Veljesseura.org

Kirjoituksiani ei kannata epäillä tai yrittää tulkita sanojeni merkitystä. Kirjoittaessani uskon uhrista en todellakaan tarkoita uskonnon uhria. Kyseessähän on kaksi kokonaan eri asiaa.

Uskon uhri on uskontokunnasta riippumaton yksilö jonka elämää turmelee erilaiset harhauskomukset haittavaikutuksineen. Se on henkilökohtainen käsite.

Uskonnon uhri on tiettyyn uskontokuntaan ja sen jäseniin kohdistuva kollektiivisempi ilmaisu. Uskonnon uhri kärsii kyseisen uskonnon aiheuttamista haitoista kuten esim. Jehovan todistajien kohdalla karttamismenettelystä.

Kiitos tarkkaavaisille lukijoille jotka oivalsivat tämän eron. Palaan tähän aiheeseen ja avaukseeni hieman myöhemmin.

Yhtenä versiona uskon uhriksi päätymisessä on jokin vaikea ja ahdistava elämäntilanne. Avioero, yksinäisyys, läheisen kuolema, päihdeongelma, työttömyys jne. Ihmismielessä on tuollaisen tilan vallitessa helposti kaikki kaistat auki sisäänpäin. Jos lahkon toimesta tällaiselle lyödään pöytään valmis paketti elämäntarkoituksesta ja olemassaolon mysteeristä, niin valinnan tekee helposti tunnevaltaisesti.

Jep

Mir kirjoitti:Yhtenä versiona uskon uhriksi päätymisessä on jokin vaikea ja ahdistava elämäntilanne. Avioero, yksinäisyys, läheisen kuolema, päihdeongelma, työttömyys jne. Ihmismielessä on tuollaisen tilan vallitessa helposti kaikki kaistat auki sisäänpäin. Jos lahkon toimesta tällaiselle lyödään pöytään valmis paketti elämäntarkoituksesta ja olemassaolon mysteeristä, niin valinnan tekee helposti tunnevaltaisesti.

Arkikielellä tuollaista käännytystä voi kutsua ihmisen hädänalaisen tilan hyväksikäytöksi, ei kovin kunnioitettava tapa kerätä pinnoja Vt-pinnakoppaan. Etenkin kun edes käännyttäjä ei tiedä mitä soopaa tyrkyttää käännytettävälle muka totuutena.

Mir kirjoitti:Jos lahkon toimesta tällaiselle lyödään pöytään valmis paketti elämäntarkoituksesta ja olemassaolon mysteeristä, niin valinnan tekee helposti tunnevaltaisesti.

Tämä voisi olla ihan oman ketjunsa aihe, mutta kysymys tehokkaista JT-käännyttäjistä on pistänyt pohtimaan jo pitkän aikaa. Onko niitä?

Numeroista päätellen aika harva kai ainakaan Suomessa ja muissa länsimaissa saa kovin monia "lampaankaltaisia" napattua lahkoon. Itse muistan pelkästään yhden lähisukulaisen, joka kovalla yrityksellä sai yhden pariskunnan kasteelle asti, nämäkin myöhemmin erosivat. Tunteeko kukaan täällä monta kiinnostunutta kasteelle asti saanutta tai rohkeneeko itse tunnustaa tehneensä niin? Mikähän lienee käännytysennätys ja mitä ominaisuuksia vaaditaan kovalta tuloksentekijältä lahkossa? Sokea usko, kilpailuhenkisyys ja toisalta suostuttelun taito voisivat olla kova yhdistelmä?

Vieraas kirjoitti:Tämä voisi olla ihan oman ketjunsa aihe, mutta kysymys tehokkaista JT-käännyttäjistä on pistänyt pohtimaan jo pitkän aikaa. Onko niitä?

