Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:...jt on sitonut itsensä oppeihin ja lahkoon, hän elää odottaen loppua ja suhtautuu vain pelastaakseen nahkansa. Siitä huolimatta että niin lahkolaiset ovat tehneet sata vuotta, odottaneet loppua, lahkoa palvellen, sitten kun ikää on esim. 90 v ei asialla oikein ole merkitystä, ei sitä muistakaan siinä kuin mitään muutakaan.

Tuo on aika itsekästä. Loppupelissä se mitä halutaan on ITSELLE ikuinen elämä.

Ja luulin, että Jehovan todistajat ovat epäitsekkäitä, mutta se taitaakin olla vain heidän markkinointikoneistonsa propagandaviesti maailmaan...

Jos itse joutuisin valitsemaan jonkun hyvin tärkeän ihmissuhteen tai ikuisen elämän välillä, olisi valinta hyvin helppo: läheinen ihminen menee oman ikuisen elämän edelle. Tietysti.

Ja mitä sillä tuhatvuotisella paratiisilla, tai ikuisella elämällä tekee? Ainakin itselleni on tarpeeksi haastetta elää edes tämä yksi rajallinen elämä "hyvin."

JK

jt:t ovat robotti-ihmisiä, tekevät hyvinkin paljon mallin mukaan ja selittävät ohjeella.

Joskus saattaa net-foorumilla puhúttavan lähtien jt:ien työssään ovilla käydessään osoittamasta hyvästä käytöksestä. Mutta tuo käytöshän on juuri lahkon oma mainos, joka kirjoitetaan esiinkin vartiotorneihin. Tässä oma kehu haisee, käytöksen tarkoituksena on saada jäseniä, työntekijöitä, verikortin allekirjoittajia, robotti-ihmisiä...

Yksi hätkähdyttävä esimerkki tuollaisesta aivopesumaisesta mielenhallinnan tehosta on aaac:n uutisissa julkaistu kuva jt:sta, joka nauraa kuin hangon keksi, kun vieressään makaa ruumisarkussa puolisonsa lahkon verensiirtokiellon uhrina kuolleena.

Ei erehtymisessä ole mitään pahaa tai hävettävää. Ainakin niin kauan kuin virheet ovat omaa tekoa, eivätkä toisten (=järjestön) aikaansaamia. Ja mieluusti vielä jos niistä oppisikin jotain, niin mikäs on ihmisen ollessa.
Erehtyminen ja sen myöntäminen on tervettä, ehkä jopa tietyllä tapaa terapeuttista jt-taustaisille ihmisille, joiden ei enää tarvitse esittää hallinnoivansa kaikkea maailman tietoa ehdottomana totuutena. Jatkuva oikeassa oleminen on pidemmän päälle rasittavaa ja loppuviimeksi jopa aika tylsää. Ainakin itse mieluummin teen omia valintoja virheineen kaikkineen, kuin erehtymisen pelossa ulkoistan päätöksenteon jonnekin muualle, joko järjestön tai minkä tahansa muun tahon vastuulle.

Mag Mell kirjoitti:Ei erehtymisessä ole mitään pahaa tai hävettävää.

Palstaosion aiheen mukaisesti voi todeta todellisen ongelman alkavan silloin kun jyrkästi kieltäytyy tarkistamasta näkökantojaan, vaikka kritiikki olisi tuettu Raamatulla sekä Vt-seuran omalla materiaalilla. Ja hyvä tulee kun sitten vielä kruunaa hellimänsä erheet kulkemalla ympäriinsä kailottaen omaavansa nimenomaan ainoaa saatavilla olevaa faktatietoa alalta.