Veljesseura.org

sinner74 kirjoitti:Mielenkiintoinen huomio, vahvistaa käsitystäni siitä että Vartsikkaseuran oikean ja vasemman käden välillä on pienehköjä kordinaatio-ongelmia

Näitä asioita voisi kerätä kyllä melkoisen pitkän listan, joissa Jumalan maanpäällinen tietotoimisto on esittänyt yhdestä ja samasta asiasta keskenään täysin päinvastaisia lausuntoja. Mutta eikös sitä sanassakin sanota, että "älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea tekee".

sinner74 kirjoitti:Monet ex-todistajat omaksuvat luopio-statuksen vapaaehtoisesti. Näkisin, että kyseessä on osittain huumori, ja osittain tarkoituksellinen toiveikkuus entisten uskontoverien mahdollisesta järkyttymisestä.

Mahdollisesti jotakin tällaista. Tietysti jos on jo lapsesta saakka kavahtanut ajatusta luopioista ja jo pelkkää teoreettista mahdollisuuttakin sellaiseksi tulemisesta, mutta myöhemmin tulee ymmärtämään sen mistä Vt-seurassa on kaiken kaikkiaan kyse, niin saattaahan sitä ehkä haluta ottaa sitten ilon irti siellä "vastapuolella seisomisesta". Minä en saanut Jt-kasvatusta vaan hurahdin lahkoon vasta 20-vuotiaana, joten saatan omata hieman toisenlaisen näkökulman tähän kuin Jt-perheeseen syntyneet. Tai sitten en, mehän olemme kaikki yksilöitä.

Itse näen kyllä luopuneeni uskosta Vt-seuran dogmiin ja siinä merkityksessä olen luopio. Mutta en kyllä tasan taatusti allekirjoita sitä, mitä kaikkia adjektiiveja Vt-seura luopuoihin liittää. Eikä varmasti täällä kukaan muukaan.

Se oli saatanallista , erittäin pahaa, se oli se synti pyhää henkeä vastaan, jota ei saanut anteeksi, se oli sellainen iso musta-aukko, jota piti pelätä. Sitä sanaa ei hirvemmin saanut sanoa. Näin itse muistelen lapsesta asti minulle opettu.

Tuli väkisinkin mieleen kokemus amrikkalaiselta palstalta jolla keskusteltiin oudoimmista syistä, jotka olivat johtaneet erottamiseen.

Joka tapauksessa amerikkalainen sisar oli saanut miehnsä kiinni harrastamasta seksiä pariskunnan KOIRAN kanssa! Tästa suivaantuneena sisar erosi miehstään. Siihen aikaan eläimiin sekaantumista ei kuitenkaan pidetty porneiana, joten sisar erotettiin. Sisar masentui. Teki itsemurhan.
No, seurankin näkemys sitten muuttui, nykyäänhän eläimiin sekaantuminen on porneiaa...


Kysymys kuuluu: oliko tämä sisar onnellinen järjestön yhteydessä?

"Kysymys kuuluu: oliko tämä sisar onnellinen järjestön yhteydessä?"

Pääsääntöisesti jehovantodistajat eivät ole onnellisia, johtuen liian kattavista vaatimuksista, kiireestä, yleisistä huolista jne, eikä vähiten siksi, että heillä on PAKKO teeskennellä olevansa onnellisia.

Sisaren tapauksessa korreloitui totaalisesti onnellisuuden harha. Olisi pitänyt olla onnellinen siksi, että mies ei sentään ollut harrastanut edes porneiaa, korkeintaan ollut hellä lemmikille...

Sisäpiiritiedon mukaan eräässäkin seurakunnassa noin kolmasosa käyttää mielialalääkkeitä, plus monien muiden ehkä pitäisi käyttää! Todellakin, onnellinen Jehovan kansa. *hohhoijaa*

Ei mikään ihme ku kokoajan vihjaillaan, joskus melko suoraan ette tee tapeeksi, kumminkin on salattuja syntejä...jne. Pelotellaan, että harmagedon tulee ihan just esmes. "medän tulisi varmistua, ettemme ole niiden tuhoutujien joukossa ja sitten otetaan vedenpaisumus ja ettei ne kaikki ollu pahoja, jotka tuhoutu, vaan oli keskittyny normaaliin elämään jne." Kokoajan on paineen alla, mitä ei vähennä se että muut "rakkaat" ystävät kyttäävät. Yritä siinä nyt sitten hymyillä ja näytellä onnellista.

