Veljesseura.org

En usko että tuohon vaikuttaa geenit

Ihminen omaksuu myös ateismin ja on valmis kuolemaan sen puolesta, jos muunkin asian puolesta.

N-liitto antoi esimerkkejä sodassa ja onnettomuuksissa, Tshernobylin katastrofityöntekijät ovat viimeisin muistamani esimerkki tv:n kertomana.

Pelot ja uskot ovat sinänsä mielenkiintoinen asia, ne eivät kai tarvitse olla loogisessa suhteessa keskenään. Joku moottoripyöräonnettomuuden uhri sanoi itsellään olleen uskon, että hänelle ei voi mitään tapahtua hurjapäisissä ajoissaan.

Stalinin pojalla Vasililla oli tapana ajaa lenokonetta humalassa. Sen sijaan sanoo Montefiore hänen pelänneen suunnattomasti isänsä kuolemaa, siinä mielessä että kuinka hänelle itselleen silloin kävisi (pantiin muuten vankilaan).

Joku tutkija joskus kirjoitti että uskoon tulemiseen vaikuttaisi suggestiivisuus, ja että suggestiivisuudelle taas olisi geeni olemassa.

Tuosta voisi päätellä että olisi hyvä kouluttaa tässä suhteessa geeniheikon lapsensa karttamaan värvärikaksikoita kunnes on hankkinut tiedolliset perusteet asian ratkaisuun ?

Anonymous kirjoitti:Tshernobylin katastrofityöntekijät ovat viimeisin muistamani esimerkki tv:n kertomana.

Pääsääntöisesti kyllä todellisuus oli sellainen, että nuoret miehet pakotettiin eri osista Neuvostoliittoa voimalan puhdistustöihin henkensä uhalla. Eikä heille kerrottu totuutta työn vaarallisuudesta. Tuo kaikki oli suuri inhimillinen katastrofi puhdistajille. Ei heistä moni siellä vapaaehtoisena ollut puutteellisin tiedoin ja työkaluin varustettuna.

Anonymous kirjoitti:En usko että tuohon vaikuttaa geenit

Asia ei toivottavasti kauaa ole uskon asia.

Ihminen omaksuu myös ateismin ja on valmis kuolemaan sen puolesta, jos muunkin asian puolesta.

Valmis kuolemaan ateismin puolesta? Voisiko olla, että tuo on jo aika marginaalista?

Täytyy myös muistaa, että ateismi on aiheuttanut suhteellisen vähän aatteen puolesta murhattuja ihmisiä, verrattuna uskonnollisiin vastaaviin. Olenkin joskus miettinyt, mikä olisi maailman tila jos mitään uskonnollisuutta ei koskaan olisi ollut olemassa. Eläisimmekö paremmassa vai pahemmassa maailmassa? Kykeneekö ihminen 'kollektiivisena massana' hyväksymään sen ettei tämän elämän jälkeen ole luvassa minkäänlaisia bileitä? Kuinka moraalin laita olisi, mikäli uskonnollisuutta ei koskaan olisi ollut?


Tietämäni agnostikot tai ateistit osaavat kyllä elää esimerkillistä elämää, eikä heidän moraalin mittapuuna tarvitse olla lupaus huomisesta. Siinä sitä on moraali aidoimmillaan - väitän ma! Väitän myös, että uskolla tai uskonnollisuudella ei ole ihmiskuntaa ajatellen ollut merkittävää moraalista ajattelutapaa parantavaa vaikutusta. Uskovat ihmiset murhaavat ihmisiä ja tekevät rikoksia ihan siinä missä ateistit tai agnostikotkin. Huolestuttavaa on se, että uskovat ja uskonnolliset ihmiset tekevät moraalittomuuksia kaikesta uskomistaan sanktioista huolimatta. Jos ikuinen kidutus helvetissä ei saa ihmistä elämään ihmisiksi, niin mikä sitten?

Tony Syrjänen kirjoitti:
Valmis kuolemaan ateismin puolesta? Voisiko olla, että tuo on jo aika marginaalista?

