Veljesseura.org

Niin, aktiivi -jt, satakunta vuotta sitten vt kirjoitti vielä että uskomme eri uskontokunnissa olevan Jumalan lapsia ja teemme yhteistyötä...

Sitten tuli Rutherford, nimenmuutos jt:ksi, kristillisen srk-demokratian poisto, nyt vedotaan Jehovan tunteisiin, kun hajotetaan perheitä informaation kulun katkaisemiseksi.

Eikö olisi kivempi odotella vanhaa päivämäärättyä maailmanloppua ajalla kuin oli lupa seurustella perheenjäsenten kanssa, kuin odotella päiväämätöntä hajotetuin perhein ?

Joillekin toi perheenrikkominen taitaa sopia hyvin. Yhdessäki tapauksessa isä ilmoitti pojalleen, että äidin kohtu olis ollut parempi poistaa ennen (asianomaisen) kuopuksen syntymää...

Tuli mieleen tuosta Vartiotorninpätkästä, jota jo lainasin, että voisi olla paikallaan laatia kirjallinen anomus Tuomas Kyrölle, ja tipauttaa se hänen postilaatikostaan.

Anomus koskisi pyyntöä laatia yksi Mielensäpahoittajan kolumni Jehovan näkökulmasta. Näistä aineksista saattaisi muotoutua aika hulvaton pakina.

"Totuus", "rakkaus" ovat olleet hyvinkin negatiivisia sanoja minulle. Minulla kesti pitkälle toista vuotta hahmottaa rakkaus-sanan merkitys, kun tajusin olevani hukassa sen kanssa, ja koko tänä aikana en edes puolisolleni osannut sanoa rakastavani. Käytin muita sanoja, joita osasin, sanoja joihin luotin, joihin ei liittynyt ehdollisuuta. Pitkä matka on kuljettu.

Tähän on hyvä heittää Herra Ylpön TV:stä tuttu-biisin loppusanat, mikä pisti korvaan tänään. Vaikka laulussa tarkoitetaan jotain ihan muuta, kuulosti jotenkin tilanteeseeni sopivalta;
"Älä pysy, älä pysy totuudessa
Älä pysy, älä pysy totuudessa
Älä pysy, älä pysy totuudessa..."

Kivikko kirjoitti:Vaikka laulussa tarkoitetaan jotain ihan muuta, kuulosti jotenkin tilanteeseeni sopivalta;
"Älä pysy, älä pysy totuudessa
Älä pysy, älä pysy totuudessa
Älä pysy, älä pysy totuudessa..."

Tuo on aivan mainiota oivaltamista!

sinner74 kirjoitti:Tuli mieleen tuosta Vartiotorninpätkästä, jota jo lainasin, että voisi olla paikallaan laatia kirjallinen anomus Tuomas Kyrölle, ja tipauttaa se hänen postilaatikostaan.

Älä unohda ottaa siitä valokopiota ensin...

Isänpäivä

Haikeana katselen ja kuuntelen kun kaikki -melkein kaikki- viettävät isänpäivää. Radiossa, televisiossa, lehdissä, joka paikassa: ISÄ. Isien päivä.
Ei tarvitse sanoakaan, etä ei meillä koskaan kotona, ei isänpäivää, ei äidin, ei ystävän. Eikä niitä synttäreitä eikä joulua, ei. EI. Se on tärkeä sana tuo EI, sillä erottautuu tehokkaasti kaikesta yleisestä ja tavallisesta.
Ja kuinka hyvältä se tuntuukaan, kun omat lapset onnittelevat isää. Katsoa pikku kätösin väsättyjä isänpäiväkortteja. Meidän talossa, ihan oikea isänpäivä. Juhlapäivä. Saan nauttia siitä.

Tänään laitoin omalle isälleni elämäni ensimmäisen isänpäiväonnittelun. Hyvää isänpäivää. Vaikka hän ei ota toivotustani vastaan, niin tuntui valtavan puhdistavalta kirjoittaa se sähköpostiin. Hyvää isänpäivää. Tulkoon paluupostissa mitä vaan, mutta minä sanoin sen.

Haluan sanoa sen teille kaikille isille: tuleville, nykyisille ja lapsensa menettäneille isille: Hyvää isänpäivää. Paljon onnea isälle.

terveisin yksi äiti.

