Veljesseura.org

Wonsku kirjoitti:Jos kerta kaksi karhua raatelee 42 poikaa, luulen että elisalla on ollut aikaa lähteä pakosalle esimerkiksi ?

Elisa ei tainnut olla mikään varsinainen aikansa Abebe Bikila, ainakaan noiden 42:n rinnalla.

en tiedä mutta osaan nyt sen verran päätellä ettei tuo 42 ihmisen raatelu kahdelta karhulta nyt kirjaimellisessa sekunnissa tapahdu.

Koska Raamatussa ei nimenomaan mainita, että poikajoukolla olisi ollut mihinkään kiire, niin odottivat tietysti jokainen kiltisti omaa vuoroaan päästä karhujen raatelemaksi.

Mikäli kyse todella oli nuorista aikuisista, niin suhteellisen tehotonta porukkaa olivat. Minusta 42 mopoikäistä nuorukaista (tai vähintäänkin osa heistä) kyllä kykenisivät joko siirtymään käpälämäen tielle, tai porukalla nirhaamaan muutaman karhun.

Siihen nähden kuinka sotaisasta ajasta oli tuolloin kyse, niin olettaisi aseita olleen käden ulottuvilla tuollaiselle poppoolle.

Ööö... onko se jotenkin hyväksyttävämpää teurastaa nuoria aikuisia kuin lapsia?!?

Ja olen tässä kyllä Maken kanssa samoilla linjoilla sikäli että asioiden annetaan ymmärtää tapahtuneen Jumalan vaikutuksesta. Aiheessaan MM pohtii mielestäni eniten sitä "ristiriitaa", kuinka Raamatussa annetaan toisaalta kuva rakkaudellisesta Jumalasta ja toisaalta sotaisasta kostajasta. Näin sen minä ainakin ymmärsin... Korjatkaa jos olen erehtynyt...

Itse olen tähän samaan ristiriitaan törmännyt jopa ihan henkilökohtaisesti. Lapsena pakotettiin opiskelemaan rakastavasta Jumalasta kertovia kirjoja, mutta oikeassa elämässä Jumala näyttäytyi minulle vain rankaisijana. Tämä ei kuitenkaan suoraan verrannollinen tähän aiheeseen, koska minun jumalakäsitykseeni on vaikuttanut ihmisten luoma kuva Jumalasta.

Marilyn kirjoitti:Ööö... onko se jotenkin hyväksyttävämpää teurastaa nuoria aikuisia kuin lapsia?!? :?

Ihmisten tappaminen on - ikään katsomatta - raamatullista, kunhan tapettu edustaa eri ajatusmaailmaa tai ei kunnioita vanhempia henkilöitä. Vt-seura kailottaa ihmiselämän yksilöllisestä arvosta ihan munasolun hedelmöittymisestä lähtien, sitten syhtymän jälkeen tulee toki tauko siihen asti, kunnes keskenkasvuinen nuori kastattaa itsensä ympäristön esimerkistä sekä painostuksesta. Siinä välissä hänen ihmisarvonsa on vanhempien vastuulla.

Aiheessaan MM pohtii mielestäni eniten sitä "ristiriitaa", kuinka Raamatussa annetaan toisaalta kuva rakkaudellisesta Jumalasta ja toisaalta sotaisasta kostajasta. Näin sen minä ainakin ymmärsin... Korjatkaa jos olen erehtynyt...

Ei korjattavaa. Uskoakseni noissa muisteloissa on liioiteltu tapahtumia sekä lukuja, siis nuo kirjoitukset palvelivat kansallista psyykkistä valmennusta.

Heikki Räisäsen mainiossa kirjassa 'Rosoinen Raamattu' tuodaan esiin kuinka Tel Avivin koululaisista 60 % hyväksyi Joosuan sotatoimet, mutta ainoastaan 7 % samoista koululaisista hyväksyi kiinalaisen kenraali Linin nimiin laitetut vastaavat, kuvitellut sotatoimet. Kyselyn tehnyt proffa (George Tamarin) päätteli vastauksista, "että kritiikitön raamattuopetus synnytti ennakkoluuloja ja sovinismia ja arvosteli ankarasti kotimaansa Israelin opetusjärjestelmää, jossa Joosuan kirjalla oli ollut keskeinen osa" (Räisänen s. 168) No monoahan tuollainen (ääneen)toisinajattelija sai.

Marilyn kirjoitti:Lapsena pakotettiin opiskelemaan rakastavasta Jumalasta kertovia kirjoja, mutta oikeassa elämässä Jumala näyttäytyi minulle vain rankaisijana. Tämä ei kuitenkaan suoraan verrannollinen tähän aiheeseen, koska minun jumalakäsitykseeni on vaikuttanut ihmisten luoma kuva Jumalasta.