Tuohon sisältyy uskovien hassu ajatus siitä, että ateismi on jokin uskonto. Ei ole mitään ateistin raamattua, tai yhtenäistä uskomuslinjaa. Tätä joidenkin on vain mahdoton käsittää.

Olenkin joskus miettinyt, mikä olisi maailman tila jos mitään uskonnollisuutta ei koskaan olisi ollut olemassa. Eläisimmekö paremmassa vai pahemmassa maailmassa? Kykeneekö ihminen 'kollektiivisena massana' hyväksymään sen ettei tämän elämän jälkeen ole luvassa minkäänlaisia bileitä? Kuinka moraalin laita olisi, mikäli uskonnollisuutta ei koskaan olisi ollut?

Näitä on paljon mietitty. Tosiasia lienee, että suuri osa ihmisistä tarvitsee toivoa paremmasta. Jos oma elämä on kurjaa, johtui se sitten ympäröivästä maailmasta tai itsestä, eikö olekin lohdullista, että uskomalla johonkin saat kaiken anteeksi ja elät sitten ikuisesti Paratiisissa?

Jos tuota pysähtyy ajattelemaan hetkeksikin, huomaa kuinka absurdia se on...joten useimpien on kiireesti ryhdyttävä ajattelemaan jotakin muuta. Näin se on

Oma kantani on tämä: jos ihmiskunta saisi varmuuden siitä, että tämä elämä on ainoa, osa ihmisistä romahtaisi, mutta osa alkaisi tekemään enemmän oman elämänsä ja muidenkin eteen. Kasvatus, lait, valvonta ja yhteisön henki pitäisivät kyllä yhteiskunnan koossa ilman jumalaakin. Uudet sukupolvet, jotka eivät tietäisi mistään uskonnoista mitään, selviäisivät jo helpommalla. Eli on kyllä parempi, jos asian tulisi tietoisuuteen hitaasti.

Kysymys on tietysti akateeminen. Nykyisessä tilantessaaan ja tällä geenikoostumuksella moinen on vain unelmaa. Luulisin kyllä, että maailma ilman uskontoja olisi parempi maailma. Valheessa eläminen ei voi olla hyväksi. Ex-jt tämän tietänevät.

Tietämäni agnostikot tai ateistit osaavat kyllä elää esimerkillistä elämää, eikä heidän moraalin mittapuuna tarvitse olla lupaus huomisesta. Siinä sitä on moraali aidoimmillaan - väitän ma! Väitän myös, että uskolla tai uskonnollisuudella ei ole ihmiskuntaa ajatellen ollut merkittävää moraalista ajattelutapaa parantavaa vaikutusta.

Näinpä. Toki uskonnot ovat aikaansaanet paljon moraalista pohdintaa, mutta sitä olisi ilman uskontojakin.

Tony Syrjänen kirjoitti:Valmis kuolemaan ateismin puolesta? Voisiko olla, että tuo on jo aika marginaalista?

En näe ateistin yleensäkään kiivailevan ateisminsa puolesta käännytys- tai muussakaan markkinointimielessä, joten ei ole mitään aatetta, jonka puolesta kuolla. Onhan toki ateistisia yhteenliittymiä, mutta onkohan mielikuvani kovin väärä kun oletan ateisteilla olevan voittopuolisesti halun pysyä erossa sekä kaikesta järjestäytyneestä uskonnosta että järjestäytyneestä uskonnottomuudesta.

Tonyn tavoin ajattelen ateistin pysyvän luontaisesti erilaisten vakaumuskiistojen ulkopuolella. Kun ja jos miekkalähetyksen kaltainen tilanne tulee, niin mahdolliset ongelmat kohtaavat henkilöä, oli sitten vääräuskoinen tai ateisti, siinä ateismi ei ole merkitsevässä asemassa kun tappiolukuja tilastoidaan.

