Veljesseura.org

Onnistuitko sinä JT-aikana käännyttämään ketään "totuuteen"? Kun erosit, lähestyitkö heitä (tai muita ystäviäsi) ja kerroit uusista näkemyksistäsi?
Ja viimeisenä: Oletko Jehovan todistajuuden jälkeen onnistunut johdattamaan jonkun pois järjestöstä? (ns. käänteinen kenttäpalvelus )

Ensinnäkin onnittelut uudesta palstasta! Toivotaan että täällä säilyy ystävällinen ja älykäs keskustelu edelleenkin, moderaattoreiden valinta lupaa todella hyvää.

Itse en onnistunut yhtään sielua käännyttämään, siitä tietysti olin jälkikäteen iloinen. Yrityskin oli kyllä heikko, ehkä juuri siksi että en täysin "Totuutta" ollut ostanut, vaikka sitä oli minulle jo pienestä lapsesta asti myyty.

Nyt, pois jäätyäni olen yrittänyt yhtä roikkuvaa kaveriani auttaa myös pois, mutta taitaa olla niin että itsestä sen lähtemisen pitää alkaa.

Anonymous kirjoitti:Onkohan edes stauroksen merkitys niin yksiselitteinen kuin Jt kirjat antavat ymmärtää?

Ehdottomasti ei ole, täällä on hyvä tutkielma aiheesta:

http://www.forananswer.org/

Ja sieltä=>Topical Studies=>Jehovah's Witnesses and the Cross

Witless kirjoitti:... mutta taitaa olla niin että itsestä sen lähtemisen pitää alkaa.

Itsestä se lähtee, kuten ylettömän viinanjuonninkin lopettaminen, "nalkuttaminen" - niin helppoa kun se onkin - pahentaa, ei edistä asiaa. Aiemmin oletin prosessin kestävän korkeintaan 2-3 vuotta, mutta jokin aika sitten kysyin raportointinsa lopettaneelta ensimmäisen epäilyn syntyä "kahdeksan vuotta sitten" oli vastaus.

Nopeaa muutosta ei siis kannata odottaa.

Markku Meilo kirjoitti:Aiemmin oletin prosessin kestävän korkeintaan 2-3 vuotta, mutta jokin aika sitten kysyin raportointinsa lopettaneelta ensimmäisen epäilyn syntyä "kahdeksan vuotta sitten" oli vastaus.

Nopeaa muutosta ei siis kannata odottaa.

Itselläni matka ensimmäisistä todellisista epäilyksistä luopioksi kesti 7 vuotta.

Lehtiveli kirjoitti:Onnistuitko sinä JT-aikana käännyttämään ketään "totuuteen"? Kun erosit, lähestyitkö heitä (tai muita ystäviäsi) ja kerroit uusista näkemyksistäsi?
Ja viimeisenä: Oletko Jehovan todistajuuden jälkeen onnistunut johdattamaan jonkun pois järjestöstä? (ns. käänteinen kenttäpalvelus )

En muistaakseni pitänyt yhtään tutkiskelua enkä käännyttänyt ketään "totuuteen". Enkä lähtiessäni lähestynyt ketään kertoakseni näkemyksistäni. Ketään en ole johdattanut pois järjestöstä, ellei sitten välillisesti esim. siten että joku olisi lukenut kirjoituksiani.

Yhden sain kasteelle asti, kolme tutkistelua lopetin joille myös kerroin totuuden totuudesta.
Perheenä kun erosimme, niin srk väheni kolmella julistajalla.

Minä en suoranaisesti käännyttänyt ketään kasteelle.

Toisaalta johdattelin kaksi ihmistä siihen ratkaisuun. Ymmärtänette eron. En halunnut pakottaa ketään, vaan saada ihmisen itsensä haluamaan kasteelle.

