suosittu ja tunnettu pappi kun oli, sopi kirja hyvin lahjaksi vuosia täyttäville.

Pehmoluopio kirjoitti: Kun käy jehovien kokouksissa ja kaikilla on perhe ympärillä, niin sinkkuna olo tuntuu pian yksinäiseltä.
Sitä paitsi me molemmat olimme neitsyitä. Pitihän sitä päästä kokeilemaan. Kun oli kokeiltu, niin siinä se sitten olikin ja lopun aikaa vain lähinnä käytiin yhdessä kokouksissa.

Yleisin syy Jehovan todistajien nuoreen avioitumisikään taitaa olla juuri tuo. Pitää päästä kokeilemaan sitä, mikä on niin kiellettyä. Eikä niissä teini-iän hormoonihyökkäyksissä jaksa miettiä tulevaisuutta tai saati sitä, mitä avioliitto yleensäkin tarkoittaa. Sitä se kaiken kieltäminen ja demonisointi teettää. Toki poikkeuksiakin on, ne ovat vain harvinaisempia.

Åbergin kirja Baabelin Orjat on oikeastaan täydellistä valehtelua. En tiedä mikä mieheen on mennyt. Esim. Åberg on kirjoittanut 70-luvulla ja kertoo Jehovan todistajien sanovan Harmageddonin olevan lihallinen sota ja itse oivaltaneensa sen olevan hengellinen sota. Totuus on että Jehovan todistajat ovat oivaltaneet Harmageddonin olevan hengellinen sota jo 20-luvulla. Tällaisia käsittämättömiä kohtia löytyy useita.Kehottaisin ottamaan selvää, ennen kuin arvostelee.