Veljesseura.org

Johanneksen poika kirjoitti: Tuo on lainaus hänen pitkästä syytekirjelmästään, joka on luettavissa täältä:

Askon sähköposti Johanneksen pojalle 02.03.2005

Sori OT, mutta emäntä tuossa ihmetteli että mitäs luet kun on tukka ihan pystyssä. Askon kirjettähän minä. Kierrossiivooja ja paikallinen siivooja ajattelivat, että nythän vedetäänkin Johanneksen poika kölin ali...

Pari kommenttia vain.

Viitataan ilmeisestikin nauhoitukseen joka on tehty jossakin keskustelussa. Käsittääkseni kaikki ne keskustelut ym. joissa henkilö on laillisesti mukana, niin hän saa ne myös nauhoittaa. Salakuuntelu ja -katselu on jotain aivan muuta. Onko salanauhoittaminen hyvän tavan mukaista, on tietenkin toinen kysymys, mutta on tilanteita jolloin se on tarpeellista ja perusteltuakin.

Ilmeisesti tässä on ollut kyse juuri siitä.

Sen sijaan Askon kirjettä suojaa hänen "hallussaaan" oleva tekijänoikeus ja sitä ei saa julkaista ilman hänen suostumustaan. Julkaisemista on myös kirjeen saattaminen yleisesti saataville, esimerkiksi kotisivulle, keskusteluryhmään tai foorumille.

Yksityiskirjettä saa toki siteerata normaalien siteeraamissääntöjen puitteissa, mutta sitä ei ole koko kirjeen julkaiseminen.

Kirje näyttää olevan vuoden 2005 alkupuolelta ja voisi olettaa, että Asko olisi jo ilmaissut tahtonsa tässä asiassa ja vaatinut Johanneksen pojan päätä vadille.

Periaatteessa hänellä on kuitenkin edelleenkin mahdollisuus syyttää kirjeen julkaisijaa tekijänoikeuden loukkauksesta, vaatia nk. alasottoa ja vaatia sen lisäksi korvausta kivusta ja särystä - ehkä 20 euroa voisi olla käyvä hinta.

Sanoisin, että Askon on aika hankala tehdä tästä asiaa, mutta heidät tuntien, niin mikään ei olisi yllätys - onhan seuran maine kyseessä.

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen.

Kyllä, olen käynyt terapiassa. Mutta kuten näköjään myös muutama muu, en ole kyennyt nostamaan Jehovan todistajuutta esiin terapiassa, vaikka se varmasti oli suurin syy terapian tarpeeseeni! Olin silloin Jehovan todistaja vielä, joten en muutenkaan tietysti kyennyt käsittelemään ongelmiani.

Juuri tämä kehotus olla puhumatta Jt-asioista maailmalliselle terapeutille, tuntuu kummittelevan monen Jehovan todistajan mielessä. Lisäksi terapeutti todennäköisesti ei tiedä Jehovan todistajista mitään, joten hänelle joutuu vääntämään asioita rautalangasta ja sittenkään hän ei käsitä Jehovan todistajan sisäistä maailmaa. Joten voi tuntua helpommalta, ettei nosta asiaa ollenkaan esiin.

Voisin varmaan hyötyä terapiasta edelleenkin, mutta koen että nyt olen kuitenkin päässyt jo pitkälle. Mutta nyt kykenisin puhumaan todistajista...

Eniten apua olen saanut vertaistuesta.

Oman kokemukseni mukaan tärkeää on löytää sopiva terapeutti. Tämä lienee enemmän persoonakysymys, vähän ehkä myös ammattitaitokysymys.

Sukututkija kirjoitti:Sen sijaan Askon kirjettä suojaa hänen "hallussaaan" oleva tekijänoikeus ja sitä ei saa julkaista ilman hänen suostumustaan. Julkaisemista on myös kirjeen saattaminen yleisesti saataville, esimerkiksi kotisivulle, keskusteluryhmään tai foorumille.

