Veljesseura.org

Olen muuten huomannut, että kun sitä Valtakunnan hymyä ylläpitää väkisin jonkin aikaa, se jämähtää kasvoille kuin irvokas naamio. Tämä näkyi mielestäni erityisen hyvin siinä "Mun Heimo"-ohjelman todistajaosuudessa. Jos lisäksi tietoisesti käyttää tekohymyssä myös silmien lihaksia, muistelen että se aktivoi aivojen onnellisuusaluetta samalla tavalla kuin aitokin hymy ja ihminen itse asiassa kokee todellisia onnen tunteita.

Jt-toimissa minulla oli naamallani enimmäkseen pilkallinen hymy. Myös kenttäpalveluksessa pyörittelin vain silmiäni kenttäkaverin kertoessa ovenavaajalle "raamatullisista" periaatteista (huomasin tämän vasta jälkeenpäin).

Niin onneton en tule koskaan olemaan kuin olin ollessani jt.

loikkarisusi kirjoitti:. Mitäköhän kastajana toiminut velikin lienee ajatellut kommentin kuullessaan..?

No, tarkennetaan sen verran, että kastaja ei enää ollut kuuloetäisyydellä. Pyyhimme siinä vesiä yltämme. Minä kuvittelin vihkiytyneeni Jehovalle, kaveri kuvitteli tehneensä virheen. Kaverin kuvitelma oli todellisempi.

Kyllä nuo konventit sun muut kokoontumiset olivat lähinnä itkua ja hammasten kiristelyä. Kavereita oli kiva tavata, mutta itse ohjelma oli lähinnä vesikidutusta tms. Tosin silloin kun itse pääsin lavalle loistamaan ja pyörtyilemään, niin oli ihan eri fiilikset päällä
Nyt kun noista kokouksista on jo vuosia, niin ihmettelen yhä, mikä ihmeen pakkomielle niihin oli mennä. Kaipa se Bercerakin mainostama aivopultti oli niin tiukka, ettei muita vaihtoehtoja edes tullut ajatelleeksi.

sinner74 kirjoitti:Ensimmäiseksi, kastetoverini Kellon konventissa (meitä oli vain kaksi sillä kertaa) totesi vedestä noustuaan, että "Voi vittu, tulikohan tehtyä virhe?"

Anteeksi, ei saisi nauraa, kyseessä on surullinen asia. Tuo oli vaan niin hyvin kiteytetty.

Itselläni meni kaste-altaasta nousemisen jälkeen monia vuosia, ennen kuin tuo sama ajatus alkoi lopulta hiljalleen nousta mieleen. Noiden vuosien aikana olin varmaankin aika rasittavaa seuraa perus-jeppuloiden piireissä, blastasin maailman pahuutta ja yritin itse toimia niin kovin kovin oikein, eli Vt-seuran ideaalin mukaisella tavalla. Voi hyvänen aika sentään mitä paskaa se olikaan.

Voi hyvänen aika näitä juttuja, "onnneksi" olkoon että hoksasitte ettei kukaan pakota olemaan todistaja ja teitte toimenpiteet poistumiseen "järjestön yhteydestä" jos "motivaatio" on tosiaan ollut tuota luokkaa mikä tässä on tullut esille.

- sitten on kokonaan toinen asia jollei usko riitä tai omatunto kriisiintyy...

Seuraaja kirjoitti:"onnneksi" olkoon että hoksasitte ettei kukaan pakota olemaan todistaja

Eikö kiristäminen sitten ole pakottamista?

Seuraaja kirjoitti:Voi hyvänen aika näitä juttuja...

Nämä jutut eivät käytännössä ole muuttuneet siitä kun ryhmäpaine ajoi minut kostutukseen.

"onnneksi" olkoon että hoksasitte ettei kukaan pakota olemaan todistaja

Ei varmaan saman kirjaimellisessa mielessä kaikkia pakoteta kaiken aikaa. Mutta esimerkiksi lapsena vitsalla "motivoidut" kaipaisivat sitten ihan oman sanan pakottaminen-sanan sijaan.

Seuraaja kirjoitti:olkoon että hoksasitte ettei kukaan pakota olemaan todistaja ja teitte toimenpiteet poistumiseen "järjestön yhteydestä"

Kiitokset onnitteluista.

Seuraaja kirjoitti:jos "motivaatio" on tosiaan ollut tuota luokkaa mikä tässä on tullut esille.

Luepa uudelleen, mitä kirjoitin omasta motivaatiostani Jehovan todistajana. Suurimman osan Jt-vuosistani uskoin tuohon asiaan todella, ja niinpä myös tarjouduin tekemään seurakuntatyötä enemmän kuin monet alhaisemman motivaation omanneet todistajat. Valitettavasti.

