Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:Kuolema ei olekaan niin helppo juttu (todeta).

Kunhan potilas on muhinut kolme vuorokautta lämpimässä ja tuoksahtaa hieman imelältä sekä lautumia on ilmaantunut, ei kuoleman toteamiseen ole kummoistakaan juttua.

Lisäys: Eipä silti onhan näitä eläviä "ruumita" sodan aikana ruumispinosta esiin kaivettu. Olosuhteet ratkaisevat.

Edit -l

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Joitakin lääkäreitä näyttäisi kiinnostavan potilaiden kertomukset. Jotain tähän liittyy, mutta mitä? Lääkärien mielen kiinto on herännyt. Herääkö se tyhjästä, tuskin. Voisiko aivoissa tapahtua jotakin, mitä emme havaitsisi EEG:stä? Vaikuttaa oudolta.

Hyvä että asiaa tutkitaan. Potilaita ei säännönmukaisesti laiteta EEG:hen elvytystilanteissa tai edes nukutuksessa tai erilaisissa tajuttomuustiloissa, joten tajuttomuuden arviointi perustuu yleensä lähinnä ulkoisiin ärsykkeisiin reagoimiseen. Yleensä kuolemakin määritellään siis ihan muihin merkkeihin ja oletuksiin perustuen.

Rajatilakokemuksia muuten koetaan myös mm. nukutuksen, happivajauksen, epilepsian, nukkumisvaikeuksien ja aivosimulaation yhteydessä.

Kiintoisaa,että koululääketieteen edustajat ja tutkijat vaivautuvat tarkastelemaan ns." huuhaa" tieteitä vallan kliinisin ja mitattavin menetelmin.
Mieli on perinteisen biologisen käsityksen mukaan pelkästään aivojen sähkökemiallisten kytkösten luoma ilmiö. Kuolema on mielen,tajunnan,muistin,ajattelun eli persoonallisuuden päätös. Aivomassassa ei enää tapahdu kytköksiä. Ainahan tietysti voi miettiä sitä mikä saa sähkökemialliset ilmiöt aikaan.Kahta kaikkein tavallisinta pikkuriikkistä tapahtumaa ei mikään tähänastinen tiede kykene selittämään..elämää ja kuolemaa.
Teeman dok. osa 3 pureutui rajakokemukseen.Tutkijat eivät kyseenalaistaneet koettuja elämyksiä ,mitkä olivat samantyyppisiä lähes 80%:lla.
Psykologi,joka kannatti mielen perinteistä tulkintaa arveli ilmiön olevan puhtaasti aivojen tuote joko ennen tai jälkeen sydänpysähdyksen,jolloin aivot toimivat. Siis illuusio tai hallusinaatio.
Kolme muuta koululääketieteen tutkijaa päätyivät tutkimuksissaan siihen,että rajakokemus tapahtui nimenomaan silloin ,kun aivot olivat poissa pelistä siis sydänpysähdyksen aikana.Se viittaisi vahvasti siihen,että mieli on erillinen fyysisestä kehosta ja toimii irrallaan . Hollantilainen tutkija ilmaisi asian siten, että emme ole kehomme vaan meillä on kroppa.Englantilaislääkäri oli aiemmin pitänyt rajakokemusta täytenä hölynpölynä. Erityisesti syntymäsokean näkökyky rajakokemuksen aikana vakuutti hänet aidosta ilmiöstä,joka romuttaa perinteisen tulkinnan mielen olemuksesta. Naistutkija selvitti missä nim.om .vaiheessa rajakokemus tapahtui. Kaikki tutkitut tapaukset olivat olleet kytkettyinä elvytyslaitteistoon,jolloin sydän- ja aivokäyrät/viiva kyettiin sekuntien tarkkuudella määrittämään. Aivotoimintaa ei rajakokemuksen aikana ollut todennettu.
Hän totesi tietoisuuden välittyvän erillisenä ja aivojärjestelmien olevan vain välineenä.
Skeptikko psykologi totesi kiehtovasti loppukaneetissaan,että tehdyt tutkimustulokset vahvistavat ainakin osittain suurten maailmanuskontojen sanoman,että fyysinen kuolema ei ole tietoisuuden/persoonallisuuden kuolema.
Mielen,tietoisuuden tutkimus jatkuu ja ehkäpä uusi 5-vuotinen tutkimus avaa lisää mielen lokeroita ja olemassaolomme tämänhetkiset "mysteerit" hajoavat materian arkiominaisuuksiksi.

