Veljesseura.org

rippeli kirjoitti:Irtisanoa ei voi, mutta määräaikaisen voi jättää uusimatta.

Näinhän se on
Itelle otettiin määräaikainen sijainen töihin kun olin sivaria suorittamassa, hän sai lähteä kun tulin takaisin töihin.

Eikö maistraatista saatava virkatodistus kelpaa kutsuntaviranomaiselle, mikäli siinä näkyy uskontokunta?

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Eikö maistraatista saatava virkatodistus kelpaa kutsuntaviranomaiselle, mikäli siinä näkyy uskontokunta?

Hmm, tuo on muuten mielenkiintoinen kysymys. Jos muistan oikein, niin lakitekstissä mainitaan vaan että tulee 1) esittää todistus kuulumisesta mainittuun yhdyskuntaan joka 2) ei saa olla 4 kk vanhempi. Eli periaatteessa virkatodistuksen pitäisi riittää, jos on väestörekisterissä merkitty kuuluvaksi.

Tuo lakiteksti kyllä kannattaa tarkistaa vaikka täältä palstalta, josta se kyllä mielestäni löytyy.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Eikö maistraatista saatava virkatodistus kelpaa kutsuntaviranomaiselle, mikäli siinä näkyy uskontokunta?

Viime tietoni mukaan todistus aktiivisuudesta tarvitaan seurakunnalta.

SuurinBabylon kirjoitti:

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Eikö maistraatista saatava virkatodistus kelpaa kutsuntaviranomaiselle, mikäli siinä näkyy uskontokunta?

Viime tietoni mukaan todistus aktiivisuudesta tarvitaan seurakunnalta.

Olet oikeassa, sillä asetus määrää, että selvityksenä on oltava seurakunnan antama todistus: linkki Filippoksen viestiin toisessa ketjussa

Hakemus on laadittava pääesikunnan vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle, ja siihen on vapauttamislain 2 §:ssä tarkoitettuna selvityksenä liitettävä Jehovan todistajat -nimisen uskonnollisen yhdyskunnan tai sen seurakunnan enintään kaksi kuukautta aikaisemmin antama virallinen todistus siitä, että asevelvollinen kuuluu sanottuun uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Veljet oikeassa ovat. En silti jättäisi kysymästä pääesikunnasta. Eihän se ota ellei annakaan.
Lisäksi: Kutsuntatilaisuudessa voinee em. maistraatin todistuksella ilmoittaa, ettei missään tapauksessa halua varusmies tai muuhunkaan palvelukseen ja tehdä tästä oikeusjuttu. Onhan niin, jos joku varusmiespalveluksen käytyään liittyy Jehovan todistajiin ja tästä tehdään maistraattiin merkintä, häntä ei rauhan aikana kutsuta kertausharjoituksiin tai muuhunkaan palvelukseen.

Em. oikeusjutussa vierähtää hyvinkin aikaa kaikissa oikeusasteissa, onhan kysymyksessä ennakkopäätös, missä käräjäoikeuden päätöksestä voi suoraan tarvittaessa valitta korkeimpaan oikeuteen. Mielenkiintoista sinänsä ottaa selvää kumpi pätee, paikallisen seurakunnan lausunto vai maistraatin todistus.

Otaksuttuna perustelunahan voisi olla, ellei seurakunnasta todistusta saa, ettei esim töittensä vuoksi voi aktiivisesti osallistua seurakunnan toimintaan, mutta kuuluu silti Jehovan todistajiin, joita laki koskee. Laissa on ilmi selvä moka mielestäni.

Toinen keino on ottaa yhteyttä puolustusministeriin ja kertoa asiasta lain osalta ja pyytää pikaisesti lainmuutosta siten, että seurakunnan antaman todistuksen sijaan kelpaa maistraatin antama todistus.

Nyt se lappu sitten tuli luukusta. Pitäisi tosiaan saada "Jehovan todistajat nimisen (sic.) uskonnollisen yhdyskunnan tai siihen kuuluvan seurakunnan enintään kaksi kuukautta aikaisemmin antama virallinen todistus siitä, että edelleen kuulutte jäsenenä seurakuntaan ja osallistutte sen toimintaan."

En edelleenkään tiedä mitä tehdä.

Sulla varmaan on tässä vaiheessa jo nk. vakituinen työsopimus, joten siviilipalveluksen suorittaminen ei liene ongelma työsuhdetta ajatellen?

Ei se työsuhde varmaan pääty, mutta koen aivan järjettömäksi lähteä leikkimään työntekoa siviilipalvelukseen ja irtautua työyhteisöstä vuodeksi tämän takia. Ahdistaa jo ajatuskin. Ja tietysti todella, todella perseestä työnantajaa ajatellen.

