Veljesseura.org

Olet varsinainen veijari.,,,,,

ajoulupukisti kirjoitti:Olen yrittänyt muistella, miten vihkiytymistä on raamatulla perusteltu.

Tulee mieleen vain: 1 Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? 2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? 3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:1-5)

JK

On kyselty sitä, mikä nasiiri oikeastaan oli. Tässä kantasanana on verbi "nazar", vihkiytyä, erottaa, mistä substantiivi "nazir", vihitty, erotettu (Jumalalle). Käytäntöä säätelevät säädökset 4.Moos. 6:sta. Kuka tahansa saattoi tehdä nasiirilupauksen joko määräajaksi tai jatkuvaksi.

Sukupuolella ei tässä ollut merkitystä. Niin ikään lapsi-nasiireja oli, kuten Samuel, Simson tai Johannes Kastaja (1.Sam. 1:11; Tuom 13:3+; Lk. 1:15). Naisnasiireja ei ainakaan oitis tule mieleen, mutta miespuolisita tavattiin puhua Jumalan miehinä.

Nasiirilupaus muodostui varsin ankaraksi ja johti monasti pitkälle vietyyn asketismiin (Johanes Kastaja). Tietyt ruoka-aineet olivat täysin kiellettyjä, kuten rypäleet ja viiniköynös kaikissa muodoissaan. Niin ikään tukan ja parran tuli saada kasvaa valtoimenaan. Myöskään kuolleen luo ei ollut asiaa, ei edes lähiomaisena kuolleen. Tietty puhdistautumisrituaali seurasi, mikäli joku yllättäen kuoli nasiirin läheisyydessä, samoin määräaikaisen nasiirilupauksen päätyttyä.

Nasiirilupauksia läheisesti muistuttavia säädöksdiä oli myös papistolla virkavuoroaan toimittaessaan. Tämä on ainoa yhteys papistoon, joita nasiirit eivät missään tapauksessa olleet.

Jehovantodistajuudessa kastekysymykset kuuluivat vielä jokunen vuosi sitten näin:
1) "Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?"
2) "Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan Jehovan todistajista Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä?"

Yksin nämä kastekysymykset osoittavat puurojen ja vellien menneen pahasti sekaisin jt-teologiassa. Mikäli tuo juutalaisille tarkoitettu nasiirikäytäntö halutaan pitää voimassa, silloin tulee elää juutalaisen lain alaisuudessa ja unohtaa se, että Kristus on lain loppu,
Room. 10:4
Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo. [Ap. t. 13:38,39; 2. Kor. 3:6; Gal. 3:24]

Hieman tuolta, hieman täältä ja hämmennetään ei kuulu kristilliseen käytäntöön. Nasiirit lupauksineen loppuivat Jesuksen aikaan, eikä heitä ole kristittyjen piiristä tavattu.

Raamatusta....
Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on:
’Kuule, oi Israel, Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova,
 ja sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi,
koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.’

Joka noin kovasti Jehovaa rakastaa, on kyllä Hänelle "vihkiytynyt..." ;)

Tuliko tuumattua, kenelle Jeesus noin vastasi?
Lisäys: Heh, vastasin vähän pöllösti. Olisi ollut syytä kysyä, milloin Jeesus vihkiytyi Jehovalle? Missä kohdin Raamattu kertoo Jeesuksen menneen vihkiytymisensä vertauskuvaksi Johanneksen Kasteelle?

Jeesushan oli synnitön,
joten hänen kasteensa ei kuvannut katumusta vaan oli todistus siitä,
että hän tarjoutui tekemään Isänsä tahdon (vrt. Hpr 10:5–9).

Kun Jeesus ”vedestä noustuaan” rukoili, hän näki ”taivaiden jakautuvan kahtia”,
ja Jumalan henki laskeutui Jeesuksen päälle ruumiillisessa hahmossa kuin kyyhkynen.
Lisäksi taivaasta kuului Jehovan ääni, joka sanoi:
”Sinä olet minun rakas Poikani; olen hyväksynyt sinut.” (Mt 3:16, 17; Mr 1:9–11; Lu 3:21, 22.)
Jeesuksen kaste ei ole siis samanlainen kuin syntisen ihmisen kaste.

”Sinä olet minun rakas Poikani; olen hyväksynyt sinut.”

Tuota hyväksyä -sanaa eivät kai käytä kaikki Raamatut ?
Ääni muuten oli tarkoitettu läsnäolijoiden kuultavaksi.

Vieras kirjoitti:Jehovan todistajat sivuuttavat myös Jeesuksen antaman esimerkin. Hän meni Johanneksen kastettavaksi vasta silloin kun hän oli juutalaisen lain mukaan täysi-ikäinen 30v.

Miettii vielä sitä, että hänen sanotaan olleen täydellinen ihminen.

Vieras kirjoitti:Jeesushan oli synnitön,
joten hänen kasteensa ei kuvannut katumusta vaan oli todistus siitä,
että hän tarjoutui tekemään Isänsä tahdon (vrt. Hpr 10:5–9).

Kun Jeesus ”vedestä noustuaan” rukoili, hän näki ”taivaiden jakautuvan kahtia”,
ja Jumalan henki laskeutui Jeesuksen päälle ruumiillisessa hahmossa kuin kyyhkynen.
Lisäksi taivaasta kuului Jehovan ääni, joka sanoi:
”Sinä olet minun rakas Poikani; olen hyväksynyt sinut.” (Mt 3:16, 17; Mr 1:9–11; Lu 3:21, 22.)
Jeesuksen kaste ei ole siis samanlainen kuin syntisen ihmisen kaste.