Molemmat olivat onneksi jo ehtineet erkautumaan seurakunnasta ennenkuin itse uskalsin tehdä moisen harppauksen tuntemattomaan. Heille se oli tietenkin helpompaa, koska "maailmastahan" he olivat tulleetkin totuuden sokaisevaan valoon.

Käänteinen kenttäpalvelus on mielestäni myös aika suhteellista. Mielipiteensä voi esittää, mutta eihän ketään voi pakottaa. Sen tiedän että aika moni kaveri on jättänyt totuuden, mutta en tiedä onko oma vaikutukseni ollut se lopullinen niitti, vai olisivatko he joka tapauksessa jättäneet orjuuden.

Tietääkseni olen suuresti vaikuttanut siihen, että yhdestä ihmisestä tuli Jehovan todistaja. Tietääkseni en ole suoranaisesti vaikuttanut kenenkään poislähtöön. Itse olen yhä todistaja vaikkakin 'seisakkeelle' jäänyt.

kirjallisuusveli kirjoitti:Itse olen yhä todistaja vaikkakin 'seisakkeelle' jäänyt.

No, Sinua ei ainakaan voi rehellisyyden puutteesta moittia. On minulle mielee tunnustaa "värinsä", oli se sitten mikä tahansa. Yksittäisiä todistajia vastaan minulla ei ole pahaa sanotavaa. Ainoastaan systeemiä kummeksun. Kenties en ole päässyt tarpeeksi pitkälle, todennäköisesti en tule pääsemäänkään, kas se Pilatuksen kysymys: "Mikä on totuus?", on edelleen varsin ajankohtainen - ainakin kaltaiselleni pikku septikolle.
Tietenkin virassa ollesani lauloin sen lauluja, jonka leipää söin. Nyt olen päässyt "akateemittomana akateemiseen vapauteen"

Joissakin asioissa olen ollut huomaavinani luterilaisuuden sisällä hyvin paljon jehovantodistajuuteen viittaavia piirteitä. Mainittakoon näistä esim. kysymys naispappeudesta ja sen perustelut: teesit, antiteesit ja apologiat. Toki on muitakin. Tämä vain tuli oitis mieleen.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

kirjallisuusveli kirjoitti:Itse olen yhä todistaja vaikkakin 'seisakkeelle' jäänyt.

No, Sinua ei ainakaan voi rehellisyyden puutteesta moittia. On minulle mielee tunnustaa "värinsä", oli se sitten mikä tahansa.

Noh, köh, kiitoksia. En minä sitä häpeä, että todistaja olen. Uskoakseni melkoisen harvat exätkään menneisyydestään sitä osaa häpeävät, vaikka suuresti katuisivatkin nykyään. En muuten häpeä sitäkään, että ennen todistajaksi tuloani olin luterilainen ihan vauvakasteesta lähtien. En kyllä sitä ole muistaakseni myöskään katunut.

Yksittäisiä todistajia vastaan minulla ei ole pahaa sanotavaa. Ainoastaan systeemiä kummeksun.

Näin muuten saattaisi joku sanoa myös evankelisluterilaisuudesta.

Joissakin asioissa olen ollut huomaavinani luterilaisuuden sisällä hyvin paljon jehovantodistajuuteen viittaavia piirteitä. Mainittakoon näistä esim. kysymys naispappeudesta ja sen perustelut: teesit, antiteesit ja apologiat. Toki on muitakin. Tämä vain tuli oitis mieleen.

Tuohon lienee syynä jonkinlainen yhteinen pohja ja auktoriteetti: Raamattu. Kummallakin järjestelmällä on toki sisäisiä auktoriteetteja, jotka käyttävät valtaa sen ylitse.

Kovasti minä innokkaimpina JT-aikoinani toivoin, että saisin edes raamatuntutkistelun. En saanut, enkä tietääkseni ole millään muullakaan konstilla saanut ketään johdatettua "totuuteen". Silloin se harmitti, mutta nykyään olen asiasta helpottunut.

