Veljesseura.org

sinner74 kirjoitti:Minua henkilökohtaisesti liikuttaa lapsen asema hullujen keskellä.

Vakavissaan saivarrellen tulisi tehdä jotain hullujen asemalle lasten keskellä.

Jos lapsille saa syöttää ihan luvan kanssa niin paksua pajunköyttä kuin jehovantodistajat tekevät, niin tässä maailmassa on virhe. Ja se virhe on korjattava.

Vaikka tässä maalilmassa saa lapsilleen syöttää alan eripaksuisia pajunköysiä, niin lohtua voimme riipiä siitä, että tilanteeseen muutosta rakentelevia sikiää netin avulla kaiken aikaa lisää. Jos netti olisi ollut todellisuutta jo 40 vuotta sitten, en minultakaan olisi tärväytynyt neljännesvuosisataa "mitäs jos sittenkin" -välitilassa. Toki pahin vahinko oli jo tapahtunut, mutta siitä huolimatta.

Vieras kirjoitti:Tarkoitin vain näitä Suomen yhdistyksiä. Toinen on uskonnollinen yhdyskunta ja toinen aatteellinen yhdistys.

Niinpä, mutta epäilen saman jaon toimivan tuosta huolimatta jollain tasolla. Jäsenistön valtaosa kun on ulkojäseniä ja kokoustavat nk. seurakunnissa, jotka eivät edes ole itsenäisiä seurakuntia.

Vieraas kirjoitti:H****A SINÄ MU****N****JA PIIIIITKÄ V***U!

Poikkeuksellisen voimakasta kielenkäyttöä, mutta siinä määrin, mitä asiaa olen havainnoinut ja mitä tietooni on tulut tai omin silmin olen nähnyt, ei oikeastaan juuri muutenkaan voi tätä ilmaista. Lapsella ei ole asemaa yhteisössä ja lapsen, tässä tapauksessa mielivaltainen, alistaminen, jättää elinikäiset arvet. Koen suunnatonta suuttumusta Jt-lasten puolesta. Tämän voin sanoa isänä ja kasvattajana, en Jehovan todistajana.

Lisäys: Tämän voin sanoa, etc...

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Poikkeuksellisen voimakasta kielenkäyttöä, mutta siinä määrin, mitä asiaa olen havainnoinut ja mitä tietooni on tulut tai omin silmin olen nähnyt, ei oikeastaan juuri muutenkaan voi tätä ilmaista. Lapsella ei ole asemaa yhteisössä ja lapsen, tässä tapauksessa mielivaltainen, alistaminen, jättää elinikäiset arvet. Koen suunnatonta suuttumusta Jt-lasten puolesta. Tämän voin sanoa isänä ja kasvattajana, en Jehovan todistajana.

No, kyllä tuohon kuvioon ainakin omalla kohdallani liittyy myös muunlaista "sukurasitteena" tulevaa mielen epävakaisuutta kuin jehovantodistajuus. Tarkoitan sanoa, että mieleltään epävakaat ihmiset tuntevat vetoa jehovantodistajuuteen. Kelläpä ei olisi kivaa kun joku kravattikaula näyttää tykkäävän sinusta?

Jehovantodistajuus vaan sattuu tarjoamaan täydelliset työkalut lasten terrorisointiin. Ei pitäisi olla kenenkään harkinnassa, saako työkaluja käyttää. Työkalujen käyttämisen pitäisi lasten edun nimissä olla yksinkertaisesti kiellettyä.

sinner74 kirjoitti:Tarkoitan sanoa, että mieleltään epävakaat ihmiset tuntevat vetoa jehovantodistajuuteen.

Epävakaus tuntuu olevan laajempikin yhdistävä tekijä. Itse katson toisen maailmansodan ja sen päättymisen jälkeisen ajan olleen mutsille se jokin.

Kelläpä ei olisi kivaa kun joku kravattikaula näyttää tykkäävän sinusta?

Toki viimeisen päälle sliipatun lupaukset tuntuvat uskottavammilta kuin resupekan, vaikka jälkimmäisellä olisi enemmän katetta sanoilleen.

Jehovantodistajuus vaan sattuu tarjoamaan täydelliset työkalut lasten terrorisointiin.