Ehkä se vaikeaa on todistaa että nimenomaan ateismin puolesta, mitä järkeä siinä olisikaan sikäli, että ateismihan tarkoittaa suunnilleen että ei olekaan mitään mihin uskoa, mutta oma elämä ei kuitenkaan siinä aina muodostu kaikista tärkeimmäksi asiaksi.

N-liitossa -20 -30 -luvuilla itsemurha oli kulttuurisesti ihan vailla paheksuntaa ja käytettykin.

Oikeastaan ne mahdolliset epäitsekkäät tshernobylilaiset uhrautuivat muiden edestä, jota on kyllä tapahtunut eri meri- ja muissa onnettomuuksissa, arvattavasti jo lasten aapiset ja satukirjat arvostivat uhrautumista.

Oikeastaan tuo "ateismin puolesta kuoleminen" on hassusti sanottu. Jos joku uskonto kieltää itsemurhan niin ateismi sen sallii.

Mutta tuo uskonnon geneettisyys joutuu jo uskonnon määrittelemisen vaikeuksiin. Yksi uusimmista itsensä uskonnoksi määrittelevistä muistamistani on se scientologia, määrittely lähti perustajansa verolainsäädäntöön perehtymisestä, sisällöksi otettiin niitä itsensäkehittämisohjelmia jonkinlaisia psykoteramiamalleja mukaillen ja sovellellen (?)

PoterO kirjoitti:

RaM kirjoitti:Tuo geeni viittaa paremminkin jonkun ihmisen taipumukseen olla herkkäuskoisempi asioiden suhteen kuin toinen ihminen.

Hmm. Onkohan tuossa sittenkään kysymyksessä sama asia? Niin kutsuttu neuroteologia kun painottuu usein nimenomaan uskonnollisten elämysten kokemisen tutkimiseen. Toisaalta huomattavasti useammin ilmentyvä inhimillinen ominaisuus tuntuu olevan tarve etsiä kaikelle merkityksiä. Esimerkiksi onnettomuuksille pyritään lähes poikkeuksetta löytämään enemmänkin syyllisiä, eikä niinkään selvittämään mitä tapahtui ja miten sen voisi tulevaisuudessa estää.

Profeetat ovat kautta aikain tarjonneet näitä merkityksiä mitkä on myös mahdollista omaksua vaikkei itse kokisikaan uskonnollisia elämyksiä.

Kysymys on altistaja<->vasteiden vaihtoehdoista (määristä) ja asian selventämiseksi teen jälleen vertailun.
Kun 'uskontogeenin' tutkimus perustuu mainitsemaasi neuroteologiaan ja sen ainoa altistaja on uskonnollisuus, niin se ei silloin muuta vastetta tunnista. Tilanne on sama kuin jos allergiatutkimuksessa altistajana olisi ainoastaan heinä ja se näyttäisi allergiaa, niin tarkoittaisiko se silloin sitä ettei ko. henkilö ole allerginen esim. koivulle, joka ei ollut altistajana eikä siksi saanut vastetta? Kun vasteeksi lisätään muita allergeenejä tai uskontotutkimukseen lisättäisiin vaikkapa ne ufot, niin vasteiden määrä yleensä kasvaa.

Onko sinulla se käsitys, että tuossa tutkimuksessa geenivaikutus rajoittui vain uskonnollisuus kokemuksiin, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla?

Tähän nyt voidaan RaMille heittää, että onko sillä jotakin väliä, uskooko Jeesukseen vai ufoihin?

Uskonnot ovat kutenkin yhteiskunnallisesti hyväksytympiä ja paljon yleisempia kuin ufoilijat, joten uskontoon hurahtaminen on ylivoimaisesti yleisin vaste.

RaM kirjoitti:Onko sinulla se käsitys, että tuossa tutkimuksessa geenivaikutus rajoittui vain uskonnollisuus kokemuksiin, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla?

