Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:Eräs Vieraista kirjoitti:

"-Ei tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan että roomalaiskirje olikin koulukiusatuille lapsille."

Roomalaisille 12:
17 Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään.

Minusta toi on ihan pätevä ohje muillekin kuin koulukiusatuille... :=)
Raamatussa on paljonkin hyviä elämänohjeita...

Ihan hyvä ohje, jos ajatellaan, että sen on henkeyttänyt jumala, joka aikoo tappaa kaikki pahaa tehneet.

Varhaislapsuus ja usein isän tarve vaikuttavat paljon...

"Lauri itse alkoi vasta terapiaprosessin myötä ymmärtää,
että hänen kostofantasiansa liittyivät lapsuuden traumoihin.."

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... komurhaaja

"Roomalaisille 12:17 Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Minusta toi on ihan pätevä ohje muillekin kuin koulukiusatuille... :=)Raamatussa on paljonkin hyviä elämänohjeita..."

Koulukiusaamisessa on usein kysmys kiusatun emotionaalisesta häiriöstä, samoin hyväksyttävien käytöstapojen omaksumisesta. Lapset tulee saattaa tunne-elämältään tasapainoon ja oppimaan myönteiset itsensä ilmaisutavat.

Ei sellainen, että leuhkii osaavansa sanasta jakeen taikka että pakottaa sen lapsen ulkoa toistamaan, ole mitään pitkän päälle rakentavaa aikuiseksi kasvattamista. Koulun tulee kasvattaa aikuisuuteen myös itseymmärryksen lisäämisellä ja tapojen hallitsemisella.

Lahko kun on yksitotinen niin sen on otettava jae sen todistamiseksi, että todisteet ovat ylitsepursuavat maailmanlopulle v. 1975, kuten nyt sitten sillekin että koulussa taas on häiriöitä.

Jos vähän ajattelet saatat aavistaa että tuo siteerattu jae voisi antaa jotain jo koulun käyneelle ja kypsään ajatteluun, harkintaan pystyvälle ihmiselle

Lapselle siis ei sanota:älä kosta pahaa pahalla kellekään?

Neuvonko lasta vetämään turpaan känisevää luokkatoveria ja
potkasemaan ylimielistä Opea munille?

Ei ne kyllä enää sit varmaankaan kiusais...

Tuosta on vaikea sanoa minkä verran lahkon teokraattista sodankäyntiä, minkä verran kypsymätöntä persoonallisuutta, mutta kumpaankinhan johtaa lahko

Vieras kirjoitti:Varhaislapsuus ja usein isän tarve vaikuttavat paljon...

"Lauri itse alkoi vasta terapiaprosessin myötä ymmärtää,
että hänen kostofantasiansa liittyivät lapsuuden traumoihin.."

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... komurhaaja

moni isätön lapsi tai jonka oma biologinen tai kasvatti-isä on ollut tyly,
ei pysty kuvittelemaan miään "rakastavaa Taivaan Isää"
etenkään jos oma faija on ollut kännissä riehuva hirviö joka ajaa mutsin epätoivoon...

Se loukkaa sydänjuuria myöten ja viiltää sydäntä kipeästi, kun sanotaan,"tapa ittes".

Se saa tuntemaan itsensä hylätyksi,ulkopuoliseksi.

Sen voi myös uskoa niin paljon, että todellakin tuntee itsensä niin huonoksi, että haluaa päättää päivänsä.

Saattaahan siitä koitua seurauksia kiusaajillekin, jos heillä on vähääkään omaatuntoa jäljellä, kun ovat kannustaneet uhriansa tappamaan itsensä, ja tämä sitten todellakin tappaa itsensä.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että vanhempien tulisi opettaa lastaan vahvaksi mieleltään jo lapsesta lähtien esim. opettamalla, että on tärkeää käyttää aivojaan ja kaikkea ei tarvitse tehdä mitä toiset käskee tai yllyttää, on tärkeää tulla itsevarmaksi, näyttää että minäpä teenkin nyt näin.

Itsevarma ihminen tekee mitä haluaa, mutta tietysti tulee opettaa myös se puoli lapselle että ei tekisi kuitenkaan sellaista mikä vahingoittaa muita tai itseä.

Vaan lapsi voi hyvinkin päättää mitä haluaa tehdä, mutta ymmärtää myös senkin että kaikesta täytyy kantaa vastuu niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka itse päättääkin monista asioista.

Millainen kiusaaja sitten on? Näyttäisi että hän on usein tosi itsevarma ja voimakas, mutta hän on suuntautunut siten , että käyttää näitä hyviä ominaisuuksia heikompiensa sortamiseen.

Mulla väheni huomattavasti mun kiusaamiseni koulussa, kun sain raivokohtauksen ja työnsin kiusaajani pulpetteineen sivuun, paiskasin luokan oven niin lujaa kiinni että paukaus oli hirveä ja kuului käytävässä muihin luokkiin.

Sitten menin pois koulusta samoin tein ja pyöräilin semmoset 50km naapurikunnassa asti, itsemurhaajatukset oli minullakin mielessä, mutten uskaltanut hirttää itseäni, koska se kävisi varmaankin aika kipeää , ajattelin. Se mahdollinen kipuhan siinä pelottaa.

No, kun kolmen päivän kuluttua menin kouluun jälleen, kun olin rauhoittunut, niin luokkani oppilaita oli ohjeistettu kohtelemaan minua silkkihansikkain, koska olin epävakaa ja arvaamaton.
Niin he sitten kohtelivatkin minua aika rauhallisesti siitä eteenpäin.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Se loukkaa sydänjuuria myöten ja viiltää sydäntä kipeästi, kun sanotaan,"tapa ittes".

Tuo loukkaavuus on helppo uskoa, vaikka itse pääsin natiaisena kokemaan ainoastaan jt-mutsin toistunutta uhkailua siitä, että laittaa mut kasvatuslaitokseen. Jossain vaiheessa se uhkailu kai menetti tehokkuuslukuaan ja mutsi sitten kerran löikin oven kiinni mun ja systerin nenän edessä sanoen jättävänsä meidät ja koko kodin. No mä nokkelana otin keittiön kaapista pari lautasta ja juoksin mutsin perään rappuun, että sillä on jotain mistä syödä, ettei sentään nälkä yllätä. Onhan se lapsen tehtävä huolehtia, ettei aikuinen nälkiinny.

Kun ikää ja kokoa tuli lisää, niin sitten tuli lattiaharjasta klabbeihin ja tiskirätistä hudaan, toki se oli myös ajalle ominaista. Näin myöhemmin sitä kuitenkin onnittelee itseään. Miten vähällä pääsinkin, koska olin sentään hengellisessä paratiisissa puuhastelleen ja maailman onnellisimman kansan yhteydessä.