En osaa oikein arvioida oletko tarkoittanut tuon vitsiksi, mutta minulla on hyvin vahva käsitys siitä, ettei yksityiskirjeet kuulu tekijänoikeuden piiriin eli eivät ole tekijänoikeuslain tarkoittamia kirjallisia teoksia. Näin on ainakin aihetta käsitelleillä lainopillisilla webbisivuilla kerrottu. On vaan todettu, että kirjesalaisuus ulottuu matkaan lähettäjältä vastaanottajalle, mutta sen jälkeen on vastaanottajan armoilla julkaisun suhteen. Eli kannattaa miettiä mitä toisille kirjoittaa, mikäli aihe on arkaluontoinen.

Ja ettei ketju mahdottomaksi OT:ksi menisi, Johanneksen pojan keissiin liittyvä keskustelu osoitettakoon esimerkiksi tänne: Espoo-Läntisen seurakunnan sihteeri aktivoitui

Astrologi kirjoitti:Lisäksi terapeutti todennäköisesti ei tiedä Jehovan todistajista mitään, joten hänelle joutuu vääntämään asioita rautalangasta ja sittenkään hän ei käsitä Jehovan todistajan sisäistä maailmaa. Joten voi tuntua helpommalta, ettei nosta asiaa ollenkaan esiin.

Just, ja jos kyseessä on vielä itseään pettävä, mukana oleva todistaja, saattavat ainoat maininnat todistajuudesta jäädä tasolle "rakkaudellinen järjestö; antaa sisältöä elämään; maailmanlaajuinen veljeys", vaikka ongelmat johtuisivatkin (jopa suureksi) osaksi lahkosta. Siinähän sitten terapeutti nyökyttelee, että onpa mukavaa kun masentunut saa tukea tuollaisen yhteisön sisällä.

Sukututkija kirjoitti:Yksityiskirjettä saa toki siteerata normaalien siteeraamissääntöjen puitteissa, mutta sitä ei ole koko kirjeen julkaiseminen.

Ensiksikin:
Tuo Askon kirje ei ollut "yksityiskirje" sanan varsinaisessa merkityksessä. Se oli kirje inkvisiittorilta. Se sisälsi voimakasta vainoa, jota vanhimmat harrastavat tavallisia rivijäseniä kohtaan. Minun oli suorastaan pakko paljastaa tuollainen kelvoton käytös "rakkaudelliselta" vanhimmalta.

Toiseksi:
Kun minä saan kirjeen joltakin henkilöltä, se on minun omaisuuttani. Minä saan näyttää sen kenelle haluan, vaikka kymmenelle kaverille. Voin näyttää sen netin välityksellä vaikka miljoonalle ihmiselle, jos haluan. Ja tässä tapauksessa, kun minua vastaan hyökättiin, katsoin oikeudekseni tehdä tunnetuksi tuon hyökkäyksen pienetkin yksityiskohdat varoittavana esimerkkinä muille.

Voin vakuuttaa, että tuo "varoittava" esimerkki on toiminut. Asko tai muut inkvisitiota harrastavat vanhimmat eivät ole sen jälkeen kynnykseni yli kävelleet (poikkeuksena se kerta, kun Espoo Eteläisen seurakunnan kaksi oikeuskomitean veljeä kävi ilmoittamassa kotonani erottamisesta).

Lahtisen ja Lummen vierailu Johanneksen pojan kotona

Luultavasti he pysyvätkin poissa, vaikka vallanhimossaan ehkä haluaisivatkin kyykyttää myös minua edelleen. Mutta se on loppu nyt.

Jos englanninkieli taipuu, lue Diane Wilsonin Awakening of a Jehovah's Witness. Hän kertoo kirjassaan miten hän kävi terapiassa Jehovan todistajana, ja miten terapeutti auttoi häntä näkemään esim. karttamissäännön mielettömyyttä. (Hänen tyttärensä oli erotettu ja kuuliaisena todistajana hän oli pitämättä yhteyttä).

