Veljesseura.org

Kaivo ku kaivo. Toiset on syvempiä ku toiset, toiset märempiä ku toiset ja sitten on niitä yli-inhimillisen kakkasia kaivoja, kuten valtakunnansalit...

Nähtävästi pastori Russell käytti suurta pöytää, tähtikarttaa ja nappia, mitä viimemainittua heittämällä paikallisti jumalan oleskelupaikan Alcyone-tähdille. Tietysti muitakin mahdolisuuksia on.

Nuorempana mietin kovin maailmankaikkeuden "valheellisuutta" tähtitaivasta pälyillessäni. Minun on kovin vaikea hahmottaa aikaa, myönnän. Kun nykyaikaisilla huipputeleskoopeilla katsellaan avaruutta, voimme olettaa näkevämme jonkin supernovan vaikkapa miljoonan valovuoden takaa. Teleskooppi sen havaitsee, mutta silmämme eivät ilman apuvälineitä.

Menee miljoona valovuottavuotta, kunnes tämä olisi ihmissilmin havaittavissa. Eikö tällöin itse asiassa olla siittytty ajassa taaksepäin teleskoopin avulla? Kysymyshän kuuluu oikeastaan filosofian alaan ja tässä merkityksessä olemme katsahtaneet myös tulevaisuuteen menneisyyttä havainnoidessamme.

Tietenkin valovuosi on matkan suure, mutta eikö myös jossakin merkityksessä ajan? Joka tapauksessa taivas "valehtelee".

tossa olis hyvä perustelu, horoskoopit on vain huuhaata.. "taivas valehtelee".. Miten ihmeessä tuhansia -jopa miljoonia vuosia- sitten taivaalla tapahtuneet jutut voi kertoa nykypäivän ihmisten tilanteista?

Se alkyonin kämppä on konsti konstien joukossa. Kun lahkolainen kuulee jonkin sanovan lukeneensa että on se taivas arvoituksellinen, niinkin kirkas tähti kuin Alkyon siellä...niin lahkolainen tuikkaa välihuomautuksen, sillä meitin jehoovalla on kämppä siellä...

Huomaammeko yhtäläisyyttä johonkin nyky-, esim. laulajaan. "minä niin ihailen ja tykkään siitä...
"se käy meidän seurakuntailloissamme aina joskus laulamassa, tulepa kuulemaan taas pyhänä...

Itse asiassa jt:t tuovat, siis toivat esille ainakin sitä M. Jacksonin lahkolaisuutta..
Tuo Alcyonin juttu on vain lapsellisempi

Ei se valovuosi ole yhtään ihmeellisempi, kuin metri. Valovuosi on matka, jonka valo kulkee vuodessa, metri on määritelty matkaksi, jonka valo kulkee tyhjiössä 1⁄299 792 458 sekunnissa. Se, että valo saapuu maahan miljooniakin vuosia matkanneena taas ei oo sen kummempaa, kuin vaikkapa kaveri, joka näyttää lomakuviansa, kun on pitkän matkan tullu reissustansa.

Ei mulle matka ongelmaa tuota, vaan siihen kulunut aika avaruudessa maan päältä tarkkailtuna. Kun katson tätä matkaa taaksepäin, näen sellaista, mikä realisoituu vasta tulevaisuudessa. Esmes 5000 vuotta on niin lyhyt aikamatka, ettei näkemäni avaruus tuossa ajassa ole juurikaan muuttunut, mutta se avaruus, minkä näen nyt ei ole se avaruus, mikä on nyt, vaan sen illuusio (näköharha).

Tämä 5000 vuotta kattaa kuta kuinkin tavalla tai toisella historiassa kirjoitustaidon ajan. Se, minkä näemme, on kuta kuinkin aivan sama, mitä sumerilaiset tähtienutkijat tarkkailivat. Olenko väärässä? Tämä ei ole OT:a. Asia tulee selvittää päästäksemme otsikon aiheeseen, joskin on sanomattakin selvää, ettei Jehova ole asunut Sen enempää Alcyon-tähdillä, kuin muillakaan tähdillä. Moinen on Russellin harhaa.

Voi kait se olla mahdollista, että jehova asui vielä silloin alcyon tähdellä, kun ne valonsäteet lähtivät liikkeelle, jotka sitten osuivat Ruthefordin silmiin. Tällä hetkellä ja vielä muutama tuhat vuotta sittenkin on jehova voinut reissata incognito täällä maan päällä ja lutella kavereilleen. Kuitenkin meille voi näyttää vieläkin siltä, kuin jehova vilkuttelis tuolla jossain kaukana.

Filippos kirjoitti:Voi kait se olla mahdollista, että jehova asui vielä silloin alcyon tähdellä, kun ne valonsäteet lähtivät liikkeelle, jotka sitten osuivat Ruthefordin silmiin. Tällä hetkellä ja vielä muutama tuhat vuotta sittenkin on jehova voinut reissata incognito täällä maan päällä ja lutella kavereilleen. Kuitenkin meille voi näyttää vieläkin siltä, kuin jehova vilkuttelis tuolla jossain kaukana.

Tietenkin. Joka tapauksessa teoreettisesti voi olla huomattavasti useampia, kuin Einseinin esittämät neljä ulottuvuutta. Tämä on jopa todennäköistä.