Laiha lohtu, mutta merkitsevä asia. Lainsäädännön kehittyessä Vt-seurakin joutui ottamaan sordiinon käyttöön. Aiemmin lapsen raamatunmukainen pahoinpitely oli yhteiskunnassamme muutekin tavallisempaa. Nyt Vt-seura on muuttanut käsitystään raamatunmukaisuudesta edes sen verran, ettei avointa ja suoraa törmäyskurssia ole helposti havaittavissa.

sinner74 kirjoitti:Jehovantodistajuus vaan sattuu tarjoamaan täydelliset työkalut lasten terrorisointiin. Ei pitäisi olla kenenkään harkinnassa, saako työkaluja käyttää. Työkalujen käyttämisen pitäisi lasten edun nimissä olla yksinkertaisesti kiellettyä.

Olen kanssasi samaa mieltä. Oikeastaan muunlainen mielipide näiden juttujen kokeneille hipoo jo täyttä mahdottomuutta.

Markku Meilo kirjoitti:Nyt Vt-seura on muuttanut käsitystään raamatunmukaisuudesta edes sen verran, ettei avointa ja suoraa törmäyskurssia ole helposti havaittavissa.

Nimenomaan avointa ja suoraa. Silti, jos pieni lapsi itkee tai muuten ääntelee, jompikumpi vanhemmista (yleensä äiti) vie lapsen taaemmale, mutta herra koordinaattori seuraa julmana perässä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Nimenomaan avointa ja suoraa.

Nykyinen avoimmuus ja suoruus kalpenee sen avoimmuuden ja suoruuden rinnalla, jota onneksi en päässyt itse täysin määrin fyysisesti kokemaan, mutta jota valitettavasti seurasin täysin määrin vierestä.

Tehtaankadulla asui naapuritalossa perhe, jonka kaksi poikaa tottelivat kaiken aikaa kuin robotti. Heillä pidetyssä kirjantutkistelussakin oli vitsa muistuttimena roikkumassa seinällä. Pidin seinällä roikkunutta vitsaa jotenkin tarpeettomana, mutta eihän jt-jälkijättöisen kakaran ensisijainen tehtävä ole arvostella Jehovan raamatullisia ohjeita.

Markku Meilo kirjoitti: Laiha lohtu, mutta merkitsevä asia. Lainsäädännön kehittyessä Vt-seurakin joutui ottamaan sordiinon käyttöön. Aiemmin lapsen raamatunmukainen pahoinpitely oli yhteiskunnassamme muutekin tavallisempaa. Nyt Vt-seura on muuttanut käsitystään raamatunmukaisuudesta edes sen verran, ettei avointa ja suoraa törmäyskurssia ole helposti havaittavissa.

Mun mielestä tuo ei ole se olennainen asia. Lyömistä kyllä kestää, ja tuli kestettyä. Kerran, kun olin käyttäytynyt "huonosti", äiti piti kiinni ja isä hakkasi. Hakkasi ihan verille asti, kaikin puolin. Hakkaamiselle sama, mutta se ideologia joka sen sallii, on vaikeammin nieleksittävä.

Olennaista on se, että jehovantodistajuus mahdollistaa täydellisen mielivallan suhteessa vaimoon, ja ennenkaikkea lapsiin. Onko uskonnonvapaus tuon arvoista?

sinner74 kirjoitti:Mun mielestä tuo ei ole se olennainen asia.

Ei todellakaan, vaan laiha lohtu.

Lyömistä kyllä kestää, ja tuli kestettyä. Kerran, kun olin käyttäytynyt "huonosti", äiti piti kiinni ja isä hakkasi. Hakkasi ihan verille asti, kaikin puolin.

Sairasta, mutta siinä sarjassa vanhempasi eivät sinun onneksi yltäneet jt-huipputasolle tuossa teokraattisessa Vt-lastenkasvatuksessa.

Olennaista on se, että jehovantodistajuus mahdollistaa täydellisen mielivallan suhteessa vaimoon, ja ennenkaikkea lapsiin. Onko uskonnonvapaus tuon arvoista?

Itse kysyisin minkä arvoista uskonto on?