Kirjassa mainitaan että kirjoittajan kaupungissa oli myös Jehovantodistaja-terapeutti, joka kuitenkin vaati JT-potilaita allekirjoittamaan paperin joka kumosi vaitiolovelvollisuden. Jos nimittäin olisi terapiassa tullut esille syntejä tai luopio-ajatuksia, niin raamatullinen rakkaudellinen ohje kertoa vanhimmille kävelee vaitiolovelvollisuden yli.

Jos muistan oikein, niin nimenomaan terapian avulla tämä Diane sai rohkeutta lähteä järjestöstä.

Sukututkija kirjoitti:... - onhan seuran maine kyseessä.

Pääsääntöisesti Vt-seura karttaa mahdollisimman pitkälle kaikkia oikeustoimia, joista voisi olla haittaa maineelle. Niinpä yksittäisiä todistajiakin kehotetaan jättämään riita-asioita ratkomatta, etenkin jos vastapuoli on tai on ollut todistaja. Tässä nimenomaisessa asiayhteydessä tulisi esille sellaista, joka ei olisi eduksi ylläpidetylle kiiltokuvalle.

Camus kirjoitti:Jos englanninkieli taipuu, lue Diane Wilsonin Awakening of a Jehovah's Witness. Hän kertoo kirjassaan miten hän kävi terapiassa Jehovan todistajana, ja miten terapeutti auttoi häntä näkemään esim. karttamissäännön mielettömyyttä. (Hänen tyttärensä oli erotettu ja kuuliaisena todistajana hän oli pitämättä yhteyttä).

Kirjassa mainitaan että kirjoittajan kaupungissa oli myös Jehovantodistaja-terapeutti, joka kuitenkin vaati JT-potilaita allekirjoittamaan paperin joka kumosi vaitiolovelvollisuden. Jos nimittäin olisi terapiassa tullut esille syntejä tai luopio-ajatuksia, niin raamatullinen rakkaudellinen ohje kertoa vanhimmille kävelee vaitiolovelvollisuden yli.

Jos muistan oikein, niin nimenomaan terapian avulla tämä Diane sai rohkeutta lähteä järjestöstä.

Camus, mielenkiintoinen kirja varmastikin!
Öh, ongelma on ehkä enemmänkin kirjan saatavuus. Opiskelijana en haluaisi uhrata opukseen useampa kymppiä ostaakseni sitä.

Voisin epäillä, että todistaja suojeli tuolla paperilla itseään, ettei tulisi verivelkaiseksi tietämistään asioista. Liekö joskus koitunut ongelmia, kun on laverrellut ihmisten henkkilökohtaisia salaisuuksia vanhimmille...

Ninth, enää en puolustelisi todistajia, toisin kuin ennen tein niin nettipalstoilla muun muassa , mutta pääosinhan vt-liturgiaa mukaillen todistaja kai yrittää selittää terapeutilleen todistajuuden olevan paras elämäntapa ja antavan syvemmän merkityksen elämään.

AStrologi, mun täytyy myös antaa suurin kiitos saamastani vertaistuesta.

Witless, onnea ensi vuoden "apurahojen" saamiseen

Mennee osittain OT:hen, mutta ehkä sopii osittain tähän aiheeseen. (koskee enemmän JT:a)

Mitä Seuran tarjoama tukieepos eli vanhinten lauma-opas kertoisi terapioista tms ? Vastaus: Ei juuri mitään.

Toisaalta verestä+lääkäreistä löytyy hulppeasti tietoa innokkaille vanhimmille.


Pari täkyä Seuran vanhimmille tarjoamasta oppaasta: (linet/boldit lisätty)

...................................................
Kuka tarvitsee lisävalmennusta?
Vartiotornin tai muiden julkaisujen kirjoitukset.
Kun syntyy erikoistarpeita, vanhimmisto voi tarkastella sopivia kirjoituksia uudelleen, esimerkiksi sellaisia, joissa käsitellään armoa, ojentamista, hallituksen asettamia rajoituksia, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, vaimojen pahoinpitelyä, mielenterveysongelmia, alkoholin tai huumeiden väärinkäyttöä, luopumusta, kenttäpalveluksen suorittamista yhdessä ja yhteistoimintaa seurakuntana.
...................................................