Kun sitten sain tietoa järjestön oppien korttitalon kestämättömyydestä sekä Vt-seuran epärehellisyydestä, niin motivaationi laski suorassa suhteessa saamiini tietoihin.

Miksi KUKAAN haluaisi tukea valhetta? Oletko miettinyt?

Seuraaja kirjoitti:Voi hyvänen aika näitä juttuja, "onnneksi" olkoon että hoksasitte ettei kukaan pakota olemaan todistaja

Esimerkiksi karttaminen on todella tehokas tapa pakottaa pysymään todistajana.

Seuran todistaja kirjoitti:

Seuraaja kirjoitti:Voi hyvänen aika näitä juttuja, "onnneksi" olkoon että hoksasitte ettei kukaan pakota olemaan todistaja

Esimerkiksi karttaminen on todella tehokas tapa pakottaa pysymään todistajana.

Tai joillakin lapsesta asti lahkoon kasvatetuilla pelko koko maailmakuvan ja henkisen tasapainon romahtamisesta.

Tai joillakin lapsesta asti lahkoon kasvatetuilla pelko koko maailmakuvan ja henkisen tasapainon romahtamisesta.

Vaatii tosiaan rohkeutta ja hivenen ehkä hulluuttakin heittäytyäkseen tuohon, mutta juuri noin tein ja tässä olen. Ja huomasin, ettei maailmankuvan romahtaminen ja henkisen tasapainon romahtaminen ollutkaan tappavaa lajia. Molemmissa tapauksissa apua saa, kunhan osaa sitä järjestön ulkopuolelta pyytää, kun sisäpuolelta sitä ei saa.

Vieraas kirjoitti:Tai joillakin lapsesta asti lahkoon kasvatetuilla pelko koko maailmakuvan ja henkisen tasapainon romahtamisesta.

Olen tätä asiaa viimeaikoina hieman pohdiskellut sekä peilaillut saamiani kokemuksia vasten ja miten toivoisinkaan olevani väärässä. Valitettavasti tuskin olen.

Tästä huolimatta olen joutunut toteamaan, ettei jehovantodistajuus ole ainoa traumatisoiva uskonnollinen yhteisö, ei edes Suomessa. Olen hyvin pahoillani.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Tästä huolimatta olen joutunut toteamaan, ettei jehovantodistajuus ole ainoa traumatisoiva uskonnollinen yhteisö, ei edes Suomessa. Olen hyvin pahoillani.

Onko joku väittänyt, että jehovantodistajuus on ainoa traumatisoiva uskonnollinen elämäntapa? Sellainen väite olisi hieman silmälappuinen.

Seuraaja kirjoitti:Voi hyvänen aika näitä juttuja, "onnneksi" olkoon että hoksasitte ettei kukaan pakota olemaan todistaja ja teitte toimenpiteet poistumiseen "järjestön yhteydestä" jos "motivaatio" on tosiaan ollut tuota luokkaa mikä tässä on tullut esille.

Kiitos onnitteluista! Minulla meni tosi kauan, ennenkuin huomasin että kukaan ei tosiaan pakota olemaan todistaja. Mutta olen hidas muutenkin.

Seuraaja kirjoitti:- sitten on kokonaan toinen asia jollei usko riitä tai omatunto kriisiintyy...

Tuoksahtaa hieman jehofiilille, mikä asidofiilistä poiketen EI ole hyväksi vatsalle. Edelliseen kohtaan liittyen, kun tajusin että Jehova on puhtaasti fiktiivinen hahmo joka ei voi pakottaa minua mihinkään, usko loppui. Omatuntoni kriisiytymisen onneksi vältin, kun ei tarvinnut teeskennellä palvovansa fiktiivistä jumalaa.

Voimantorni kirjoitti: Anteeksi, ei saisi nauraa, kyseessä on surullinen asia. Tuo oli vaan niin hyvin kiteytetty.

Suotta anteeksipyytelet, sillä onhan tuontapainen tilanne kaiken komiikan huipentuma. Ollaan niin tosissaan, täysin naurettavan asian äärellä.

Voimantorni kirjoitti: Itselläni meni kaste-altaasta nousemisen jälkeen monia vuosia, ennen kuin tuo sama ajatus alkoi lopulta hiljalleen nousta mieleen. Noiden vuosien aikana olin varmaankin aika rasittavaa seuraa perus-jeppuloiden piireissä, blastasin maailman pahuutta ja yritin itse toimia niin kovin kovin oikein, eli Vt-seuran ideaalin mukaisella tavalla. Voi hyvänen aika sentään mitä paskaa se olikaan.

Minulla kasteelle meno oli eräänlainen viimeinen yritys. Tietysti jälkeenpäin on helppo nähdä mistä oli kysymys. Olkaamme kuitenkin iloisia silmiemme avautumisesta, tapahtui se milloin tapahtui.