.

Ellabella kirjoitti:Kiintoisaa,että koululääketieteen edustajat ja tutkijat vaivautuvat tarkastelemaan ns." huuhaa" tieteitä vallan kliinisin ja mitattavin menetelmin.
Mieli on perinteisen biologisen käsityksen mukaan pelkästään aivojen sähkökemiallisten kytkösten luoma ilmiö. Kuolema on mielen,tajunnan,muistin,ajattelun eli persoonallisuuden päätös. Aivomassassa ei enää tapahdu kytköksiä. Ainahan tietysti voi miettiä sitä mikä saa sähkökemialliset ilmiöt aikaan.Kahta kaikkein tavallisinta pikkuriikkistä tapahtumaa ei mikään tähänastinen tiede kykene selittämään..elämää ja kuolemaa.
Teeman dok. osa 3 pureutui rajakokemukseen.Tutkijat eivät kyseenalaistaneet koettuja elämyksiä ,mitkä olivat samantyyppisiä lähes 80%:lla.
Psykologi,joka kannatti mielen perinteistä tulkintaa arveli ilmiön olevan puhtaasti aivojen tuote joko ennen tai jälkeen sydänpysähdyksen,jolloin aivot toimivat. Siis illuusio tai hallusinaatio.
Kolme muuta koululääketieteen tutkijaa päätyivät tutkimuksissaan siihen,että rajakokemus tapahtui nimenomaan silloin ,kun aivot olivat poissa pelistä siis sydänpysähdyksen aikana.Se viittaisi vahvasti siihen,että mieli on erillinen fyysisestä kehosta ja toimii irrallaan . Hollantilainen tutkija ilmaisi asian siten, että emme ole kehomme vaan meillä on kroppa.Englantilaislääkäri oli aiemmin pitänyt rajakokemusta täytenä hölynpölynä. Erityisesti syntymäsokean näkökyky rajakokemuksen aikana vakuutti hänet aidosta ilmiöstä,joka romuttaa perinteisen tulkinnan mielen olemuksesta. Naistutkija selvitti missä nim.om .vaiheessa rajakokemus tapahtui. Kaikki tutkitut tapaukset olivat olleet kytkettyinä elvytyslaitteistoon,jolloin sydän- ja aivokäyrät/viiva kyettiin sekuntien tarkkuudella määrittämään. Aivotoimintaa ei rajakokemuksen aikana ollut todennettu.
Hän totesi tietoisuuden välittyvän erillisenä ja aivojärjestelmien olevan vain välineenä.
Skeptikko psykologi totesi kiehtovasti loppukaneetissaan,että tehdyt tutkimustulokset vahvistavat ainakin osittain suurten maailmanuskontojen sanoman,että fyysinen kuolema ei ole tietoisuuden/persoonallisuuden kuolema.
Mielen,tietoisuuden tutkimus jatkuu ja ehkäpä uusi 5-vuotinen tutkimus avaa lisää mielen lokeroita ja olemassaolomme tämänhetkiset "mysteerit" hajoavat materian arkiominaisuuksiksi.

.

Visuaaliset kokemukset sokeilla, jotka pystyvät erottamaan valoa ja varjoa, eivät edes ole kovin harvinaisia. Dokkarin sokeutta ei millään tavalla määritelty tarkemmin. Kokemus ei siis romuta millään tavalla perinteistä tulkintaa mielen olemuksesta. Vaikka kyseinen henkilö olisi täysin sokea, niin korkeintaan näkemys aivojen visuaalisia kokemuksia tuottavasta alueesta voisi muuttua.