Usein, varsinkin kirjantutkisteluissa hyvinkin vapaasti itseään ja "hengellisiä" tunteitaan ilmaisevat vanhemmat sisaret ja veljet suorastaan riemuitsevat kun pääsevät puheissaan melkeinpä niittaamaan Paavin tai Bushin (esimerkkinä) tai paikallisen papin tai arkkipiispan seinään kiinni ja lyövät niin että tuntuu (tarkoitan käytännössä kauhiaa pilkkaa/halveksuntaa/puhdasta haukuntaa). Tällainen jää mieleen muutoin tylsissä kokouksissa.
Ja iloiten puhutaan että kunpa jo Jumala tulisi ja tuhoaisi kaikki nuo ja kansat, ovat ne sentään niin tyhmiä (ja kyllä nauretaan kun päästään heidän kuollessa paratiisiin).. Näin siis puhutaan sanaltaan vapaammissa kirjantutkisteluissa, tai ainakin sellaista jää mieleen.

Mutta kun puhutaan rakkaudesta, puhutaan usein siitä kuinka hyvä on järjestössä olla ja kuinka paljon rakkautta seurakunnassa saakaan osakseen.. Rakkaus luetaan useammin seurakunnan ja järjestön hyväksi, kuin Jumalan saatika Jeesuksen hyväksi. Jumalaa pitää rukoilla mutta rakkaus tulee ystäviltä ja järjestöltä huolenpidon merkeissä. Tässä lähinnä näkyy järjestön jumalanvertainen asema.

Ja lyhyesti lasten kasvatuksesta, yleistä on ongelmatilanteissa rankaiseminen ja vaimentaminen kuin rauhallisesti puhuminen ja avoimuuden rakentaminen. Minä olen henkilökohtaisesti saanut kärsiä siitä lapsena vaikka lähinnä kiltti olinkin ja sellainen kasvatus on yleistä, onhan se kuitenkin sitä rakkautta mitä seura opettaa. Muistan aina sen että isäni muistutti myöhemminkin että raamatussa lukee että vitsaa tulee käyttää, ja se on rakkautta. Hän otti sen todella kirjaimellisesti, vaikka olen myöhemmin lukenut lehtikirjoituksista että sitä raamatunkohtaa ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti, ettäkö aina pitäisi käyttää fyysistä rankaisua. Isäni ei koskaan sitä ymmärtänyt.

Ainakin loppupuoli hieman ohitse aiheen, mutta pitäähän sitä vähän purkaa..

Mie olen kanssa aika paljon kuullut saman suuntaisia juttuja välillä kuin nuo mitä Istuva Härkä tuossa edellä kirjoitti. Se särähtää aina korvaan ja vetää fiiliksen vähän kummaksi joka ikisellä kerralla. Puhe tyyli, äänen sävy, kaikki millä jotain juttua aletaan kertoa (sen muuten arvaa hyvin joka kerta milloin tuollainen melkein paatoksellinen puhetulva on tulossa)..sitä itse on tuolloin niin hiljaa ja huomaamaton kuin vai voi olla, ettei se pieni piikki livistä suusta aiheuttamaan lähes kolmatta maailmansotaa.

Toinen mikä särähtää korvaan on niiden asioiden puiminen ties kenen kanssa jotka koskee jotain kolmatta osapuolta..silloin usein sana on ah-niin-vapaa ja nuo aiemmin mainitut sävyt yms usein käytössä niin ikään. En ole vaan viitsinyt koskaan mainita sitäkään mitä esim juoruilusta on kirjoiteltu lehdissä jne. Viimeksi tuota sai seurata puhelinkeskustelun muodossa vaikkakin kuulin vain toisen puolen keskustelusta..ei kai puhuja huomannut, että satuin istumaan kuuloetäisyydellä viereisessä huoneessa..oli niin kiire selittää mun ja joidenkin muidenkin 'ei niin hyvin mukana olevien' juttuja ihmiselle josta esim. itse muista hädintuskin nimen...vaikka olihan se kiinnostavaa kuulla niitäkin kommentteja mitä ei välttämättä muuten kuule..vai huomaako kukaan mitään tässä 'on se niin kiva, kun voidaan olla puheväleissä kun et erotuttanut itseäs ja olit nöyrä ja plaaplaa' <-> 'Kun se on nyt toimettomana, otti maailmallisen miehen ja asiat on niin ja näin eikä se oikein kuuntele/tottele/jotain' jne..

Nezumi kirjoitti:En ole vaan viitsinyt koskaan mainita sitäkään mitä esim juoruilusta on kirjoiteltu lehdissä jne.