Jos herää kysymys sellaisen kastetun henkilön mielenterveydestä, joka tekee jotakin sellaista, mistä hänet voitaisiin erottaa, oikeuskomitean tulisi harkita tapauksen tosiasioita.
Punnitkaa todisteita ja henkisen vajavuuden määrää ja ratkaiskaa sitten, tulisiko esittää jokin ilmoitus tai tulisiko hänet erottaa.
Vaikka voi olla perusteltua osoittaa tavallista enemmän huomaavaisuutta ja kärsivällisyyttä, vanhinten täytyy suojella seurakunnan puhtautta ja hengellistä hyvinvointia. (1. Tess. 5:14)
.....................................................

Seura tarjonnee Terapiana ensisijaisesti lisää kenttää, lisää Seuran kirjallisuutta, rukoile Jehovaa, Jehova järjestää kaiken ja lisäksi etenkin Seurakunnan yhteneväisyyden varjelua.

Vasta tämän jälkeen tullee varsinaiset lääketieteelliset terapiat. <- Oletan että Seuran suosittelema arvojärjestys on selvä. Ensin Seuran keinot ja sitten muut.

Kiva että Seuralla on mahdollisesti esim. lehdenjakaja-vanhimpia, jotka pitkällä kokemuksella suosittelevat mahdollisesti terapian tarpeessa olevalle lisää kenttää, kirjallisuutta sun muuta.

Bergerac kirjoitti:Kiva että Seuralla on mahdollisesti esim. lehdenjakaja-vanhimpia, jotka pitkällä kokemuksella suosittelevat mahdollisesti terapian tarpeessa olevalle lisää kenttää, kirjallisuutta sun muuta.

Jep, ihan äärettömän kiva. Ja kuten on nähty, masentuneet masentuvat vain entisestään kun heitä tuollalailla epäsuorasti syytetään laiskoiksi paskoiksi, eivätkä he pysty toimimaan noiden ohjeiden mukaan. Se siitä jaksamisesta ja itsekunnioituksesta.

Kyllä minullekin sanottiin, että kokouksissa kun vaan jaksaa ravata ja olla sosiaalinen, niin Jehova auttaa ravaamaan kokouksissa ja olemaan sosiaalinen. Öh? Ihmeellistä kyllä, olo helpottui vasta kun lakkasin tuntemasta syyllisyyttä asiasta. Normaali arki on ihan tarpeeksi työlästä ilman kolmea kokousta viikossa, kentällä juoksemista, todistajien kanssa seurustelua ja VT-seuran niteiden tutkimista.

Karmii aivan suunnattomasti kun ajattelen kaikkia niitä masentuneita Jehovan todistajia, jotka kärvistelevät seuran aktiviteeteissa mukana, ja jos eivät, potevat helkkarinmoisia syyllisyydentunteita kykenemättömyydestään.

Astrologi kirjoitti:
Juuri tämä kehotus olla puhumatta Jt-asioista maailmalliselle terapeutille, tuntuu kummittelevan monen Jehovan todistajan mielessä. Lisäksi terapeutti todennäköisesti ei tiedä Jehovan todistajista mitään, joten hänelle joutuu vääntämään asioita rautalangasta ja sittenkään hän ei käsitä Jehovan todistajan sisäistä maailmaa. Joten voi tuntua helpommalta, ettei nosta asiaa ollenkaan esiin.

Oman kokemukseni mukaan tärkeää on löytää sopiva terapeutti. Tämä lienee enemmän persoonakysymys, vähän ehkä myös ammattitaitokysymys.