Kiintoisa kysymys. Todennäköisesti ei anakaan omalla kohdallani, olenhan ikikiinnostunut, mutta viimeisestä vierailusta on jo seitsemän kuukautta. Ei kovin tehokkaalta vaikuta, vaikka minulta saisi niitä tuntejakin vaikka viisi kerralla. Luonani ovat käyneet lähinnä vanhimmat. Lienee heidänkin tehonsa laskeneet. Mihin jehovantodistajuus on menossa?

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Ei kovin tehokkaalta vaikuta, vaikka minulta saisi niitä tuntejakin vaikka viisi kerralla. Luonani ovat käyneet lähinnä vanhimmat. Lienee heidänkin tehonsa laskeneet. Mihin jehovantodistajuus on menossa?

Minäkin olen huolestunut. Eroamisesta on kulunut jo äbout 13 vuotta, eikä ensimmäistäkään vanhinten tsekkauskäyntiä ole kuulunut. (Olen kyllä muuttanut pari kertaa tänä aikana, mutta silti.) Lukekaa sitä Valtakunnan Palvelusta, vanhimmat! Käynnin pitäisi tapahtua parin vuoden sisällä. Todella väsynyttä toimintaa! Hävetkää!!!

Mielestäni kaikki ne jotka ovat sisällä uskonnossa, eivätkä ole tietoisesti valinneet uskontoa ovat uhreja. Varsinkin ne jotka eivät voi siellä hyvin mutta eivät "pääse" pois. Ei kaikilla ihmisillä välttämättä ole voimia irtautua. Mielestäni hekin ovat uhreja. Tai ne jotka ovat käännytys vaiheessa olleet niin heikkoja että aivopesu on mennyt läpi.

Vieraas kirjoitti: Minäkin olen huolestunut. Eroamisesta on kulunut jo äbout 13 vuotta, eikä ensimmäistäkään vanhinten tsekkauskäyntiä ole kuulunut. (Olen kyllä muuttanut pari kertaa tänä aikana, mutta silti.) Lukekaa sitä Valtakunnan Palvelusta, vanhimmat! Käynnin pitäisi tapahtua parin vuoden sisällä. Todella väsynyttä toimintaa! Hävetkää!!!

Heh, mulla on erottamisesta 18 vuotta, ja vain kerran käytiin juttelemassa mukavia. Se tapahtui noin pari vuotta erottamisen jälkeen, ja mukavien juttelija oli ex-tyttöystäväni isä, joka oli vanhin.

Sen jälkeen on ollut aika hiljaista. Ehkä tekivät onnistuneen kustannus/hyöty -analyysin?

nina2011 kirjoitti:Mielestäni kaikki ne jotka ovat sisällä uskonnossa, eivätkä ole tietoisesti valinneet uskontoa ovat uhreja. Varsinkin ne jotka eivät voi siellä hyvin mutta eivät "pääse" pois. Ei kaikilla ihmisillä välttämättä ole voimia irtautua. Mielestäni hekin ovat uhreja. Tai ne jotka ovat käännytys vaiheessa olleet niin heikkoja että aivopesu on mennyt läpi.

Olin siinä mielessä täysin uskon uhri, kun olen käännynnäisperheestä. Lapsen on vaikea sulattaa vanhempien aloittamaa uutta elämää. Poispääsyä joutui odottamaan aikuisuuden kynnykselle asti.

Muistan elävästi kun äiti teki komerossa suursiivousta, jossa kaikki pakanallinen tavara joulukoristeita myöten lensi roskiin. Olin ala-asteen tokaluokkalainen, kun ensimmäinen lahkojoulu koitti. Se joulu oli vaikea ja aika moni seuraavakin. Tähän päälle vielä vanhempien uuden persoonallisuuden hakeminen, säännölliset kokoukset ja kaikki jt-elämä, mitä harmagedonin pelossa elävät käännynnäisvanhemmat ikinä päähänsä sattuvat saamaan. Karvat nousevat vieläkin pystyyn, kun muistelen yli kymmenvuotista pakollista kokouksissa istumista ja koulukavereiden pilkkaa, kun sattuivat näkemään koulun ainoan jehovan naurettavissa vaatteissa. Hyvin monta pitkää vuotta odotin, että saavutan itsemääräämisoikeuden ja pääsen eroon lahkosta. En ole kuitenkaan katkera vanhemmilleni. He eivät tienneet mitä olivat tekemässä. Voisin tosin pari valittua sanaa sanoa sille tienraivaajapariskunnalle, joka on tuosta vastuussa. Opit ja opetukset eivät käännytä ketään vaan opetustekniikat.