Sulla on aivan samaa juttua! Olen miettinyt että kun musta huhutaan aivan ihmeellisiä juttuja ja joku vanhin sitten peräänkuuluttaa kuulemiaan tekemisiäni ja haluaa vähän keskustella, on niin menny hermo ja olen meinannu sanoa suoraan että kas kas kun sua huhut noin kiinnostaa kun lehdissä kehotetaan aivan toisenlaiseen reagoimiseen.. Huhut pitäisi jättää omaan arvoonsa, eri asia on kun joku esittää todistusaineiston kaltaista siitä mitä joku on tehnyt ja sitä pitäisi sitten puida..
Itkeny en ole mutta hampaita purrut.. Ja mielessäni ole koko järjestön syössyt tuleen, siitä johtuen juuri kun olen itse joutunut kestämään henkilökohtaisesti erilaista epäoikeudenmukaisuutta.

Ristiriitaisimpia asioita omassa uskossani on ollut se että kun aloin lukea itse raamattua kokonaan läpi se herätti epäilyksiä enemmän kuin vahvisti uskoa juuri noiden vanhan testamentin pelottavien tarinoiden vuoksi joissa ihmisiä tapetaan todella paljon. Aina voi ajatella että kyse oli pahoista ihmisistä joiden kuolema kuului Jumalan suunnitelmaan mutta pahalta se minusta silti tuntuu.

Outoa mielestäni on myös se että minua on kehotettu välttämään fiktiota jossa kerrotaan väkivaltaisista tapahtumista koska sanotaan että vaarana on että väkivaltaan turtuu tai siitä alkaa pitämään. Mutta vaikka raamatun väkivalta kuinka ahdistaisi niin sen ei ole koskaan katsottu olevan vahingollista. Sama juttu yliluonnollisuuden kanssa. Raamatussa on yliluonnollisia ihmeitä ja vertauskuvallisia ilmestyskirjan petoja jotka voivat tuntua aika pelottaviltakin. Näiden ei kuitenkaan katsota olevan vahingollista luettavaa edes lapsille mutta kuulemma Harry Potter kirjojen fantasiataikuus on. En ymmärrä.

Midoriko kirjoitti:vaikka raamatun väkivalta kuinka ahdistaisi niin sen ei ole koskaan katsottu olevan vahingollista.

Tämä olikin hyvä huomio. Vanha testamentti on pullollaan sotia, lasten päiden lyömistä kiviin, pikkupoikia raatelevia karhuja, kaupunkien polttamisia, naisten ja lasten tappamista... Vartiotorni-seuran kirjallisuudessa on Harmagedonkuvia, joissa ihmiset kuolevat ja lapsetkin suistuvat rotkoon...

Väkivaltaa, kauhua ja pelottelua.

Ehkäpä mielikuvitustaikuuden ja väkivallan katsomisella voisi ruveta pohtimaan Raamatun vastaavien kertomusten alkuperää.

Raamattuun ja sen jumalaan pitäisi löydä -K15 leima.

RaM kirjoitti:Raamattuun ja sen jumalaan pitäisi löydä -K15 leima.

OT:
Tuo sama ehkä sopisi myös joidenkin lahkojen kirjallisuuteen sekä johtajiston tosi henkeytettyyn auktoriteettiseen kyseenalaistamattomaan asemaan itse x-jumalan jatkeena.
Ongelma lienee kuitenkin olisi valvonnassa sekä kiertotienä suullinen opetus ja kasvatus lapsille.

Tosi Jumalalla on oikeus käytäntöjä ja sellaisia tiedostoja joita ei anneta ihmiselle.

"Den Helvete!", mitä raamatuntulkintaan tulee, yrittäkää edes päästä noista WatchTower-näkemyksistä.
Näet perin pahasti epäilen, kuten olen kirjoittanut, ettäs tappaminen jonkun, minkä tahansa, "jumalan" toimesta on pikemminkin kansanjohtajien manipuloima perustelu, mitä ylipäätään ja yleisesti vanhantestamentin aikaan harjoitettiin, jopa "kuninkaiden taisteluun" lähtöinä. Yleiset "turnajaiset", sanoisin, missä "pässit" toisiaan pökkivät.

Siksi toiseksi, ei meidän aikammekaan tästä poikkeusta tee: Jumalako se Irakin sodan määräsi tai jumalathan Afganistanissa taistelevat, eikö vain! Juu - ja Somaliassa, saati Israel contra palestiinalaiset, mihin erityisesti Israelin osalta Raamattu (Vanha testamentti) fundamisteille oikeutuksen antavat. Vaan oko tulkinta oikea!

Mielestäni Hammurabin laki on näiltä osin menettänyt merkityksensä, joskin siihen yhä uudestaan ja uudestaan palataan varsinaista lähtökohtaa mainitsematta.

toolman kirjoitti:Tosi Jumalalla on oikeus käytäntöjä ja sellaisia tiedostoja joita ei anneta ihmiselle.

Höpäjät, ellei tätä silkkana pilana oteta.