Mielestäni kysymys on täysin terapeutin ammattitaidosta. Kuulostaa pahalta kun tietää, että on olemassa kolleegoja jotka eivät kyene vastaanottamaan asiakkaan "tilannetta" kokonaisuudessaan. Ammattitaitoa on kyetä asettua ajattelemaan kuntoutujan tilannetta täysin kokonaisuutena, riippumatta siitä, mitä kokemuksia siellä taustalla on. Ammattitaitoinen terapeutti vastaanottaa asiakkaan antamat asiat ja tarpeenmukaan ottaa selvää. Kuulostaa todella pahalta, että asiaa ei nosteta esiin koska terapeutti ei kykene sitä käsittelemään. (Mutta valitettavasti tuo on täysin totta...)

Sopivan terapeutin löytäminen on myös avainsana, persoonalla on väliä. Ja persoona on terapeutin ammattitaidon väline/mittari, mutta silti ei aina "natsaa". Eikä tarvitsekaan. On tärkeää myös miettiä, mitä terapiamuotoa haluaisi kokeilla: psykoterapiaa, kuvataideterapiaa, gestalterapia jne... Vaihtoehtoja on monia, näkökulmia ja lähestymistapoja on vielä enemmän. Kannattaa keskustella ja ottaa selvää, ammattitaitoinen terapeutti lähettää asiakkaansa "eteenpäin", auttaa oikean terapiamuodon etsinnässä!

Kiitos sinulle aivan mahtavasta viestistä. Osuipa oikeaan aikaan...
Käyn tällä hetkellä terapiassa, käynyt jo vuoden.

Olen edelleenkin julistaja, tai oikeastaan roikun...olen maininnut terapiassa olevani todistaja. Psykologini kanssa olemme käyneet läpi kaikkia mahdollisia asioita: esim. mieheni väkivaltaisuutta...ei voi ymmärtää, miksi sitä sallitaan Jeh. tod. keskuudessa. No, miestäni ei siitä koskaan ole erotettu, eikä saanut julkistakaan. Itse sain julkisen muutama vuosi sitten, kun toisen miehen syliin ajauduin ahdistuksessani. No ei väkivaltaa tietysti minään syynä pettämiseen saa pitää. Mutta edelleenkin kannan katkeruutta siitä, että emme koskaan voi erota, vaikka kuinka emme sopisi yhteen ja avioliittomme olisi yhtä helvettiä. tai jos lähden, en ole vapaa menemään naimisiin kenenkään toisen kanssa. Ahdistaa! No, tämä nyt ei enää kuulu tähän ketjuun.

Väkivaltaa on taas ilmaantunut. Soitin konventtien aikaan itkien Veli Vanhimmalle ja kerroin väkivallasta, ja tulivat käymään. Mutta viittasivat vain mielenterveysongelmiini ja kehottivat tutkimaan yhdessä.

En jaksaisi, jollen saisi tätä kaikkea purkaa terapiassa ja masennuslääkkeitä syömällä.

Veljet eivät ole mielenterveysalan ammattilaisia. Itse olen terveydenhuoltoalalla, ja tiedän tasan tarkkaan, että ihmisen mieli on monimutkainen. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin näyttää.

mielenkiintoinen aihe!

Kun luin noita yllä olevia kirjoituksia tuli jälleen kerran mieleeni että olisi "tilaus" psykiatrille jolla on jt-tuntemusta tästä aiheesta.
Tai jonkinasteinen sos.terapeutti.
Vielä parempi olisi jos tuo sos.terapeutti olisi ex-jt.

No minulla on mielenterveystyön perustutkinto.Siitä olisi helppo vielä ponnahtaa yliopistoon,vaikka Jyväskylään jossa muistaakseni on kyseinen tutkinto ja hankkia lailliset oikeudet vastaanoton perustamiselle.

Eräs taho josta löytyy nykyään ehkä eniten alan tietoa on ev.lut.srk:n perheasiantoimistot tai muut terapeutit.

