Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:Omakohtaisesti ko. elämää eläneenä en ymmärrä, miksi sillä olisi mitään onnellisuutta heikentävää vaikutusta niin kauan, kuin uskoo lahkon olevan Jumalan välikappale ja Totuuden edustaja.

Merkittävän ennustuksen ja lupauksen haihtumisella ilmaan on onnellisuutta heikentävä vaikutus. Päättelen se siitä, että jo 1996 sukupolvioppimuutos sai aikaan merkittävän jäsenpaon todistajien keskuudessa.

On tietysti määrittelykysymys onko onnellisuus todellista jos onnelisuus nojaa alentuneelle kyvylle hahmottaa todellisuutta.

onnellisuuden käsite on hyvin henkilökohtainen..
Jos koko elämäsi kuulet että sitten kun pääsemme paratiisiin niin eikö silloin elä poissa tästä hetkestä.. Tämä hetki on totta sinä olet ja teet ja se tulevaisuus on vain pakenemista tästä hetkestä, joka on nyt, siis nyt... :)
En toki tarkoita ettei elämää tule suunnitella mutta älkää herranen aika eläkö harhassa eli jossain muualla kuin tässä hetkessä, elikkä nyt :)

Menneitten "märehtiminen" vähentää tavattoman paljon ihmisen onnellisuutta.

Kannetaan kaunaa kuolleille ihmisille,
ja jossitellaan "menetettyjä mahdollisuuksia",
kykenemättä elämään nykyhetkeä.

Vieras kirjoitti:Menneitten "märehtiminen" vähentää tavattoman paljon ihmisen onnellisuutta.

Kannetaan kaunaa kuolleille ihmisille,
ja jossitellaan "menetettyjä mahdollisuuksia",
kykenemättä elämään nykyhetkeä.

Tämä on sairaan totta.

Toisaalta jos kykenee tajuamaan ja kohtaamaan sen tosiasian että on joutunut nenästävedetyksi ja huijatuksi lahkossa niin märehtiminen siltä osin rupeaakin loppumaan, jää vain parille oksalle ja detaljille sama käsittely ja sitten se merkitsee että voi vain kysyttäessä halutessaan tyynesti asian kertoa. Onko tähän tapaan ?

Vieras kirjoitti:Toisaalta jos kykenee tajuamaan ja kohtaamaan sen tosiasian että on joutunut nenästävedetyksi ja huijatuksi lahkossa niin märehtiminen siltä osin rupeaakin loppumaan, jää vain parille oksalle ja detaljille sama käsittely ja sitten se merkitsee että voi vain kysyttäessä halutessaan tyynesti asian kertoa. Onko tähän tapaan ?

Onnellisuutta taitaa tosiaan olla kovin vaikea absoluuttisesti mitata. Meitä lienee tässäkin asiassa joka junaan. Oman havaintoni mukaan onnellisimmilta jiiteiltä vaikuttivat ne, jotka eivät ottaneet Vartiotorni-seuran ohjeistusta aivan pilkuntarkasti.

Uskonnon jättäneissä on varmasti myös monen tyyppisiä persoonia. Joku selviää Ben Furman -tyyppisellä "uutta matoa koukkuun" -ajattelulla, toinen tarvitsee vuosikausia kelailua. Joku ehkä selviää kokonaan ilman traumoja (näitä ei tosin ole tullut vielä vastaan.) Huonoiten näyttäisi toimivan välimaastoon jääminen, näitä heilujiahan on paljon. Itse ajattelin märehtiä loppuikäni, jännityksellä odotan mihin suuntaan ja kuinka monta prosenttiyksikköä onnellisuus tällä metodilla kehittyy.

Vieraas kirjoitti:Onnellisuutta taitaa tosiaan olla kovin vaikea absoluuttisesti mitata. Meitä lienee tässäkin asiassa joka junaan. Oman havaintoni mukaan onnellisimmilta jiiteiltä vaikuttivat ne, jotka eivät ottaneet Vartiotorni-seuran ohjeistusta aivan pilkuntarkasti.

Mitäpä ajattelet koko ikänsä tai suuriman osan siitä totuudessa olleesta, joiden ikä alkaa hipoa kahdeksaakymmentä tai jo sen ylittänyttä?

Hieman Raamatun siteerausta viilaten, arvelen hänen onnensa olevan Jehovaa, tai täsmällisemmin sanottuna: hänen järjestöään, lähellä.