Voisiko myös avaruuksia tai maailmankaikkeuksia olla useampia kuin tämä omamme? Tunnemmehan antimaterian ja oletamme ns. pimeät hiukkaset. Mustat aukot ovat todetut. Niitä on lukemattomia. Käsittämättömän suuria, jotka nielevät kokonaisia galakseja käytännöllisesti katsoen. Onko olemassa niin suuri musta aukko, joka kykenee nielemään toiset mustat aukkot?

Mikä itse asiassa alussa räjähti? Mistä se tuli, mikä se oli? Ei tyhjyys voine räjähtää? Meillä lienee hieman avoimia kysymyksiä, Filippos, vai mitä arvelet tämänhetkisen tietomme perusteella?

Katsohan, "mikkuitti". Jehovan todistajuus nojaa vankasti Raamatun näkemyksiin. Se ei ole koskaan tukeutunut pakanallisiin mytologioihin, kuten tästä voi kuka tahansa päätellä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Voisiko myös avaruuksia tai maailmankaikkeuksia olla useampia kuin tämä omamme?

Tuossa lyhyt kommentti Leena Tähtiseltä:
http://www.avaruus.fi/kysy-tutkijalta/k ... eissa.html
Huomion arvoinen lausahdus tuosta:

Nämä kaavailut ovat toistaiseksi lähinnä matemaattisia seikkailuja.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Onko olemassa niin suuri musta aukko, joka kykenee nielemään toiset mustat aukkot?

Kaikki massa vetää massaa puoleensa. Jos musta aukko nielee toisen mustan aukon, sen massa vain kasvaa, jolloin siitä tulee vain entistä "suurempi" musta aukko.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Mikä itse asiassa alussa räjähti? Mistä se tuli, mikä se oli? Ei tyhjyys voine räjähtää? Meillä lienee hieman avoimia kysymyksiä, Filippos, vai mitä arvelet tämänhetkisen tietomme perusteella?

Kysymyksiä on paljon. Juuri sen vuoksi fysiikka onkin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin mielenkiintosta.

Harmin paikka, kun ei ollut tilaisuutta opiskella. Sekin vähä fysiikasta, mitä luin, on nyttemmin muuttunut sivistykseksi. Tiedolla tarkoitin ihmiskunnan viisaiden kollektiivista tietoa, en Sinun tai minun. Termi "toistaiseksi" miellyttää minua jostakin syystä.

Ainoa totuus, jota voi totuudeksi sanoa on se, että meidän tiedot ovat aina vain toistaiseksi voimassa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Minun on kovin vaikea hahmottaa aikaa, myönnän. Kun nykyaikaisilla huipputeleskoopeilla katsellaan avaruutta, voimme olettaa näkevämme jonkin supernovan vaikkapa miljoonan valovuoden takaa. Teleskooppi sen havaitsee, mutta silmämme eivät ilman apuvälineitä.

Menee miljoona valovuottavuotta, kunnes tämä olisi ihmissilmin havaittavissa. Eikö tällöin itse asiassa olla siittytty ajassa taaksepäin teleskoopin avulla? Kysymyshän kuuluu oikeastaan filosofian alaan ja tässä merkityksessä olemme katsahtaneet myös tulevaisuuteen menneisyyttä havainnoidessamme.

Tietenkin valovuosi on matkan suure, mutta eikö myös jossakin merkityksessä ajan? Joka tapauksessa taivas "valehtelee".

Korjaan pikkuisen Jaakko niin sinäkin hahmotat sitten peremmin. ;)
Kun katsot sillä teleskoopilla et suinkaan katso menneisyyteen (miljoonan valovuoden taakse) vaan meidän kannalta tulevaisuuteen. Se minkä teleskooppi nyt havaitsee on sitä, minkä silmämme havaitsevat tulevaisuudessa. Jos aurinko nyt sammuisi se ilmenisi meidän aistiperäisenä (näkö) havaintona noin 7'8 sekunnin kuluttua. Voitaisiin siis ajatella, että jos olisimme juuri siirtyneet 100 000 valovuoden päässä olevalta tähdeltä tänne maapallolle valoa nopeammin, niin katsoisimme silmämääräiasesti nyt menneisyyttä. Mitä siitä voisimme havaita? Emme mitään muuta kuin nuo hajanaiset valonsäteet joita nytkin näemme tulevaksi tähdistä. Emme todellisuudessa siis näe menneisyyttä kokonaisuutena eli sellaisen kuin tähti oli sillä hetkellä kun valonsäteet sieltä lähtivät. Otoksemme noista säteistä on paljaalla silmällä tarkasteltuna äärimmäisen pieni. Minkäänlaista historiallista kuvaa emme voi niistä muodostaa.

Filippos kirjoitti: metri on määritelty matkaksi, jonka valo kulkee tyhjiössä 1⁄299 792 458 sekunnissa.

Arvelisin kuitenkin, että metri on määritelty ennen valon nopeuden määrittelemistä. ;)

Tarkoitat että mikä on tapahtunut aikoinaan havaitaan teleskaapista vasta nyt kun se valo niin laiskaa matkaamaan ?

Mutta meikäläinen ei ymmärrä koko silmän teoreettista toimintaa. Miksi esim. tähdet pysyvät / näkyvät selkeinä pisteinä silmissä kun niiden kaikkien valo rupeaa leviämään tähdestä lähtiessään jolloin voisi olettaa että yhteisvaikutus olisi jonkinasteisen tasaisen valaisuuden aistimus.