123ya kirjoitti:Nyt se lappu sitten tuli luukusta. Pitäisi tosiaan saada "Jehovan todistajat nimisen (sic.) uskonnollisen yhdyskunnan tai siihen kuuluvan seurakunnan enintään kaksi kuukautta aikaisemmin antama virallinen todistus siitä, että edelleen kuulutte jäsenenä seurakuntaan ja osallistutte sen toimintaan."

En edelleenkään tiedä mitä tehdä.

Yksi vaihtoehto tietenkin on se, että kun asepalvelus ei ole vaihtoehto, siirrät itsesi siviilipalveluksen piiriin ( josta ei tieten ole paluuta asepalvelukseen?) ja tienaat sillä ensi alkuun muutaman kuukauden, ennen kuin siviilipalvelus alkaa.

Sitten taas voinee anoa siviilipalveluksestakin lykkäystä vaikkapa taloudellisen tilanteen takia, jota saattaa saada ehkäpä jopa 2 vuotta. Tosin jos tämä onnistuu, ei silläkään tehdä itsellensä muuta kuin tuskan siirtämistä, mutta voikai sekin olla jotain.

Työnantaja ei voi kyllä potkuja antaa ja tällaisessa tapauksessa voisi ajatella tietenkin, jos rohkaistuisi ja menisi kissa pöydällä pomon kanssa puhumaan asiat selviksi. Sieltä joko tulee ymmärrystä tai ei.. veikkaan kyllä ensimmäisen piikkiin.

123ya kirjoitti:Ei se työsuhde varmaan pääty, mutta koen aivan järjettömäksi lähteä leikkimään työntekoa siviilipalvelukseen ja irtautua työyhteisöstä vuodeksi tämän takia. Ahdistaa jo ajatuskin. Ja tietysti todella, todella perseestä työnantajaa ajatellen.

Suomi kun nyt tällainen maa on, tuosta ei pääse eroon muutakuin suorittamalla. 12kk siviilipalveluksessa tuntuu ensialkuun pitkältä, mutta lopulta se on erittäin lyhyt ja loppu.
Sille ei voi mitään, että se on todellakin järjetöntä. Vaihtoehtoa ei juuri ole, eikä elämä siihen kaadu. Ei se kaatunut minullakaan ja painin kyllä aikoinani ihan samojen ongelmien parissa.

Nykyään pidän tuota kokemuksena ja rikkautena.

123ya kirjoitti:Ei se työsuhde varmaan pääty, mutta koen aivan järjettömäksi lähteä leikkimään työntekoa siviilipalvelukseen ja irtautua työyhteisöstä vuodeksi tämän takia. Ahdistaa jo ajatuskin. Ja tietysti todella, todella perseestä työnantajaa ajatellen.

Eittämättä se on ihan hanurista jos on päässyt työmaailmassa hyvään vauhtiin ja haluaisi jatkaa sitä ilman keskeytyksiä, mutta kun tuo nyt on jossain vaiheessa joka tapauksessa edessä (olettaen että puljaamislinjalle ei lähdetä), niin tehokkaimmin tuo on alta pois kun suorittaa menemään.

Kyllä työyhteisö ja työnantaja pärjäävät sen vuoden päivät. Eikä missään nimessä kannata ajatella asiaa siltä pohjalta että syyllistää itseään asiasta. Et sinä ole asevelvollisuutta tähän maahan laatinut. Ei se sinun vikasi ole että velvollisuus on jossain vaiheessa jollain tavalla sujutettava. Kyllä työnantaja sen tietää ja ymmärtää.

Elämä jatkuu myös sivarin jälkeen. Niin ja jos hankkii itselleen suorituspaikan alalta joka jopa kiinnostaa, niin kyllä se vuosi voi olla antoisakin. Itselle ainakin oli.

Aika ennen sivaria oli itsellekin ahdistavin aika. Kun ei oikein tiennyt miten asiat rullaavat. Sivarin arkeen päästyä homma sujui varsin leppoisasti.

Tony kirjoitti:

123ya kirjoitti:Ei se työsuhde varmaan pääty, mutta koen aivan järjettömäksi lähteä leikkimään työntekoa siviilipalvelukseen ja irtautua työyhteisöstä vuodeksi tämän takia. Ahdistaa jo ajatuskin. Ja tietysti todella, todella perseestä työnantajaa ajatellen.

Eittämättä se on ihan hanurista jos on päässyt työmaailmassa hyvään vauhtiin ja haluaisi jatkaa sitä ilman keskeytyksiä, mutta kun tuo nyt on jossain vaiheessa joka tapauksessa edessä (olettaen että puljaamislinjalle ei lähdetä), niin tehokkaimmin tuo on alta pois kun suorittaa menemään.