Mievaan kirjoitti:Ei mikään ihme ku kokoajan vihjaillaan, joskus melko suoraan ette tee tapeeksi,

Niinpä. Teetkö tosiaan kaiken mitä pystyt kenttäpalveluksessa? Tai yleensä palveluksessa.

Surkuhupaisaa kun kuullut ko. kommentteja kohdistettuina ihmisiin, joilla on joku sairaus esim. kehitysvamma tai muuten vaan heikko terveys.

Ja jos olet naimaton niin ei kaikilla riitä ymmärrystä siihen, ettei tee valtavaa määrää kenttää tai ole...Tienraivaaja.
Vaikka virallinen näkemys on että "jokainen vastaa itse taloudenhoidostaan". Silti kaiken maailman "besser-wissreitä" riittää srk:ssa. Olin itse ravari ja kun se loppui tuli kyllä tunne, että jäi vain luu käteen.

"Saatat tuntea joitakuita, jotka ovat jättäneet huomiotta Jumalan neuvon ja joutuneet sitten maksamaan erehdyksestään kalliin hinnan. Ovatko he nykyään todella onnellisia? Onko heidän elämänsä nyt parempaa kuin silloin, kun he olivat Jehovan järjestön yhteydessä? Ovatko he todellakin löytäneet jonkin onnellisuuden salaisuuden, jota muut Jumalan palvelijat eivät ole tajunneet?"

(Vartiotorni 15. kesäkuuta 2008)"


Hah, voin vastata kaikkiin kysymyksiin, että KYLLÄ! todellakin.
16 vuotta olin mukana ja voi sitä ahdistustuksen, surun, epätietosuuden, yksinäisyyden ja esittämisen määrää. Tuntui että pakotietä ei ole.
Niin mustavalkoista ja aivotonta, pelottavaa touhua.

Nyt olen ollut monia vuosia omillani ja olen rakentanut itselleni ihanan elämän, johon voin olla todella tyytyväinen ja voin sanoa, että oikeasti olen onnellinen.
Voin myös sanoa, että pidän itseäni hyvänä ihmisenä verrattuna siihen mitä olin todistaja aikana.
Toisaalta en tiedä olisinko mitä nyt olen ilman tuota kurjuutta? Paljon on tullut opittua ja nähtyä..

-aika- kirjoitti:Nyt olen ollut monia vuosia omillani ja olen rakentanut itselleni ihanan elämän, johon voin olla todella tyytyväinen ja voin sanoa, että oikeasti olen onnellinen.

Hienoa kuulla.
Elämän itsenäinen suunnitteleminen ja aktiivinen rakentaminen ovatkin asioita, jotka eivät oikein lahko-ympyröissä voi onnistua. Jatkuvasti oli jonkinasteinen tunne siitä, etten käyttänyt aikaani ja energiaani tarpeeksi järjestön toimintoihin. Kun sitten toisinaan keskittyi omiin harrastuksiin, tunsi pian olonsa itsekkääksi. Juuri tällaisia tunteita järjestö haluaakin jäsenissään herättää.

Tosiasia on, että Jehovan todistajat elävät pääasiassa Vt-seuran etuja varten. Tämä vain markkinoidaan seurakuntalaisille mukavammassa muodossa, mm. Matteus 6:33n ahkeralla käytöllä.

-aika- kirjoitti:Toisaalta en tiedä olisinko mitä nyt olen ilman tuota kurjuutta? Paljon on tullut opittua ja nähtyä..