Teksti-tv kertoi isänpäivän perustamisen, nainen halusi kunnioittaa isäänsä joka oli yksin kasvattanut hänet sisaruksineen (oliko Washingtonin osavaltiossa v. 1910 ?).

Hyvää isänpäivää meikäläiseltäkin.

valo vs pimeys, jumalan järjestö vs maailma, jehova vs saatana gahhhhh toi mustavalkoisuus sucks "Mutta miltä Jehovasta tuntuisi, jos..." Saan pelkästään ton lukemisestä päänsäryn.

Ei niinkään sanoja, mutta mua alkaa välittömästi tökkimään jos joku yrittää käskyttää mua tekemään jotain tai painostaa johonkin muottiin. Työelämässä ei välttämättä niin hyvä juttu.

Jaakob kirjoitti:Ei niinkään sanoja, mutta mua alkaa välittömästi tökkimään jos joku yrittää käskyttää mua tekemään jotain tai painostaa johonkin muottiin. Työelämässä ei välttämättä niin hyvä juttu.

Tämä ominaisuus on nyt myös tieteellisesti vahvistettu tyypilliseksi reagoinniksi meillä ex.jehovantodistajilla etnografisesti erityisesti Suomessa.

JT-onnen huuman jälkeen seuraa vuosien morkkis:

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa ... ntiteettia

Leinonen arvioi, että jäsenistä
kuolee vuosittain noin 1 % ja noin
1 % eroaa tai erotetaan.
Eronneista noin puolet palaa yhteisöön takaisin.
Leinonen on sitä mieltä, että nykyisessä ”sekularisoituneessa, materialistisessa, seksin
kyllästämässä maailmassa” uskon säilyttäminen ei ole helppoa.
Jotkut väsyvät -
ja menettävät uskonsa.
Leinosen mukaan monella on näinä päivinä käynnissä
uskon taistelu ja uskon säilyttäminen on käynyt vaikeaksi.
Tämä on hänen mukaansa osasyynä siihen, ettei järjestön jäsenistössä ole viime aikoina ollut voimakasta kasvua. (TKU/N/07/3:11–12.) Lisäksi Leinonen pitää oleellisena kysymystä siitä, onko henkilö yhteisöön liittyessään riittävän tietoinen kaikesta siitä,
mitä liittyminen pitää sisällään ja mitä siihen sisältyy.
Tämän hän uskoo vaikuttavan osaltaan myös eroamisen motiiveihin. (Leinonen 25.1.2011.)

Kasteelle menevät ei nykysin tunnu tietävän aina kaikkia Raamatun perusasioitakaan....

Haastateltu eronnut kertoi että jt-puoliso halusikin lapsia vasta Paratiisissa...
Heheh, kyllä luulisi ennen vihkimistä pariskunnan aika hyvin setvivän sen,
montako lasta ja onko mutsi kotona niitä hoitamassa...
Ainakin meidän srk:ssa seurustelevia pareja kehoitettiin selvittämään kaikki mahdollinen ennen avioitumista niin ei heti alussa tartte alkaa riidellä....

Puhukaa, puhukaa ja..puhukaa..
ennen vihkimistä!
Sopii kaikille avioon halukkaille noudatettavaksi ;D

Kaarmis kirjoitti: Silmäni osuivat tuohon Valtakunnan -sanaan, ja karvat nousi pystyyn...

Sama minulla, vaikka valtakunta saisi rauniona ollakin.

Itsetunnon lyttääminen, epävarmuuden kylväminen, syyllistäminen (ihan vaan ihmisenä olemisesta).

Syötettiin jonkin verran epävarmuutta pelastumisesta ja kuitenkin samalla vakuuteltiin, että jos tekee kaikkensa pelastuminen on varmaa, kuitenkin ehkä vain.

Iso-J tarvitsee juuri sinun palvontaasi ja palvelustasi, mutta älä luule liikoja itsestäsi, iso-J ei tarvitse ketään ihmistä, mutta hän rakkaudellisesti tarjoaa mahdollisuutta alistua maailmanlaajuisen veljesseuran ykseyteen... vai oliko se yhteyteen.... muistaako kukaan käytettiinkö tässä yhteydessä koskaan zombie-sanaa? Loppujen lopuksi kasteella käyminenhän tarkoittaa kuolemista entiselle elämäntavalle.