Veljesseura.org

Niin... onhan se toki noinkin. Etenkin jos on ihminen joka aidosti haluaa hyvää myös toisille. Tässä se sitten tuleekin se törmäysvaara... ja kenties joutuu heräämään todellisuuteen.
Se on vähän kuten huume. Sitäkin moni mielellään kavereilleen tarjoaa.

sinner74 kirjoitti:

theos kirjoitti:Mutta jos joku saa siitä avun esim. huumeisiin tai alkoholismiin niin ihan hyvä. Kunhan tyytyy pitämään sen avun omanaan.

Toisaalta ymmärrän, miksi moni tuossa tilanteessa alkaa elämöimään yleispätevyyden puolesta. Hommelin voi kuvitella omalle kohdalle.

Jos olisin 100% varma, että olen keskusteluyhteydessä Jumalaan, ja hän henkilökohtaisesti auttaa minua ongelmissani, miksi ihmeessä en suosittelisi käyttämääni menetelmää toisille? Hyväähän minä tarkoittaisin. Pitäisin uskomattomana, jos minua ei uskottaisi.

Hyvä pointti. Sen verran kullakin olisi kuitenkin hyvä olla sosiaalisen tilanteen lukutaitoa ja nöyryyttä, että pitää suunsa kiinni viimeistään, kun on sanottu, "Kiitos ei." Ei tarvitse olla empaatikko tai telepaatikko, että tilanne on mahdollista ymmärtää sanomattakin. Väärin valitut, vaikkakin hyvää tarkoittavat sanat voivat olla pahimmassa tapauksessa kohtalokkaita.

Itse en ole koskaan saanut vastauksia rukouksiini, jos rukousten kohteena on ollut jumala. Jos olen ihmisiltä "rukoillut" eli anellut/ pyytänyt jotain, olen saanut vastaukset huomattavasti selkeämmässä muodossa ja inhimillisemmässä ajassa, vaikka joskus vastaukset ovatkin olleet kielteisiä.

Aika monessa tutkimuksessa on yhdistetty rukoilun ja meditoimisen vaikutukset yleisesti ottaen saman kaltaisina (vaikka meditoiminen onkin ajatusten tyhjentämistä eikä ajattelua itsessään). Kyllähän ajatusten jäsenteleminen keskustelumuotoon auttaa jäsentelemään niitä ajatuksia, jos ne tuntuvat olevan sekaisin ja suurena möykkynä. Ajatusten selvittämisen jälkeen olokin voi olla huomatttavasti parantunut. Kyseessä tuskin kuitenkaan on mitään tekemistä jumalallisuuksien kanssa, vaan ihmisen omissa aivoissa tapahtuva toiminta.

p0ter0 kirjoitti:Ei henkilökohtaisessa kokemuksessa ole ongelmaa niin kauan, kun sitä kokemusta ei tyrkytetä muille, kuin siitä kiinnostuneille.

Niin, eihän sanassa turhaan sanota, että meistä ei pitäisi monien pyrkiä opettajiksi, sillä me tulemme saamaan raskaamman tuomion.

Tämä usein tulkitaan niin, että jumala tuomitsee raskaammin, mutta minä tulkitsen sen niin, että opettajille on oikeus esittää kritiikkiä eli he joutuvat kestämään myös oppilaidensa mahdollisen tuomion.

Jehovan todistajien keskuudessa taas opettajat ottavat sillä tavoin vastuun, että kaikki arvostelijat erotetaan. He saavat opettaa mitä tahansa jumalansa nimissä eikä kellään ole siihen mitään sanomista. Pitää vain odottaa, että Jehova puuttuu asiaan. Vrt. kivitetyt profeetat.

No ei rukoilusta ainakaan mitään haittaa ole. Rukouksen toimintaperiaatetta ei ole vaikea käsittää, se kuinka homma toimii on varsin yksilöllistä ja henkilökohtaistakin nähtävästi.

lavanpalvelija kirjoitti:No ei rukoilusta ainakaan mitään haittaa ole.

No se vähän riippuu olosuhteista...

Vakavasti ottaen, ei kai itsekseen puhumisesta mitään suurempaa haittaa voi olla. Joku voi pitää toisen itsekseen puhumista omituisena, mutta se ei liene itsekseen puhujan ongelma.

Toisaalta, jos odottaa itsekseen puhumisen johtavan merkittäviin tuloksiin, esimerkiksi monologissa esitettyjen toiveiden toteutumiseen, jonkin sortin pettymystä voi mahdollisesti joutua käsittelemään. Pettymykset kuuluvat elämään.