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." (Ps. 73:28 KR33).

"Mutta minulle on hyväksi lähestyä Jumalaa. Suvereeniin Herraan Jehovaan olen pannut turvani
julistaakseni kaikkia tekojasi". (Ibid. UM)

Eivätpä ole tuonikäiset kovinkaan onnettomilta näyttäneet ja mikä minä olen heidän onnellisuuttaan häiritsemään.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Vieraas kirjoitti:Onnellisuutta taitaa tosiaan olla kovin vaikea absoluuttisesti mitata. Meitä lienee tässäkin asiassa joka junaan. Oman havaintoni mukaan onnellisimmilta jiiteiltä vaikuttivat ne, jotka eivät ottaneet Vartiotorni-seuran ohjeistusta aivan pilkuntarkasti.

Mitäpä ajattelet koko ikänsä tai suuriman osan siitä totuudessa olleesta, joiden ikä alkaa hipoa kahdeksaakymmentä tai jo sen ylittänyttä?

Hieman Raamatun siteerausta viilaten, arvelen hänen onnensa olevan Jehovaa, tai täsmällisemmin sanottuna: hänen järjestöään, lähellä.

...

Eivätpä ole tuonikäiset kovinkaan onnettomilta näyttäneet ja mikä minä olen heidän onnellisuuttaan häiritsemään.

Tunnen lähemmin vain muutaman tuon ikäisen JT:n, saattaa olla ihan kuin sanot. Tietämäni iäkkäät JT:t ovat oppineet nimenomaan vähän tuunaamaan uskontoa omaan malliin hankalimpien pykälien kohdalla. Ei kai edestakaisin vaihtuvien oppien kanssa vuosikymmeniä muuten pärjääkään.

Edit: vihreitä

Vieraas kirjoitti:Ei kai edestakaisin vaihtuvien oppien kanssa vuosikymmeniä muuten pärjääkään.

Make on osoittanut, etteivät nuoremmatkaan tunne kaikkia oppimuutoksia. Eräs näistä on vuoden 1995 8. marraskuut Herätkäässä esitetty alustava oppimuutos, joka sai monia todistajia tarkistamaan näkökulmaansa (ei kuitenkaan ikäkkäimpiä heistä), mutta tämä viimeinen tuplasukupolvioppi (vuotta en nyt muista, enkä viitsi kaivella) taisi mennä noin vain.

Elleivät nuoremmatkaan ole tätähä reagoineet, miten sitten vanhemmat! Kaikkein iäkkäimmille rivitodistajille riittää, että Jehova ja hänen järjestönsä ovat oikeassa, muusta viis. Pitäkööt autuutensa, ajattelen, päteehän sama totuus muissakin uskonnoissa. Olet oikeassa mielestäni.

että turhauttaa, mutta ei kait se auta ko hyväksyä..kaikella on kuitenkin tarkoituksensa...huokaus.

"turhauttaa"

Joo
Ehkä sen suuntaan olisi kuitenkin hyvä toimia että olisi suunnitelmallisuutta ja tavoitteelisuutta
Mutta myös ilo ja huvitus hetkellänsä
Ja pohtia selväksi noita lahkon asettamia kapuloita elämän rattaisiin, silloin kun kapula ratasta jarruttaa

"oppimuutoksia"
Arvioisi ettei vuosilukumuutoksien osalta olisi jonkinlainen vallitseva käsitys, että vuosiluvuista puhuttaessa on taustalla jonkinlaiset vuosilukujen suuntaiset epävarmat arvelut, vaan ei yksiselitteisiä vuosilukuja merkityksineen.
sitten esim. valokopio asiasta iskee jossain määrin totistajaan.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Mitä tarvitaan, jotta joku jt voi olla onnellinen jt-seurakunnassa?

Jotkut vain ovat onnellisia. Kun vanhemmat, omat lihalliset sisarukset ja kaikki ystävät ovat Jehovan todistajia, niin miksi kukaan edes haluaisi pois sieltä? Jehova tuntuu olevan yhteenpunovama säikeenä todistajien kaverisuhteissa. "Ollaan kaikki siskoi ja veljii" tuntuu olevan teemana. Ja moni viihtyy...

"Jotkut vain ovat onnellisia."