Niin, kyllähän lahkon mielenhallinnasta irrottautuminen on sen luokan kokemus, että se väkisinkin avaa silmiä muillekin vastaaville asioille, mm. erilaisille perusteettoman vallankäytön systeemeille. Ja kyllähän se opettaa ihmiselle paljon myös itsestään, ja elämästä yleensäkin. Vaikka tällaiseen historiaan liittyy paljon negatiivisia asioita ja tunteita, niin ne opitut läksyt ovatkin sitten melko arvokasta laatua.

Joskus kuitenkin tuntuu, että mieluummin olisin elänyt vaikka Ransu-koirana ( käsi persiessä) kuin kolmekakkoseks jeppulana.

Käärmis heheheh luit ajatukseni. Mennyttä ei harmi voi muuttaa.

-aika- kirjoitti:Nyt olen ollut monia vuosia omillani ja olen rakentanut itselleni ihanan elämän, johon voin olla todella tyytyväinen ja voin sanoa, että oikeasti olen onnellinen.

Hieno juttu. Oman elämänsä voi tosiaan rakentaa paremmin itse kuin johtajien avustuksella, vaikka Pohjois-Koreassa muuta väitettäisiin. "Ainakaan missään jengissä ei elämästä selviä hengissä" sanoisi joku.

Tämä otsikko kytee mielessäni aina aika ajoin. Palasinpa siis jälleen kerran samaan ketjuun pohtimaan. (Koittakaa kestää, kirjoitan mitä mieleeni juuri nyt tulee).

Yritän parhaani ollakseni rehellinen itselleni punnitessani elämäni osa-alueita onnellisuuden mittarilla. Joka kerta olen kuitenkin tullut samaan tulokseen; olen onnellisempi vapaana yksilönä kuin jt-biomassana. Plussat ja miinukset kertovat olotiloistani paljon.

Olosuhteeni ovat muuttuneet, mutta/ja sisimmässäni olen alkanut vihdoin luottamaan itseeni, päätöksiini ja tietyssä määrin jopa nykyiseen ympäristöönikin. Elämäni ei toki ole ongelmatonta, mutta sitä en ole koskaan tavoitellutkaan. Tavoitteeni on ollut osata käsitellä käsillä olevat ongelmat ja kyetä silti elämään pelkän aiemman selviytymisen sijasta.

Pelkotilani ovat pienentyneet ja vähentyneet huomattavassa määrin (huom. kaksi eri määritelmää). Uskallan panostaa ihmissuhteisiini, harrastuksiini ja intohimoihini paremmin kuin koskaan aiemmin. Koen saavani elämältäni jotakin, vaikkei mitään ihmeempää tapahtuisikaan. Nautin. En jokaisesta hetkestä, mutta vähintään viikoittain (yleensä päivittäin) löytyy hetkiä joita en vaihtaisi pois, joista en koskaan halua luopua. En pelkää menetyksiä enää niin paljoa kuin ennen, koska nyt, vihdoin vuosien kasvamisen jälkeen voin sanoa että kokemukseni ovat mahdollisten menetyksieni arvoisia.

Ensimmäistä kertaa voin sanoa olevani lähestulkoon ehjä. Tasapainoinen. Päätösvaltainen. MINÄ.

Olen tässä pitkään miettinyt, että haluaisin ottaa jonkun ex-JT:n mukaan keskusteluun Jehovan todistajan kanssa, joka käy täällä minun luonani aina silloin tällöin. Isoja väitteitä heittää juurikin siitä, että ex-JT:t ovat säännönmukaisesti aina kurjemmassa jamassa kuin aktiiviset JT:t. Ärsyttää hänen vääristelynsä ja selvä manipulointi. Että jos on innokkaita keskustelijoita, niin tervetuloa vaan seuraksi .

Ehkäpä entisten ja aktiivitodistajien välinen olotilan ero on verrattavissa siihen että exät ovat luopuneet rauhoittavien ja psykoosilääkkeitten käytöstä. Jt eivät elä todellisuudessa. Kovan lääkityksen alaisena ei ole huolia eikä murheita, koska ei koskaan kohtaa todellisuutta.

Eihän luopioille voi kuulua hyvää, sehän on selvää

En ole tosin vielä ketään myllynkivikerholaista tai exää saanut spotattua tallinnanaukion enkä sörkan metriksen narkkariporukoista.