Ei tietenkään. Viittasinkin ufoihin sekä new age ja pakanuus hommeleihin tuolla aiemmin. Nuo ovat kulloisestakin ympäristöstä löytyviä selityksiä kokemuksille uskontojen ohella. Kokemuksethan ovat muuten hyvin samankaltaisia, joten niitä voi hyvin kutsua kaikkia uskonnollisiksi. Selityksetkin ovat kaikki hyvin uskontosävytteisiä

Takerrun tässä pieneen mutta kuitenkin mielestäni suureen eli merkitykselliseen asiaan ja eroavuuteen. Kun puhutaan 'uskontogeenistä', niin se mielestäni johtaa ihmisen yhdistämään asian pelkästään uskontoon. Ja JT logiikalla tuo uskontogeenin olemassaolohan tarkoittaisi automaattisesti sitä, että ihminen on jostain saanut geenin uskoa Jumalaan - siis saanut sen itseltään Jumalalta.
Siksi hyljeksin tuota uskontogeeniä terminä (vaikka uskovainen mielellään auktorisoisikin sen Jumalle kuuluvaksi) ja muuttaisin sen herkkäuskoisuusgeeniksi tai korrektimmin uskomisgeeniksi, sillä siitähän on todellisuudessa kyse. Uskontogeeni ei todellisuudessa ole milläänlailla sidonnainen Jumala-uskoon.

RaM kirjoitti:Siksi hyljeksin tuota uskontogeeniä terminä (vaikka uskovainen mielellään auktorisoisikin sen Jumalle kuuluvaksi) ja muuttaisin sen herkkäuskoisuusgeeniksi tai korrektimmin uskomisgeeniksi, sillä siitähän on todellisuudessa kyse.

Mutta kun tämän geenin pointti on uskonnollisissa kokemuksissa eikä uskomisessa. Uskoa kylläkin voi vaikkei olisi milloinkaan kokenut tuollaisia uskonnollisia elämyksiä, jolloin kyseessä voi olla herkkäuskoisuus, kulttuurillinen perimä tai miksi sen sitten haluaakin mieltää.

Esimerkiksi LSD:n vaikutuksia kuvataan identtisinä uskonnollisten kokemusten kanssa, joita molempia voi kokea oli herkkäuskoinen tai sitten ei.

Geenin pointti ei ole uskonto vaan herkkyys ja tunne. Geeni synnyttää eufoorisen tunne-elämyksen ja yhdistettynä se johonkin uskonnolliseen kokemukseen henkilö helpommin uskonnollistuu. Itse geeni ei milläänlailla liity uskontoon vaan se pyrkii paremminkin syrjäyttämään logiikan herkkätunteisuuden avulla. Kyseinen tutkimus johon alussa viitattiin, on lisäksi yksittäisen tutkijan alustava arvaus johon tiedeyhteisö ei ole ottanut kantaa.
Tuosta geenistä mainitaan: "Geneettisesti henkisyydelle altistunut ihminen ei silti välttämättä harjoita uskontoa tai usko jumalaan."

RaM kirjoitti:Itse geeni ei milläänlailla liity uskontoon vaan se pyrkii paremminkin syrjäyttämään logiikan herkkätunteisuuden avulla.

Mutta eihän logiikka tai sen puute liity millään tavalla noihin uskonnollisiin kokemuksiin. Logiikan avulla voi kylläkin sitten jälki käteen lähteä etsimään syitä noille kokemuksille: vasta tässä vaiheessa tulevat uskonnot, ufot, tiede, herkkäuskoisuus ja muut sellaiset mukaan kuvaan. Tuohon jälki peliin ei geenillä tiettävästi ole osuutta.

Tony Syrjänen kirjoitti:
Täytyy myös muistaa, että ateismi on aiheuttanut suhteellisen vähän aatteen puolesta murhattuja ihmisiä, verrattuna uskonnollisiin vastaaviin.

Ateistinen Neuvostoliitto, Stalin, miljoonat murhat? Hitler?



Onko ketään kotona?

Noissa tapauksissa kyseessä on ollut totalistaristinen politiikka, ei varsinaisesti ateismi.