-Ei. Vähän kypsyy järjenkäytössään niin ymmärtää että ensimmäiseksi ehdoksi voi asettaa onnellisuuden esteiden poissaolon.
Esim. itsenäisen ajattelun mahdollisuuden puuttuminen on yksi syy jättää lahko, silloin kun ihmisen sittenkin vapaa mieli rupeaa ajattelemaan ärsykkeen saatuaan ja toteaa että se ajattelu ei ole sallittua, ilmituoda.
Muita onnellisuuden esteitä on yleensäkin pakkoyhteisön luonne, päivän totuus on huomenna vanha valo, paras kaveri on ylihuomenna kiellettyä tervehdittävää...

jehova ja onnellisuus ovat iskusanoja, joilla nyt perustellaan mitä milloinkin, kuten että rokottaminen on kielletty, taikka sitten että se on sallittu. Että Kreikassa on siviilipalvelus hyvä, Suomessa huono.

Kun todistaja on aivopesupöhnässä, häneltä puuttuu oikeastaan edellytykset vastata omalta osaltaan koko kysymykseen, vastausta hän hakee vartiotornista.

Vieras kirjoitti: Sitten kun katsotaan oppien muutoksia erehdyksiä ja valheita, niin onni perustuu erehdykseen.

Itse aloin rapsimaan pintaa syvemmältä vasta kun huomasin ettei järjestössä ole mitään hengellistä ilmapiiriä oikeasti. Sen tajuamiseen meni 10 vuotta. Aluksi kuvittelin että vika on minussa, mutta ajan kuluessa huomasin ettei se ollutkaan niin. Järjestö syyllistää paljon ja kehoittaa jatkuvasti kasvamaan uskossa, vaikka oikeasti se on mahdotonta. Edes kaste ja vilpitön omistauminen asialle ei muuttanut asiaa. Pyhä henki ei vaikuta ihmisissä, on vain hyvän olon tunteita ja toiset käsittelevät niitä tunteita eri tavoin. Toiset oikeasti kuvittelevat, että he saavat rukoilemalla ahkerasti siunauksia pyhän hengen välityksellä, kuten työpaikan ollessaan rahallisesti tiukilla ym vastaavaa. Kun näin sitten tapahtuu, että henkilö on omatoimisesti hakenut päättäväisesti töitä ja saa paikan, hän kuvittelee sen olevan siunaus jumalalta. Surullista itselleen valehtelemista, mutta se ei niinkään ole yksilön vika. Ihan hieno ja vilpitön ihminen varmasti noin ajatteleva, harmillisen putkinäköinen vain. Mutta niitä onnellisimpia JT tyyppejä ovat juuri tälläiset.

Materialistiset JT nuoret (ja miksei vanhemmatkin) taas ovat täysin tälläisten vastakohta. Heikkoa itsetuntoa tilkitään autoilla ja rahalla, viime kädessä ajattelemalla, että mepäs sentään ollaan pelastuvien joukossa entäs te. Moni on epävarma asioista ja kallistelee sen takia molemmilla puolilla. Moni haluaisi olla niin kuin maailmalliset ja osa onkin, piilottavat vain muilta jäseniltään näyttelemällä pimeän puolensa. Tuskin voivat aidon onnellisia olla.

Hassua kyllä, JT hierarkiassa varakkaita katsotaan ylöspäin. En voi vaan yksinkertaisesti käsittää mistä se johtuu. Varakkaiden onnellisuus tulee siitä omaisuudesta mitä heillä on, koska kun raha asiat menevät huonosti ( 50k citymaasturi vaihtuu halvempaan autoon, muuttavat pienempään kämppään), niin se näkyy kokouksissa kasvoilta. Talk about the Holy Spirit!

B.Sarim kirjoitti:Pyhä henki ei vaikuta ihmisissä, on vain hyvän olon tunteita ja toiset käsittelevät niitä tunteita eri tavoin.

Ja tuo jonkun hengen piikkiin laitettu olon hyvyyskerroin on todistajilla mitätöntä sen rinnalla miten helluntailaisuudessa hengen vaikutus on tuotteistettu.

Toiset oikeasti kuvittelevat, että he saavat rukoilemalla ahkerasti siunauksia pyhän hengen välityksellä, kuten työpaikan ollessaan rahallisesti tiukilla ym vastaavaa. Kun näin sitten tapahtuu, että henkilö on omatoimisesti hakenut päättäväisesti töitä ja saa paikan, hän kuvittelee sen olevan siunaus jumalalta.

Ja jos sitten menee rukousteeman vastaisesti, niin epäonnen voi aina laittaa Saatanan piikkiin.