Eräs EEG:n ongelma on, että sillä mitataan lähinnä aivokuoren toimintoja. Esimerkiksi joillekkin epilepsiapotilaille aivoihin upotetuilla elektrodeilla saadaan mittauksia aivotoiminnasta, vaikka samaan aikaan normaali EEG ei reagoisi mitenkään, huolimatta etää kohtauksen aikainen aivotoiminta on poikkeuksellisen voimakasta normaaliiin verrattuna.

Skeptikko-psykologi ei muuten uskonut asiaan, vaan spekuloi mitä jos...

Ajatus sielun vaelluksesta eli näistä ruumiista irtautumisen kokemuksista perustuu siihen, että tuo sielu on ihmisen tietoisuus itsestään. Tietoinen osa voi tarkkailla ruumiinsa ulkopuolelta itseään. Törmäämme kuitenkin tämän uskonnollisen oletuksen kanssa mielenkiintoisiin ongelmiin.
JOS tuo sielu olisi erillinen osa kuin ruumis ja se olisi jumalan ihmiseen sijoittama erillinen voima, niin ihmisen ei tulisi kyetä sitä hallitsemaan. Kun se irtoaa ruumiista, niin ruumis on silloin raamatun mukaan kuollut. Erillisenä voimana ruumiillinen rikkoutuminen ei voisi rikkoa sielua eli tietoisuutta - sehän ei ole riippuvainen ruumiista. Näin ei kuitenkaan ole. Ihmisen tietoisuudessa on todettavissa ilmiselvä kytkös ruumiillisiin toimintoihin eli aivojen toimintakykyyn. Kun aivotoiminta vaurioituu mekaanisesti, vaurioituu samalla myös tietoisuus eli ihmisen mieli. Tietoisuus on ilmiselvä osa mainittua aivojen sähkökemiallista toimintaa, ei mikään siitä riippumaton osa. Niinpä tieteellinen 'sielunvaellusta' koskeva tutkimus ei ole niinkään uskonnollisuuteen kytkeytyvää tutkimusta vaan aivotoiminnan parempaan ymmärtämiseen tähtäävää tutkimusta. Kokemukset joita ihmisillä on esiintynyt oletetun kuolemantilan jälkeen kertovat vain siitä, että aivoissa on vielä paljon toimintamekanismeja joita lääketiede ja biologia ei tunne. Tämähän ei sinällään ole mikään yllätys vaan yleisesti tiedossa oleva asia. Aivotutkimus on siksi tieteen tekemistä, ei uskonnollisuuden vahvistamista.

Kun tiede oppii synnyttämään noita sielunvaelluksellisia hallusinaatiotiloja - kuten se jo osaakin - se auttaa samalla ymmärtämään paremmin aivotoiminnassa edelleen olevia monia piileviä mekanismeja ja kenties tulevaisuudessa korjaamaan myös ihmisen mieltä eli tietoisuutta. Kun tulevaisuudessa esim. skitsofreniaa kyetään kenties korjaamaan aivojen kemiaan tai elekrtoniikaan kohdistuvilla toimenpiteillä, ihminen ei silloin suinkaan korjaa jumalan sekundaksi jäänyttä sielua vaan tekee geneettisiä korjauksia virheisiin, joita ulkopuolisen vahingon tai evoluution kautta ihmisen mekaniikaan välillä muodostuu.
LSDnä tunnettu hallusinogeeni on ollut merkittävässä roolissa jo nyt näiden 'sielunvaellukseen' liittyvien mysteerien ymmärtämiseen.

Onhan aivojen kaapeleita tutkittu ja vääriä tai epänormaaleja yhteyksiä todettu.

Joskus lapsi syntyy vailla isoja aivoja, kallon läpi kuultaa valo, eikä ole odotettavissa kuin kuolema. Kumma kyllä, voisi teologi sanoa, silloinhan pääkopassa voisi kuvitella olevan isompikin tila sielun melskata.

Kuolematon sielu on perinteinen oppi, jota Jehovan todistajat eivät opeta. Heidän mukaansa ihminen kokonaisuudessaan on sielu. Kuolema on totaalinen kuolema. Jäljelle ei jää mitään, ainoastaan toivo ylösnousemuksesta. Vaikka Jehovan todistajat uskovat näkemyksensä perustuvan Raamattuun, ei tämä heidän näkemyksensä taida kuitenkaan olla aivan täysin Raamatun mukainen. Sielu ei olekaan ihmisen koko olemus.