Meidän lapsuudessamme vitsa oli varsin lempeä kuritusväline. Monasti remmi paukkui ja muistan vieläkin velipojalleni aivan syyttä isän toimesta antaman kurituksen. Paksut paukanat persuksissa ja selässä 5-vuotiaalla pojalla kestivät viikkoja. Taisipa niitä olla itsellänikin, vaikkei meidän perheessämme mistään raamatullisesta voinutkaan olla kyse.

Myös sen muistan, miten tätä käytettiin kaikkinaisen nolaamisen keinona, pihalla, julkisesti, liki kaikkien kylän penskojen vierellä katsellessa.

Fyysinen kuritus saa aikaan ainoastaan pelkoja, ym. aikaan. Omat pelkoni (pieksennästä) loppuivat siihen, kun annoin hakata itseäni ihan kunnolla ja vielä yllytin hakkaamaan lisää, vaikka sattui. En edes itkenyt. Purin hampaitani yhteen. Olin yhdeksän ikäinen ja istuminen koulun penkissä toi vedet silmiin.

Omat poikani ovat kasvaneet vallan hyvin pelkän puhumisen ja keskustelun kautta. Lasten fyysinen kurittaminen on täysin tarpeetonta mielestäni. Vaikka fyysinen kuritus on nyttemmin kriminalisoitu, sitä edelleen harjoitetan ja varsin julmin keinoin. Mikäli tietooni saan, en voi olla tekemättä lastensuojeluilmoitusta.

Kysyisin, minkä arvoisia lapset / lapsi ovat aikuisen mielivallan alla?

Edit. Hieman muokkailin.

Kolossolaisille 3. luku
20 Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.
21 Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.

olisipa kiva kun ihmisten Raamatunlukutaito lisääntyisi.....
"väkivallaton"

Vieras kirjoitti:olisipa kiva kun ihmisten Raamatunlukutaito lisääntyisi.....

Ettei menisi valikoivaksi raamatunkulutaidoksi, niin otetaan mukaan myös Sananlaskujen 13. luku:

24 Joka keppiä säästää, vihaa poikaansa, mutta joka häntä rakastaa, se todella tarkkaa häntä kuria käyttäen.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Vieraas kirjoitti:H****A SINÄ MU****N****JA PIIIIITKÄ V***U!

Poikkeuksellisen voimakasta kielenkäyttöä, mutta siinä määrin, mitä asiaa olen havainnoinut ja mitä tietooni on tulut tai omin silmin olen nähnyt, ei oikeastaan juuri muutenkaan voi tätä ilmaista. Lapsella ei ole asemaa yhteisössä ja lapsen, tässä tapauksessa mielivaltainen, alistaminen, jättää elinikäiset arvet. Koen suunnatonta suuttumusta Jt-lasten puolesta.

Kyse on nimenomaan tuosta suunnattomasta suuttutumuksesta. Useimmiten pidän järkiseikoila tapahtuvaa lähestymistä viisaampana, mutta mitä tulee lasten asemaan JT-järjestössä, en näe mitään kehitystä parempaan. Kun tiedottaja Leinoselta kysytään, tämä pokkana valehtelee lasten "haluavan" käydä kenttävpalveluksessa. Uskomattominta on, että jos lapsilta kysyttäisiin, vastaus voi olla jopa sama, niin vahva on vanhempien ja seurakunnan paine. Takaraivossa hakkaa "valitsetko elämän vai kuoleman ... jne." En keksi yhtään käytännössä toteuttamiskelpoista tapaa, jossa yhteistyökunta saisi edes jonkinlaisen vapaan valinnan toteutetuksi JT-lasten keskuuteen. TIetyissä asioissa JT-lahko on hyvinkin suljettu yhteisö.

" tiedottaja Leinoselta kysytään, ... valehtelee lasten "haluavan" käydä kenttävpalveluksessa."

Miten Leinonen itse sitten mieltää vastauksensa ? Vastaus voisi olla lahkon mantroja, näin kuuluu meidän kaikkien sanoa tähän asiaan (entä sitten lapsen vanhempi kun lapsi vastustaa; ajatteleeko hän pitemmälle kuin että nyt kuuluu piiskata ?)

Vai ajatteleeko Leinonen että ei ole väliä, vaikka hän sanoo lasten pitävän vastenmielisestä asiasta, värväystyön menestys ei kuitenkaan sittenkään riipu lahkon uskottavuudesta ns suuren yleisiön piirissä yleensäkään.