Uskon uhreja on monenmoisia. Olen toisenkäden uskon uhri.

sinner74 kirjoitti:

Vieraas kirjoitti: Minäkin olen huolestunut. Eroamisesta on kulunut jo äbout 13 vuotta, eikä ensimmäistäkään vanhinten tsekkauskäyntiä ole kuulunut. (Olen kyllä muuttanut pari kertaa tänä aikana, mutta silti.) Lukekaa sitä Valtakunnan Palvelusta, vanhimmat! Käynnin pitäisi tapahtua parin vuoden sisällä. Todella väsynyttä toimintaa! Hävetkää!!!

Heh, mulla on erottamisesta 18 vuotta, ja vain kerran käytiin juttelemassa mukavia. Se tapahtui noin pari vuotta erottamisen jälkeen, ja mukavien juttelija oli ex-tyttöystäväni isä, joka oli vanhin.

Sen jälkeen on ollut aika hiljaista. Ehkä tekivät onnistuneen kustannus/hyöty -analyysin?

Kerran vuodessa vanhimmiston pitäisi käydä listaa läpi erotetuista ja eronneista ja valita heistä ne, kenen luo tehdään tarkistukäynti. Aktiiviluopioiden ja sellaisten luo jotka ovat sanoneet, että ei halua käyntejä, eivät tule. Varmasti jos on muuttanut pari kertaa, tipahtaa seurannasta, ellei vanhimmisto jotain kautta saa uutta osoitetta tietoonsa.

Sitten on tietysti tätä huolimattomuutta tietojen käsittelyssä. Luulisin, että vuosittain ainakin muutama julistajakortti häviää muuttopuuhissa (liekö lipsahtanu laskujen mukana takkaan tai jotain). Tällaisiin käytännön asioihin vaikuttaa varmasti myös kierrosvatvojan tiukkapipoisuus.

Varmasti jos on muuttanut pari kertaa, tipahtaa seurannasta, ellei vanhimmisto jotain kautta saa uutta osoitetta tietoonsa.

Eivätpä taida jaksaa välittää niin, että että etsisivät uudet osoitteet

Mun postiluukusta tiputettiin ensimmäisenä vuonna "törkypostia" eli joku jehovien kirja ja sopiviin väleihin "vahingossa" (vakaasti suunnitellun harkiten) pantuja traktaatteja. Tietosuojakonfliktien, Betel-yhteydenottojen ym. jälkeen ei onneksi enää ole käyty häiritsemässä.

En usko, että haluavat kohdata uhriaan silmästä silmään. Se voi joskus olla vaikeaa, kun tietää olleensa mukana toisen perheen hajottamisessa valheellisin opein!

Tää on helpompaa minulle ja heille, vaikka katkruus säilyy. Konventeissa puhutaan "katkerista" luopioista ikään kuin tuo katkeruus olisi joku käyttövoima! Katkeruus on syntynyt useimmiten näiden "onnellisten" jehovantodistajien aikaansaamana.

Kultakala kirjoitti:Eivätpä taida jaksaa välittää niin, että että etsisivät uudet osoitteet :roll:

Näin varmaan asia on. Kaiken seuraamani jälkeen tuntuu siltä, että usein vanhimmisto saakin muuttaneesta henkilöstä tiedon tämän muuttaneen mielenhallinnan syvyydestä huolestuneilta sukulaisilta.