Jos Jeesus oli synnitön, hän ei silloin ollut sen enempää Daavidin kuin Mariankaan lihallinen perillinen. Joosefista puhumattakaan.
Se myös hieman kummastuttaa, ettei historiasta löydy kenenkään ulkopuolisen tekemää havaintoa tuosta taivaiden jakaantumisesta kahtia. Ihmiset kun olivat taikauskoisuuttaan hyvinkin innokkaita havainnoimaan kaikkia vähänkin poikkeavia tapahtumia, mutta tuollainen taivaan jakautuminen olisi jäänyt kaikilta muilta huomioimatta. Omituinen juttu.

Vieras kirjoitti:

ajoulupukisti kirjoitti:Olen yrittänyt muistella, miten vihkiytymistä on raamatulla perusteltu.

Tulee mieleen vain: 1 Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? 2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? 3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:1-5)

JK

Vihkiytyminen rukouksessa Jehovalle? Tulisiko jotain Raam. kohtaa mieleen siitä?

Näissä jakeissa kaste liitetään Jeesuksen kuolemaan (ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen), ei hänen kasteeseensa Johannes kastajan toimesta. Kasteen voisi kuvitella tämän Raam. kohdan perusteella kuvaavan kuolemaa kristuksen tavoin synnin takia ja uuden elämän saamista kai siten, että se Jeesus jäikin kolmeksi päiväksi hautaan meidän puolesta, kuitenkin kastajan pitäessä mielessä, että ei pidä kastettavaa kolmea päivää veden alla (... kai.. olen vähän pihalla näissä oppiasoissa, mistähän lie johtuu....)

Sallinette anteeksi armottoman pakanuuteni, mutta luulen että tällä haetaan jotain erityistä (siis tällä vihkimisseremonialla ala Watchtower society).

Vieras kirjoitti:Tuota hyväksyä -sanaa eivät kai käytä kaikki Raamatut ?

και ιδου φωνη εκ των ουρανων λεγουσα ουτος εστιν ο υιος μου ο αγαπητος εν ω ευδοκησα (Mt.3:17) Novum testamentum greace vol. 27. Lihavointi minun.
Eikä edes alkuteksti. Eudokesa tulee kääntää mieltynyt. Sijamuoto on siis aktiivin indikatiivin aoristin (kertakaikkinen tapahtuma) yksikön 1. persoona. Joissakin käsikirjoituksissä käytetään yks. kolmatta persoonaa.

Apt. 22:20
Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin minäkin läsnä, hyväksyin sen ja vartioin hänen surmaajainsa vaatteita.
και οτε εξεχυννετο το αιμα στεφανου του μαρτυρος σου και αυτος ημην εφεστως και συνευδοκων και φυλασσων τα ιματια των αναιρουντων αυτον
suneudokeon merkityksestä:
1) to be pleased together with, to approve together (with others)
2) to be pleased at the same time with, consent, agree to
2a) to applaud

Sen estämättä, että kantasana on sama, niin tällä tarkoitetaan yhdessä toisten kanssa hyväksymistä. Tästähän ei Mt. 3:17:ssa ollut kyse.

Näitähän löytyy: stauros vai ksylon! Paalu, mikä paalu.

Edit: sanan merkitys lisätty

ajoulupukisti kirjoitti:Sallinette anteeksi armottoman pakanuuteni, mutta luulen että tällä haetaan jotain erityistä (siis tällä vihkimisseremonialla ala Watchtower society).

Kuten myös. Kastekysymykset osoittavat, että ensisijainen vaade on kuuliaisuus järjestölle. Muu on pelkkää liturgiaa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Kuten myös. Kastekysymykset osoittavat, että ensisijainen vaade on kuuliaisuus järjestölle. Muu on pelkkää liturgiaa.

Netissä tuli vastaan itselleni uusi tieto siitä, että Yhdysvaltain lippuvalaa (Pledge of Allegiance) on muutettu neljään kertaan vuoden 1892 jälkeen. Jumala on lisätty siihen vasta 1954. Amerikkalainen Vartiotorni-seura taas on samaan tapaan vaivihkaa siirtänyt vihkiytymistä Jumalasta Järjestön suuntaan.

"Eudokesa tulee kääntää mieltynyt"

-Tuo "mieltynyt" on tunnetta kuvaava ilmaisu, laatusana atjektiivi. "Hyväksynyt" on teonsana verpi.

Hyväksynyt ei ole "pelkkä" verpi, vaan se sisältää sen menettelyn tapahtumisen jonka lopputulos on tuo
hyväksyminen. Se on erilainen asia kuin kokea tunne, kuten merkitsee mieltyneisyys.

Mikä lie näillä muutoksilla milloinkin takana vartiotorniseurassa.

Mutta täällä veljesseurassa on taas kiitettävä Jaskaa.

Vieras kirjoitti:Mikä lie näillä muutoksilla milloinkin takana vartiotorniseurassa.

Ellei kyseessä ole oman opin pönkittäminen, on kyseessä erottautuminen kristikunnasta. Se on niin fiiniä se ja silti hävyttömästi siteerataan esmes KR92 tekstiä, kun Um-käännös vaikuttaa hölmöltä.

”Emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana.” (Heprealaisille 10:25, Kirkkoraamattu 1992.)
Lähde: Herätkää, huhtikuu 2012 s. 20

"jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana" UM. Ja kuten tapa on vain osa jakeesta on lainattu puhumattakaan tekstiyhteydestä, kontekstista.

Tämä ei liity otsikon aiheeseen mitenkään, mutta otinpahan esimerkin, joskaan en ihan pöllöimmästä kohdasta.