toisinaan...
Lähetetty: 13.10.2007 21:13
valitettavasti välillä tulee ajatus mieleen,että mitä jos...yleensä heti perään tulevat ne huonot kokemukset mieleen..voisi melkein sanoa, että onneksi...
Pois jäämisen jälkeen minulla oli joskus paluuajatuksia. Niitä tuli ja meni parin vuoden aikana aina silloin tällöin. Paluun syynä olisivat kuitenkin olleet kaverit ja poikani, ei uskonto.
Sen verran tein asian eteen, että kävin yhden kerran istumassa salilla. Se olikin lopulta oikein hyvä juttu, sillä toista kertaa en salille enää ole jalallani astunut. Koko systeemi palasi elävänä mieleen ja ahdistus iski kahta pahempana kun edes vanhat ryyppykaverit eivät tervehtineet. Kaksinaamaisuus ja tekopyhyys tuntuivat korostuvan entisestään.
Nykyään en haikaile takaisin koskaan enkä hetkeäkään, mutta olen toisaalta tullut välinpitämättömämmäksi muutenkin. En tahdo enää pelastaa jeppuloita kusetukselta. Olkoot minun puolestani. Poikani toivon tulevan lahkosta ulos sitten teini-iässä kun järki ja oma tahto alkavat toimia kunnolla. Muut kahlatkoon paskassaan kun kerran tuntuvat siitä niin nauttivan.