Veljesseura.org

Tony kirjoitti:Heillä ei ole ollut todellista mahdollisuutta omaehtoiseen valintaan, eikä sitä kautta mahdollisuutta aitoon löytämisen ilon kokemukseen.

Tässäpä muuten olisi jollekin kiinnostava tutkimuskohde: uskonnon itse löytäneiden kokemus/uskontosuhde/jumalasuhde verrattuna toisen polven vastaavaan. Tuloksena voisi mahdollisesti löytyä keskenään hyvinkin erilaisia tuntemuksia. Äidilläni on kuulemma henkilökohtainen suhde Jehovaan, itse en koko JT-aikanani saanut mitään henkilökohtaista havaintoa koko miehestä.

Noin 4 vuotta iässä 13 - 17 vuotta. Tuo aika- vaikkakin lyhyen oloinen aiheutti vahinkoa jota on saanut pitkään paikkailla.

Olin. Aivan liian kauan, mutta se on toisaalta ymmärrettävääkin kun omaa yksinoikeuden Totuuteen ja saattoi lukea madonlukuja kohta tulevasta harmasta kaikille v-mäisille ihmisille.
Tyhmähän se olisi joka ei noin isossa jutussa aidosti mukana olisi ja toimisi siinä sivussa ison J:n tsupparina. Eräänä päivänä sitten kuitenkin heräsin.

Minulla oli se vitsaus, että olin mukana kokosydämisesti ja juuri tuo musta/valkoisuus aiheutti niin paljon tuhoa. Mulla oli joko ns. on tai off ja silloin oli on.

Vasta kasvaessani ihmiseksi opin hyväksymään itseni ja sivutuotteena ymmärtämään myös Charles Taze Russelin yhteyden elämääni.

Vieras kirjoitti:Olin. Aivan liian kauan, mutta se on toisaalta ymmärrettävääkin kun omaa yksinoikeuden Totuuteen ja saattoi lukea madonlukuja kohta tulevasta harmasta kaikille v-mäisille ihmisille.
Tyhmähän se olisi joka ei noin isossa jutussa aidosti mukana olisi ja toimisi siinä sivussa ison J:n tsupparina. Eräänä päivänä sitten kuitenkin heräsin.

Lahes syntymajeppulana en koskaan ollut aidosti mukana. Siita huolimatta roikuin mukana 32-vuotiaaks. En edes ymmarra kuinka vaikeaa se on ollu teille jotka on uskon tohon potaskaan, ku se oli vaikeaa mullekin irtautua (siis siitakin huolimatta etta sain kenkaa....)

Olin tyhma. Mutta olisinko ollut viela tyhmempi jos olisin uskonut juttuun? En tieda.

Kaarmis kirjoitti:En edes ymmarra kuinka vaikeaa se on ollu teille jotka on uskon tohon potaskaan, ku se oli vaikeaa mullekin irtautua (siis siitakin huolimatta etta sain kenkaa....)

Ainakin mulle oli helppoa lähteä juuri siksi kun uskoin "totuuteen". Kun tajusin ettei se olekaan totuus, niin ei se lähtö olekaan niin vaikeata kuin luulisi.

lavanpalvelija kirjoitti:Minulla oli se vitsaus, että olin mukana kokosydämisesti ja juuri tuo musta/valkoisuus aiheutti niin paljon tuhoa. Mulla oli joko ns. on tai off ja silloin oli on.

Niinpä. Minäkään en pysty suhtautumaan oikein mihinkään (vieläkään) keskinkertaisesti olkapäitäni kohauttaen. Minkäs MÄÄ sille voin? Oman hyvinvointini kannalta kannattaisi opetella downshiftaamaan pikkaisen. No, ehkä jo huomenna opettelenkin.

Viljo kirjoitti:Ainakin mulle oli helppoa lähteä juuri siksi kun uskoin "totuuteen". Kun tajusin ettei se olekaan totuus, niin ei se lähtö olekaan niin vaikeata kuin luulisi.

Nyt onnistui toveri Viljo kyllä muotoilemaan ajatuksen niin osuvasti, että täytyy kompata: omasta järjestöön kuulumisestani sekä siitä eroamisestani voin todeta 100-prosenttisesti samalla tavalla.

Oikeastaan pahin tilannehan on sellaisella yksilöllä, joka osittain uskoo Vt-seuran oppeihin, mutta ei kuitenkaan kykene täyttämään järjestön vaatimuksia (on ehkä tullut erotetuksi tai elää kaksoiselämää). Tällainen kahden maailman välillä roikkuminen voi olla ihmiselle erittäin kuluttavaa ja raskasta. Edelleen omalta kohdaltani voin sanoa, että asioiden perusteellinen tutkiminen pohjiaan myöten ennen järjestön riveistä poistumista mahdollisti sen, ettei ole vielä kertaakaan tarvinnut katua päätöstään. Tieto on valtaa, myös ihmisen oman elämänhistorian suhteen.

Kahta edellistä paremmin ei asiaa voi enää muotoilla. Haluan korostaa vielä tätä Voimantornin viimeistä lausetta.

Tieto on valtaa, myös ihmisen oman elämänhistorian suhteen.

Vieraas kirjoitti:Äidilläni on kuulemma henkilökohtainen suhde Jehovaan, itse en koko JT-aikanani saanut mitään henkilökohtaista havaintoa koko miehestä.

Samis.
Luulen, että jt-vuosina ajoittain uskoin uskovani, mutta eihän se, etenkään jälkikäteen tarkasteltuna, ole lähellekään sama asia kuin oikea usko. Mitä se sitten ikinä onkaan.

Vieras kirjoitti: Olitko sinä edes koskaan aidosti ja sydämestäsi mukana, pitäen Totuutta oikeesti totuutena etkä kompuroinut kanssaveljiesi epätäydellisyyteen tai raamatun tulkintoihin.

Olin, sataprosenttisesti.

Olin, enkä kyennyt käsittämään totuuteen puolisydämisesti suhtautuvia.

tosiuskomaton kirjoitti:enkä kyennyt käsittämään totuuteen puolisydämisesti suhtautuvia.

En minäkään. Nyt kun täällä on kuunnellut syntymäjehovien juttuja, niin olen ruvennut käsittämään.

Minulle asia oli perin yksinkertainen: Koska Jehovan todistajien uskonto toimii, sen täytyy olla oikein. Se ei ole kaukana ajatuksesta "tarkoitus pyhittää keinot", "onnelliset ja rauhanomaiset ihmiset rakentamassa parempaa tulevaisuutta maapallolle pyhittävät pienet tarpeet viilaukselle vuosiluvuissa ja muissa oppirakennelmissa". Olin immuuni luopioiden puheille oppimuutoksista.

Tietysti olin.No,nykyään ajattelen Jehovan olevan todella pahan-hajuinen Hyyppäri

PerusPeikko kirjoitti:Tietysti olin.No,nykyään ajattelen Jehovan olevan todella pahan-hajuinen Hyyppäri

Mistä moinen muutos! Aiemmin hyvillä mielin kusetit ihmisiä, minkä ehdit. Kerrohan toki. Ma otaksun firmasi haisevan, en Jehovan.