Hmm...Vieras kirjoitti:Ujoushan voisi nousta herätyksen kautta, kuuliko lapsuudessa esim. vanhempansa epämiellyttää, pilkallisen tuntuista naurua sellaisesta ajatuksesta että olisi suhde ?
Oli niitä minulla useampiakin kertoja, kun sukulaiset täysin asiattomasti vinoilivat että, joskos minulla olisi tyttöystävä, vaikka olin vasta jotain 5 vuotta tai siitä ylöspäin - ikäinen.
Ja se tuntui hyvinkin ahdistavan kiusalliselta, kun sen ikäisenä ei voi ymmärtää tyttöjä ja varsinkaan parisuhteen muodostamisen syytä.
Se voisi olla ainakin osasyy ujouden kehittymiseen.
Vanhemmat ikäänkuin vinoilemalla lapselleen ja nauramalla pilkallisesti siihen päälle , herättävätkin lapsessaan inhoa toista sukupuolta olevaan.
Ainakin pojan kohdalla voisi käydä, että hän kokisi että tytöt liittyvät jotenkin pilkalliseen nauruun ja kiusatuksi joutumisen tunteeseen ja niin poika alitajuisesti alkaisi esim. varomaan tyttöjä ja kiertämään tytöt kaukaa, ettei kukaan vanhempi pääse kiusaamaan ja taas sanomaan sellaista ahdistavaa kommenttia.
Tämä estäisi myös leikkimästä tytön kanssa.
Muistan kerran lapsuudessa olleeni erään tytön ystävä jonkin aikaa ollessani jotain 5 - 6 vuotias.
Ja sitä syntyi kauhea kiusoittelu ja kiusaaminen. Ja sitten minun leikit tuon tytön kanssa loppuivatkin , kun ei ollut munaa jatkaa leikkejä.
Muistan että laskimme mäkeä talvella ja olimme hyvin ystävällisiä toisillemme ja toiset pilasivat tuon ystävyytemme alkamalla toistuvasti pilkkaamaan meitä.
Niin meidän ystävyys loppui.
Näin kerran tuo naisen nuorena aikuisena, ja hän oli uskomattoman kaunis nuori nainen, en kuitenkaan lähestynyt häntä vaikean ujouteni tähden.
Kumpa olisin silloin lapsena ollut voimakkaampi niin että olisin vain kaikesta huolimatta ollut sen tytön ystävä se olisi ollut varmaan hyvin antoisaa ja merkityksellistä ja olisi muuttanut varmasti elämänkulkuani parempaan suuntaan.
Ihmisen tulisi olla rohkea jo lapsena, mutta näin ei usein ole ainakaan minun tapauksessani.
Kyllä, uskon että tässä voisi olla pointtia haitallisen ujouden kehittymiseen.
Kun oma poikani oli pieni, minä en koskaan kiusoitellut häntä tällä tyttö asialla, miksiköhän?
Ehkäpä juuri siksi, että jotenkin alitajuisesti ymmärsin sen aiheuttavan hallaa poikani kehitykselle.
En tosin onnistunut estämään muita aikuisia kiusaamasta poikaani tällä tyttökaveri asialla, mutta itse en onneksi kiusannut poikaani, ja siitä olen hyvilläni.