Minulla on myös heistä kokemusta.Muun asian tiimoilta (uus-perheen ongelmista)keskustelin myös ahdistavasta jt-uskonnosta.Onneksi kyseisellä terapeutilla oli aika paljon jo entuudestaan tietoa niiden ihmisten tuntemuksista jotka pyrkivät pääsemään "jt-möykyistä" pois.

Itsensä kuntoon saaminen on "itsensä rakastamista" johon raamattu kehoittaa.Kuinka ihminen voi rakastaa toisia ihmisiä jos ei rakasta ensin itseään?
Raamattu ei puhu itserakkaudesta vaan siitä että ei kohtele itseään huonosti.Ei syytä itseään asioista johon ei ole voinut vaikuttaa esim.todistaja perheeseen syntymistä.
Tai työntää ilmiselvän ongelman maton alle esim.sanomalla"et rakasta Jehovaa tai mustaa Jehovan nimeä".
Eihän ole siitä kysymys,vaan uskonlahkosta nimeltä jt:t mustamaalaaminen/tosiasioiden kertominen uskonnosta omassa elämässään.
Jt-lahko on vaarallinen ihmisten persoonaa tuhoava aatemaailma.
Se pyrkii tekemään ihmisistä tunteettomia sosiopaatteja joka toteuttaa haavemaailmaa ilman mitään todellista näyttöä haaveiden toteutumisesta.

Ihminen joka alkaa päästä pois tuosta unimaailmasta tarvitsee tukea,koska hän alkaa käyttää Jumalan meille antamaa arvomaailmaa jonka perusta on rakkaus.

Kaikki ex-jt:t ja nykyiset jt:t ovat "sankareita" omassa elämässään jos käyttävät terapia-palveluja.

Angelique, toivon sulle voimia ja ennen kaikkea rohkeaa rehellisyyttä itsellesi. Muista, että syy ei ole välttämättä itsessäsi, vaikka muut niin sanovat. Mä vihaan tuota, että avioeroon on oikeus vain pettämisen perusteella, mutta väkivalta onkin sitten ihan ookoo. Ja mä ymmärrän täysin, että rakastetuksi tulemisen tunteen hakee jostain, ellei sitä parisuhteessaan saa (ja varsinkin jos suhde on väkivaltainen). Ihminen tarvitsee selvitymiskeinonsa.


Sitten vielä kokemuksiani päänparannustalkoista. Omalle kohdalleni on parissa komiteassa sattunut todella hellät ja lempeät vanhimmat. Toki aiheetkin olivat herkkiä ja osittain uskon, että parhaat miehet oli laitettu asialle, jotta maallinen oikeus vältettäisiin. Koin saavani kyllä vanhimmilta silloin apua ja tukea selvitymiseen, siitä täysi kymppi heille. Parhaan avun koin tutkiessani itse raamattua ja vertaistuen välityksellä. Kokoukset ja kenttäily olivat aika yhdentekeviä ja melkein hävettäviä asioita huonosti mukana olevalle todistajalle.

Sellainenkin komitea kohdalleni on sattunut, että 17-vuotiaana minulta on kyselty yksityiskohtaisia asioita seksin harrastamisesta poikaystäväni kanssa. Likaisten vanhojen miehien utelu ei tuolloin tyydyttänyt hengellisiä tarpeitani tai tuonut lohtua selviytymiseen katalasta väärinteostani ;.

Tänään voisi soittaa YTHS:lle... saa nähdä uskallanko. (Siellä muuten tapaa olla 3-4 kuukauden jonot).

Edit. Angelique, mua myös kiellettiin kertomasta komiteassa käsiteltyjä asioita ulkopuoliselle! Eikö tässä vaiheessa pitäisi jo hälytyskellot soida? Mua harmittaa eniten itseäni se, että tottelin neuvoa, ja lopulta jouduin lähtemään seurakunnasta niin, että kaikki pitivät mua syyllisenä (vaikka asian laita oli aika toisinpäin).