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille 5:23 KR92
23. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.

Tämän Paavalin tekstin mukaan ihmisen koko olemus muodostuu hengestä, sielusta ja ruumiista. Tämä ihmisen kolmijakoisuus näkyy itse asiassa läpi koko Raamatun.

Viides Mooseksen kirja 6:5 KR92
5. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.

Myös Jeesus käytti tätä kolmijakoa (Matt.22:37). Näin ollen uskomus sielun kuolemattomuudesta ei näytä olevankaan Raamatun vastainen uskomus, varsinkin kun huomataan mitä Jeesus sanoi sielun kuolemasta ihmisen kuoleman yhteydessä:

Evankeliumi Matteuksen mukaan 10:28 KR92
28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Raamatussa mainitaan myös "sielun talot"...?

Jesaja, 3.luku mainitsee ne...
" 18 Sinä päivänä Jehova ottaa pois kauniit nilkkarenkaat ja otsanauhat ja puolikuun muotoiset koristeet,
19 korvariipukset ja rannerenkaat ja hunnut,
20 päähineet ja nilkkavitjat ja rintavyöt ja ’sielun talot’ ja kohisevat koristesimpukat,
21 sormukset ja nenärenkaat,..."

Sielun talot
Tämä kirjaimellisesti käännetty ilmaus ”sielun talot” tarkoittaa luultavasti ’hajusteastioita’.
Ne on voitu ripustaa ketjuun koruiksi, ja ’Siionin pöyhkeät tyttäret’ ovat voineet pitää niitä kaulassaan. (Jes 3:16, 18, 20.)
Heprealainen ilmaus on bot‧teh′ han‧ne′feš.
Ne′feš (sielu) saattaa tässä yhteydessä merkitä ’sellaista mitä hengitetään’ tai ’haistetaan’, ja bot‧teh′ (jonkin talot) voi merkitä ’jonkin astioita’.

Luomiskertomuksessa myös eläimet ovat " Ne′feš (sielu)",

kun sanaa tarkemmin tutkii ;)
Minun kissani onkin erittäin levoton sielu......todellakin....

Raamatun kirjoittajien käsitys oli juuri se, että sielu on erillinen osa ihmistä. Olen itse siinä käsityksessä, että kuitenkin aina kuolematon sielu ei ole ihan raamatullinen oppi, vaan siellä sanotaan myös sielujen kuolevan, jos jumala ei erikseen pelasta sielua ihmisen kuollessa.

Sielu erotetaan teksteissä sydämestä, hengestä ja ruumiista. Vereen se kuitenkin joissain paikoin liitetään, kuten 5 MO 12:23 " Päätä kuitenkin lujasti olla syömättä verta, sillä veri on sielu, etkä sinä saa syödä sielua lihan kera".
Toisaalta, en usko kirjoittajan uskoneen, että joka kerta kun ihminen vuotaaa verta, ihminen menettäisi osan sielustaan. Se kyllä selittäisi hyvin sen, miksi kaikkien vuosien kuukautisten jälkeen kärttyisen mummot voivat vaikuttaa sieluttomilta =D

Myös käytetään muotoja "Salomon sielu", "pojan sielu", isän sielu", jne, omistusmuoto, eli ilmaistaan, että jokaisella ihmisellä on oma sielu.
Myös muilla elävillä olennoilla voi olla sielu, eli se ei ole yksinoikeudella ihmisille;
ILM 8:9 "kolmasosa meressä olevista luomuksista, joilla on sielu, kuoli..."

En tiedä mitä sitten Tuomarien kirjassa tarkoitetaan seuraavalla lausunnolla; 12:3 " Kun saatoin nähdä, ettei sinusta ollut pelastajaksi, niin päätin panna sieluni omalle kämmenelleni ja mennä Ammonin poikia vastaan..."