En tiedä, olenko varsinaisesti saanut ketään käännytettyä pois "totuudesta". Niin kuin täällä onkin jo todettu, aivopestyn JT:n silmiä ei pysty avaamaan, ellei aloite tule henkilöltä itseltään.

Väittäisin kuitenkin, että olen ollut merkittävä katalysaattori aviomieheni silmien avaamisessa. Ruokin epäilyjä, joita hänellä oli, kiinnitin aina hänen huomionsa epäkohtiin joita huomasin, jne... Nykyään ukkokulta on lopulta itsekin luopio, vaikkakin vielä kaapissa niin kuin minäkin.

Kaappiluopio kirjoitti: Väittäisin kuitenkin, että olen ollut merkittävä katalysaattori aviomieheni silmien avaamisessa. Ruokin epäilyjä, joita hänellä oli, kiinnitin aina hänen huomionsa epäkohtiin joita huomasin, jne... Nykyään ukkokulta on lopulta itsekin luopio, vaikkakin vielä kaapissa niin kuin minäkin.

Sitten kun aika on sopiva niin voitte yhdessä "tulla kaapista" ja havahduttaa lähipiriiä

kirjallisuusveli kirjoitti:Itse olen yhä todistaja vaikkakin 'seisakkeelle' jäänyt.

Hoidatko yhä kirjallisuuspöytää (nimimerkkiin viitaten)?

Minun mielestäni ei ole tarpeellista koittaa hävittää Jehovan todistajia maan päältä. Mielestäni riittää, että mielenhallinnasta päästään eroon.

Toivoisin, että Jehovan todistajat laimenisivat sellaiseksi tavalliseksi, harmittomaksi kulttuuriuskonnoksi. Veikkaan kyllä että sitä ei ihan pian tapahdu, koska monet jäsenet ammentavat vielä jaksamisensa fundamendalistisista aineksista. Kulttuurijehovantodistajuudelle tarvitaan riittävän populaatiopohja, ihmisiä jotka todella lisääntyvät ja kasvattavat jt-perheitä sukupolvesta toiseen. Käännynnäisistä ei kulttuurijt:eitä saa tekemälläkään.

Astrologi kirjoitti:

kirjallisuusveli kirjoitti:Itse olen yhä todistaja vaikkakin 'seisakkeelle' jäänyt.

Hoidatko yhä kirjallisuuspöytää (nimimerkkiin viitaten)?

En hoida mitään pöytää nykyään.

Varmaankin nimimerkit Lavanpalvelija, Lehtiveli, Alueveli ja kirjallisuusveli olisivat kysyttyä tavaraa. Pitäisköhän pistää oma myyntiin?

Heippa kaikki
Kiitos hyvistä kysymyksistä.
Omavaltaisesti laitan numerot Lehtiveljen kysymyksiin.

Lehtiveli kirjoitti: 1. Onnistuitko sinä JT-aikana käännyttämään ketään "totuuteen"?

2. Kun erosit, lähestyitkö heitä (tai muita ystäviäsi) ja kerroit uusista näkemyksistäsi?

3. Ja viimeisenä: Oletko Jehovan todistajuuden jälkeen onnistunut johdattamaan jonkun pois järjestöstä? (ns. käänteinen kenttäpalvelus

1. Sydän täynnä riemua voin vastata, että siihen helvettiin en lähettänyt ketään. Vaikka kaikkeni kyllä tein. Vai teinköhän?

2. Vielä tekemättä, olen hautonut ajatusta sisällyttää uudet näkemykset erokirjeeseen. Hitaalta näyttää.

3. En, syy siihen lienee se, että entiset hyvät ystäväni ovat sieltä lähteneet jo ennen minua, kommunikoi(vat) mm tällä palstalla.
Muihin henkilöihin siellä tuskin voin vaikuttaa, mutta jos tilaisuus tulee, teen parhaani. /Riitta Forsander