Veljesseura.org

"Tuollaiset ihmiset pyrkivät hajottamaan muitten perheitä ja olemaan kusipäitä vaikka olisivat ateisteja. Jotkin asiat liittyvät luonteeseen eivätkä uskontoon"

Paitsi ettei mikään luonne keksi lähteä hautausmaalle kaupittelemaan vartiotornia sen vuoksi että perheenjäsen on kuollut. Kyse on pitkäaikaisen systemaattisen tuotekehittelyn, suunnittelun ja markkinoinnin tulos, aivopesukäytäntöä noudattaen.

Vieras kirjoitti:"Tuollaiset ihmiset pyrkivät hajottamaan muitten perheitä ja olemaan kusipäitä vaikka olisivat ateisteja. Jotkin asiat liittyvät luonteeseen eivätkä uskontoon"

Paitsi ettei mikään luonne keksi lähteä hautausmaalle kaupittelemaan vartiotornia sen vuoksi että perheenjäsen on kuollut. Kyse on pitkäaikaisen systemaattisen tuotekehittelyn, suunnittelun ja markkinoinnin tulos, aivopesukäytäntöä noudattaen.

Tuo on kyllä totta. Olen itsekin ollut hautuumaalla kauppaamassa vartiotornia. Siitä on vain niin paljon aikaa etten muista sitä todeksi. Eihän kukaan voisi olla niin kusipäå.

Kaikella kunnioituksella poikasuhdettasi kohtaan.

Tämä on ollut mielenkiintoinen avaus ja KN on tuonut hyviä näkökulmia aiheeseen. Ajattelin pohtia asiaa huolella ennen omaa kommenttiani. Yksi hienoinen ero on siinä, pohtiiko tarvetta avartaa oman lapsensa vai sisaruksensa/vanhempansa käsitystä asioista. Ymmärrän hyvin KN:n mietteet kun olen kokenut vastaavaa oman äitini suhteen. Toisaalta hän on iäkkäänä täysin oikeutettu pitämään kaikki käsityksensä ja kaikki keskustelumme lahkosta ja yleensä uskonnosta lähteekin siitä, että HÄN haluaa keskustella kanssani niistä. Nyt on viimeaikoina tilanne yllättäen taas kääntynyt erittäin lahkokriittiseksi mikä on toisaalta hyväkin asia, mutta toisaalta olen hieman surullinen. Se kuvastaa samalla hänen pettymystään siitä, että lahko on hylännyt hänet - entisen seruakunnan 'keskipisteen' - nyt kun on vanha ja kyvytön osallistumaan enää mihinkään.

Oman lapsen suhteen on kyllä yksi ero jossa tunnen omien lasteni kautta Rippelin tuskan.
Jos jollain kuolee sisarus tai vanhempi, niin tuo meneteys ja tuska ei ole mitään sen rinnalla jos oma lapsi kuolee. Se on kaikkein pahinta mitä voi kokea. Tässä näkökulmassa myös tuo opettamiskysymys on syvällisempi ongelma.

Oma pohdinnan jälkeinen ajatukseni on, että mikäli välit ovat noinkin hyvät niin mitään kiirettä asioiden opettamisessa ei kannata pitää eikä synnyttää kiistakysymyksiä. Tiedon jyviä kannattaa tiputella ja odotella lapsen kasvamista kohti aikuisuutta ja omaa ajattelua. Mielestäni tavoitteena olisi kuitenkin hyvä olla hänen mahdollisimman laaja-alaisen ajattelutavan kehittäminen. Yksi asia jota itse ehkä Rippelin sijassa voisin aina joskus pitää aiheena esillä on se täysin erilainen ja ihmeellinen muinainen maailma jossa dinosauruksen ovat aikoinaan eläneet. Varmasti poikaa kiinnostava asia joka itsellänikin oli yksi merkittävin asia ahaa-elämysten alkaessa syntymään. Tyrannosaurusta on vaikeaa sijoittaa paratiisiin.