Kyllä työyhteisö ja työnantaja pärjäävät sen vuoden päivät. Eikä missään nimessä kannata ajatella asiaa siltä pohjalta että syyllistää itseään asiasta. Et sinä ole asevelvollisuutta tähän maahan laatinut. Ei se sinun vikasi ole että velvollisuus on jossain vaiheessa jollain tavalla sujutettava. Kyllä työnantaja sen tietää ja ymmärtää.

Elämä jatkuu myös sivarin jälkeen. Niin ja jos hankkii itselleen suorituspaikan alalta joka jopa kiinnostaa, niin kyllä se vuosi voi olla antoisakin. Itselle ainakin oli.

Aika ennen sivaria oli itsellekin ahdistavin aika. Kun ei oikein tiennyt miten asiat rullaavat. Sivarin arkeen päästyä homma sujui varsin leppoisasti.

Komppaan kyllä täysin. Kaikki oli uutta ja koko homman turhuus ***utti ensalkuun varsinkin ennen sivarikeskushärdelliä aika reippaasti. Uusi on uutta, mutta eihän sitä moittia voi, etteikö lopen ollut ihan siellä keskuksessakin hauskaa. Arkiduuni (lastentarhassa) Olikin sitten leppoisaa lasten kanssa riehumista ja pyynnöstä sain remppailla tarhan seiniä sun muita ihan omaan tahtiin. Ja mikäs siinä kun tarha oli pullollaan tätejä, oli yksinäisenä orina aika kaikkivaltias olo

Homma kun on pakko suorittaa, on siihen lähettävä sillä meiningillä, että hauskaa siitä tulee ja tulee se kyllä sitä loppujen lopuksi olemaankin , vaikka nyt ärsyttää, jännittää ja ***uttaa.

123ya kirjoitti:Ei se työsuhde varmaan pääty, mutta koen aivan järjettömäksi lähteä leikkimään työntekoa siviilipalvelukseen ja irtautua työyhteisöstä vuodeksi tämän takia. Ahdistaa jo ajatuskin. Ja tietysti todella, todella perseestä työnantajaa ajatellen.

Ootko kuin monta vuotta ollu töissä?
Ite olin 4vuotta samassa työssä ennen kun menin sivariin.
Itelle tuli ihan hyvään saumaan tuo sivari, alko jo nykytyö tympimään mut sivarin jälkeen tuntuu taas mukavalta tulla töihin takas.
Työnantaja kyllä tietää tilanteen että toi on "valtionvelvollisuus" pitää käydä suorittamassa.
Sen vinkin annan että ei kannata alkaa siihen lykkäyskierteeseen koska enne ku täytät 30 niin se on suoritettava, JOS et saa lääkäriltä vapauttavaa päätöstä.
Toi 10-12kk menii sit tosi nopeesti
Ite olin koulutuskonsernissa vahtimestarina, oli muute lepposaa hommaa ja työkaverit & pomo tosimukavia.
Kahvia tuli juotua välillä liiaksikin asti
Menisin uudelleen jos vois vaan päästä.

Jos tarvii sen 3 vuotta mietintä aikaa lisää, niin kynäkenttää tunti ja postitat sen kenttäryhmän valvojalle tai suoraan srk:aan. Jos kyselyitä tulee niin sanoo vaan, että on ollut vitun kiire duunissa ja patterit ihan loppu... hengessä mukana kyllä ja välillä tilapäistodistanut kondiittorin tädille ja jättänyt traktaatin vappukioskille, vähänlaisesti vuoden varrella, ettei ole kehdannut raportoida, mutta nyt tuli vetäistyä oikein urakalla... ja päivittelee päälle miten tää maailma on mennyt aina vaan huonompaan suuntaan ja miten sen lopun täytyy olla tosi lähellä... syyttele vielä vähän itseäsi ja kerro että miten masentavaa se on kun ei jaksa ja kehu järjestöä ja mainitse jotain viimeisimmästä tutkittavasta ja suunnitelmista parantaa hengellistä kuntoa...... uppoaa kuin häkä päähän niille vanhimmille....

Vaihtoehto: Lääkärille (niin kuin muutkin ovat maininneet) ja sanot että ahdistaa ja vituttaa ja että olet aivopesun uhri. c-paprut kouraan ja se siitä.

Vaihtoehto 2: Ei duuninantaja voi pistää pihalle, vaikka olisi totaali. Ehkä avovankila tai nilkkapanta.. duunit normaalisti.

(kuten aina ennenkin, en ota vastuuta läpändeeruksella heitettyjen kehoitusteni seurauksista... omaa kokemusta ei ole, olen kuullut tunnin kolmessa vuodessa kenttäilleestä "veljestä"... ota varteen omalla vastuulla)