Veljesseura.org

Aaron Hannu kirjoitti:Kaikkia voi syyttää, mutta tärkeintä olisi ottaa itse vastuu tilanteesta, johon on ajautunut - katsoa peiliin ja koittaa ymmärtää toisten näkökulma. Jokaisella tulisi olla oikeus valita, miten on onnellinen ja sallia se myös toisille. Sinun suhteellinen onnellisuutesi riippuu vain sinusta itsestäsi - jos jollakin ei ole suvaitsevaisuutta, pakkaa siitä tulemaan aina oma rajoittava ongelma.

Ja miksi yleensä tuollaista ala-arvoista käytöstä tulisi suvaita?

Aaron Hannu kirjoitti:...mutta ollakseen suvaitsevainen ei pidä kieltää toista olemasta jotakin

Olin lapselapseni kanssa aamulla videovuokraamossa [tyttö oli pois koulusta yskän ja kuumeen takia ja menee vasta huomena kouluun.]

Kun olemme kassalla, niin liikkeeseen astuu sisään sisar Venla Vanhurskas. No minä vähän pilailin tässä, koska hän on ollut kolme kertaa erotettuna sukupuolisen moraalittomuuden takia, mennyt naimisiin ei-uskovan huumekauppiaan kanssa, kasvattamut kolme lasta, joista ei yhtäkään jehovantodistajaksi. Eikä tämä sisar ole koskaan niiden 35:n vuoden aikana, jona olen hänet tuntenut, ollut ’hengellinen’ tai ’aktiivinen palveluksessa’.

No niin – minut on aivan hiljan ilmoitettu seurakunnassa ’entiseksi jehovantodistajaksi’ ja ilmeisesti tämä tieto on myös saavuttanut hänet. Hänen saapuessaan hymyilin ja sanoin ’terve’. Hän jätti tervehdykseni täysin vaille huomiota, vältti katsekontaktin ja katseli 7-vuotiasta lapsenlastani, alkaen puhua tälle, aivan kuin minua ei olisikaan.

Puhuin äänekkäästi, mutta kauniisti ja hän jätti minut edelleen huomiotta. Lopulta pidin sen verran ääntä, että hänen oli joko otettava minut huomioon tai asetettava itsensä typerään asemaan. Hän mumisee pikaisen tervehdyksen ja katoaa.

Ironista ja kuitenkin niin jehovantodistajamaista. Ymmärrän hänen pelkonsa puhua 51-vuotiaan isoisän kanssa, joka on vuokraamassa lapsenlapselleen Maija Poppasen ja jonka ainoa synti sitä seurakuntaa vastaan - jossa hän vierailee harvemmin kuin minä eturauhastutkimuksessa – oli vastaanottaa Jeesus pomokseen, brooklyniläisen kirjakerhon asemesta.

WAUTSI. No joka tapauksessa minulla on ’ei karttamista’-sääntö. Ne jotka rikkovat tuota sääntöä nolataan julkisesti ja se sama koskee heidän edustamaansa uskontoa. Saatan lähettää hänelle sievän ‘Ei minua tarvitse karttaa vain siksi, että rakastan Jeesusta’-kortin. Kun hän sitten menee seuraavan kerran kokoukseen, joskus vuoden 2008 puolella, niin hän voi näyttää sitä korttia kaikille nk. ystävilleen. Jessus.

Jeff

Minusta epäinhimillistä toimintaa ei pidä suvaita, entisellä todistajalla ei ole mitään mahdollisuutta kieltää nykyistä todistajaa toimimasta haluamallaan tavalla. Suvaitseminen tarkoittaa samalla hyväksymistä, eikä suvaitsemattomuus tarkoita kuonoonvetämistä

Aaron Hannu kirjoitti:Kysymys onkin siitä, mikä on epäinhimillistä toimintaa?

Vieras kirjoitti:Puoliso teki valinnan perheen ja uskonnon välillä. Eron lisäksi harmittaa etenkin se, että hän on antautunut huijarien käsiin eikä itse tiedä sitä. Mun olis pitänyt teeskennellä uskovani seuran valheita, jos olisin halunnut pitää perhesopua yllä. En ollut kuitenkaan valmis raskaaseen kaksoiselämään.

Lapsi on nyt isätön.

Vieras kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Puoliso teki valinnan perheen ja uskonnon välillä. Eron lisäksi harmittaa etenkin se, että hän on antautunut huijarien käsiin eikä itse tiedä sitä. Mun olis pitänyt teeskennellä uskovani seuran valheita, jos olisin halunnut pitää perhesopua yllä. En ollut kuitenkaan valmis raskaaseen kaksoiselämään.

Lapsi on nyt isätön.

Lapset on ymmärtämättömien aikuisten kiistakapuloita/pelinappuloita.
Vaikka olisikin lapsen vanhemmalle vihainen, en ymmäärrä miksi lasta ei enää haluta tavata?
Tai miksi ei anneta tavata, valvotuissa olosuhteissa vaikka.
Isät usein jättää lapsen kokonaan huomiotta.....
Jättää usein elatusmaksunkin maksamatta,
" kettuillakseen" lapsen äidille,ymmärtämättä että se ei ole lapsen hyväksi semmoinen.