StereoX kirjoitti:Itse pidän valtavan törkeänä, että vaikka ihminen olisikin jäänyt kiinni, vaikka olisikin katunut ja vaikka olisikin saanut luvan palata seurakuntaan saa kenties joskus sen oman etunsakin takaisin. Siis mitä helvettiä!
Jos nyt aatellaan millaisia ihmisiä vanhimpien ja avustajien piti olla.. hegellisiä ja hyvämaineisia jne. hevonkakkaa niin eikun se on nyt vaan katunu ja se on niin hyvä tyyppi jne jne että eiköhän nimitetä se taas vanhimmaksi.
Vanhimmille on perinteisesti annettu anteeksi tunnustamattomat teot muutamassa vuodessa:
Mitä tarkoitetaan maininnalla ”joitakin vuosia sitten” Järjestö-kirjan sivulla 170 kappaleessa 3?
Tämä merkitsee enemmän kuin vuotta tai kahta. On huomattava, että se ei sano "monta vuotta sitten". Se ei siis tarkoita jotakin täsmällistä vuosien määrää vaan pikemminkin samaa kuin "pari kolme vuotta". Sillä ei tarkoiteta, että jonkun veljen tapauksessa palattaisiin kauas menneisyyteen ja tuotaisiin esiin rikkomukset, joita hän katui vuosia sitten ja jotka Jehova ilmeisesti on antanut anteeksi ja joita ei enää ole tehty. Monissa tapauksissa rikkomukset tapahtuivat ennen kuin Vartiotorni kiinnitti huomiota siihen, mitä Raamattu sanoo sellaisesta väärästä käytöksestä.
Jos joku veli on palvellut muutamia vuosia uskollisesti ja on nähnyt Jehovan siunauksen yllään, miksi hänen pitäisi nyt luopua virastaan? Jos hänellä on nyt oikea näkemys käyttäytymisestä ja halu antaa hyviä neuvoja, hänen pitäisi voida jatkaa palvelustaan. Jos paikallinen vanhimmisto näkee, että hän nauttii seurakunnan kunnioitusta ja on osoittanut täyttävänsä vaatimukset sopivasti kaksi tai kolme vuotta, hän voisi jäädä palvelusasemaansa
Pitäisikö väärinteot tehdä julkisesti tunnetuiksi monien vuosien jälkeen? Otsikon "Julkinen ojennus" jälkeen sivulla 169 Järjestö-kirja lainaa 1. Tim. 5:20:n ja mainitsee niiden ojentamisesta, jotka tunnustavat syyllistyneensä rikkomukseen useammin kuin kerran. Mutta se todellakin tarkoittaa äskeisiä tapauksia. Sanoessaan: "Syntiä harjoittavia ojenna kaikkien katselijoiden edessä" (Um), Raamattu selvästi ilmaisee, kuten suomalaisestakin käännöksestä voidaan havaita, että kysymys on sellaisista, jotka parhaillaan tekevät tai ovat juuri tehneet syntiä. Niinpä jos katumus ilmeni jo muutamia vuosia sitten, kolme tai useampia vuosia sitten, ja synninteko loppui, ja hänellä on nyt seurakunnan kunnioitus, ei ole tarpeellista nyt ojentaa häntä julkisesti siksi, että hän teki useampia kuin yhden rikkomuksen "joitakin vuosia sitten". (km-FI 1/73 sivu 8)
Se kun menee ja tunnustaa, eikä osaa teatteria, monotetaan. Jehova rakastaa enemmän teatterin hallitsevia vanhimpia, jotka osaavat salata tekonsa.
Ajatteleeko ne oikeesti yhtään sen kenties hyväksikäytetyn ihmisen tunteita.
Toki ajattelevat, sinut tuntien vähintään hihkut riemusta tämänkin empatiailmentymän suhteen:
“Kohtele häntä kunnioittavasti
Raiskaajan uhrikseen valitseman henkilön tulisi muistaa, että raiskaajakin on ihminen. Epäilemättä jotkin hänen elinolosuhteensa ovat vaikuttaneet hänen käytökseensä. Vaikka naisen ei siis pitäisikään käpertyä pelosta eikä antaa raiskaajan säikyttää itseään, niin hänen tulisi kuitenkin kohdella miestä ymmärtäväisesti, niin kuin toista ihmistä.” (Herätkää! 22. toukokuuta 1984 sivu 24)