Kirjoittajilla on ollut myös näkemys, että ihmisen kuollessa sielu erkanee ruumiista, kuten seuraavat raamatunpaikat osoittavat;
APOSTOLIEN TEOT 20:10 "9 Istuessaan ikkunalla eräs nuori Eutykos-niminen mies vaipui syvään uneen, kun Paavali yhä vain puhui, ja nuokahdettuaan unen vallassa hän putosi maahan kolmannesta kerroksesta, ja hänet nostettiin ylös kuolleena. 10 Mutta Paavali meni alakertaan, heittäytyi hänen päälleen ja kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ”Lakatkaa hälisemästä, sillä hänen sielunsa on hänessä.” 11 Sitten hän meni yläkertaan ja aloitti aterian ja otti ruokaa, ja keskusteltuaan melko pitkään, päivänkoittoon saakka, hän lopulta lähti. 12 Niin he veivät pojan pois elävänä ja olivat rajattoman huojentuneita."

1 MO 35:18 " Ja tapahtui, että kun hänen sielunsa oli lähtemäisillään – sillä hän kuoli – hän antoi hänelle nimen Ben-Oni, mutta hänen isänsä nimitti hänet Benjaminiksi."

"en usko kirjoittajan uskoneen, että joka kerta kun ihminen vuotaaa verta, ihminen menettäisi osan sielustaan"

-Näyttelijä-ohjaaja Clint Eastwood sanoi, että tappaessaan ihmisen ihminen menettää palan sielustaan.

"sieluni* omalle kämmenelleni"UM alaviite=

*Tai ”elämäni”. Hepr. naf‧ši′; kreik. psy‧khēn′; lat. animam

”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan”
Raamattu toteaa: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (Hesekiel 18:4.)

Ollessaan ahdistunut profeetta Elia ”alkoi pyytää, että hänen sielunsa kuolisi”
(1. Kuninkaiden kirja 19:4).
Joonakin ”pyysi pyytämistään, että hänen sielunsa kuolisi” (Joona 4:8).
Sielu tosiaankin kuolee, kun ihminen kuolee; se ei ole kuolematon. Koska ihminen on sielu, hänen kuoltuaan voidaan sanoa, että hänen sielunsa kuoli.

Mutta entä raamatunkohdat, joissa puhutaan sielun lähtemisestä ja palaamisesta?
Raamattu kertoo, mitä tapahtui Raakelille, kun hän synnytti poikansa:
”Kun hänen [Raakelin] sielunsa oli lähtemäisillään – sillä hän kuoli – hän antoi hänelle nimen Ben-Oni, mutta hänen isänsä nimitti hänet Benjaminiksi.” (1. Mooseksen kirja 35:18.)

1. Kuninkaiden kirjan 17:22:ssa kuvaillaan erään lesken pojan ylösnousemusta: ”Jehova kuunteli Elian ääntä [rukousta], niin että lapsen sielu palasi häneen ja hän heräsi eloon.”
Osoittavatko nämä raamatunkohdat, että sielu on jokin näkymätön, epämääräinen osa,
joka voi lähteä ruumiista tai palata siihen?

On hyvä muistaa, että yksi sanan ”sielu” merkityksistä on ’elämä’.
Raakelin sielu oli siis lähtemäisillään siinä mielessä, että hänen elämänsä oli päättymässä.
Joissakin raamatunkäännöksissä lause ”hänen sielunsa oli lähtemäisillään” kuuluukin:

”Raakel oli jo kuolemaisillaan” (vuoden 1992 kirkkoraamattu),
”hänen elämänsä oli loppumaisillaan” (Knox), ja ”hän veti viimeisen henkäyksensä”
(Jerusalem Bible).
Samoin lesken pojan tapauksessa oli kyse elämän palaamisesta poikaan
(1. Kuninkaiden kirja 17:23).

Sanotaan että joltakin " lähti järki"... ja se "järki palasi takaisin"...
vaelteleeko se järki jossain välillä...?
onko se niinkuin sielukin, "kuolematon" ?
vartsikka07 heinäkuu
"onko sinulla kuolematon sielu?"